Jos vielä mietit ehdokasta ja varsinkin jos harkitset äänestäväsi minua ja haluaisit vastauksen johonkin spesifiin kysymykseen tai tietää mielipiteeni jostain teemasta, niin kysypä!
Olen tietoisesti keskittynyt kaupunkiviljelyyn ja ruokaan kampanjassani, koska ne ovat minulle erityisen tärkeitä. Eivät ne silti ole ainoat asiat maailmassa.
Esitä kysymyksesi mieluiten joko tässä kommenteissa tai fb seinällä, niin että muutkin näkevät. Vielä ehtii! Vaalihuoneistot ovat auki klo 20 saakka.
Kategoria(t): ''sisäinen turvallisuus'', öljy, demokratia, energiapolitiikka, Globaali oikeudenmukaisuus, Helsinki, human interest, ihmisoikeudet, Ilmastonmuutos, Itä-Uusimaa, Itämeri, kampanja, kaupunkisuunnittelu, kaupunkiviljely, Käpylä, köyhyys, kehitysyhteistyö, kv-politiikka, liikenne, luomu, luonnonsuojelu, metsät, monikansalliset yritykset, oikeudenmukainen tulonjako, onnellisuus, perustulo, Propagandaa, protestiliikkeet, ruoka, ruokapolitiikka, sosiaaliturva, sota&rauha, talon valtaukset, terveyspalvelut, uraani, verotus, vihreät, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
Mitä enemmän ihimiset ja ihmisyhteisöt, esimerkiksi kortteli- ja kaupunginosatasolla, voivat päättää itsenäisesti itseään koskevista asioista sen parempi.
Silloin kun päätökset vaikuttavat laajemmalla on suomalainen kunnallishallinto ihan hyvä pohja josta voidaan ajattelun ja teknologian kehittyessä jalostaa avoimemempaa ja kaupunkilaisten aitoa valmistelu-, päätös- ja toteutusosallisuutta lisäävää.
Kun ”päättääjät” päättävät, on tärkeää etteivät päätökset tule heidän päästään (saati hatusta) tai edusta jonkun tietyn tahon, ei hatuujen eikä myssyjen, päämääriä.
Päätösten tulee perustua havaintoihin käsillä olevasta asiakokonaisuudesta: sen nykytilasta, taustoista ja mahdollisista tulevaisuuden näkymistä. Näitä havaintoja ihminen peilaa omiin arvoihinsa ja käsityksiinsä- syntyy päätelmiä joiden pohjalta voi tehdä päätöksiä.
Jos politiikassa toimittaisiin näin puhuttaisiin ehkä useammin samaa kieltä ja erilaiset arvomaailmatkin tulisivat paremmin esille. Syntyvät kompromissit liittyisivät oikeasti päätettäviin asioihin eikä muuhun valtapeliin ja kaupantekoon.
Kategoria(t): Globaali oikeudenmukaisuus, Helsinki, ihmisoikeudet, Ilmastonmuutos, Itämeri, kampanja, kaupunkisuunnittelu, kaupunkiviljely, Käpylä, köyhyys, liikenne, luomu, luonnonsuojelu, metsät, oikeudenmukainen tulonjako, onnellisuus, perustulo, Propagandaa, ruokapolitiikka, sosiaaliturva, verotus, vihreät, Ympäristöpolitiikka
Ruokakulttuurin puolestapuhujat visioivat viherkattoja ja syötäviä puistoja
”Puutarhuri Janne Länsipuro tekee työtään sormet mullassa, ja Kumpulan koulukasvipuutarhan satokauden aikana hänen päässään on raksuttanut vihreitä ajatuksia muun muassa siitä, miten Helsingistä syntyisi puutarhakaupunki.
Hän vaatii kaupungin johtoa lisäämään vielä ennen ensi vuoden talousarvion valtuustokäsittelyä esitykseen kirjauksen poikkihallinnollisen kaupunkiviljelystrategian valmistelusta.Hän listaa pitkän rivin kaupunkiviljelyn hyötyjä alkaen vaikeasti työllistyvien ryhmien kuten maahanmuuttajien työllistymisestä. Kaupunkiviljely on luontevaa kuluttajien omistamille osuuskunnille, se luo uutta mikroyrittäjyyttä elintarvikealalle ja monipuolistaa ruokakulttuuria.
Asiallinen tiedote Luomuliitolta, big ups!
Esimerkiksi Helsingin kaupungin julkisista aterioista vastaava Palmia valmistaa 200 000 annosta päivässä. Se on Suomen markkinoilla niin iso toimija, että suoraviivainen luomun vaatiminen tavarantoimittajilta sopivalla siirtymäajalla lisäisi tuotantoa ja ennen pitkää alentaisi luomutuotteiden hintoja myös tavalliselle kuluttajalle.
Suurimpia hyötyjiä olisivat maaperäeliöstö, maatalousekosysteemien luonnonmoninaisuus, tuotantoeläimet, ilmasto ja itämeri. Eli siis kaikki tulevaty sukupolvet- lajiin katsomatta.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
TIEDOTE 17.10.2012
Luomuliitto: Kunnat tärkeitä ruokapäättäjiä
– Nyt kannattaa vaikuttaa siihen, että luomuruokaa saadaan enemmän
kouluihin ja muihin kunnallisen päätöksen teon piirissä oleviin
julkisiin ruokailuihin, toteaa Luomuliiton puheenjohtaja Jukka
Lassila.
Suomen hallitus kirjasi Huomisen ruoka -strategiassaan haluavansa
luomua julkisiin elintarvikehankintoihin. Kunnat tekevät kuitenkin
omat päätöksensä, omien arvojensa mukaan.
– Luomuruoassa on vähemmän haitallisia aineita, kuten nitraatteja,
torjunta-ainejäämiä ja lisäaineita. Lapset ja vanhukset ovat herkimpiä
haitta-aineille ruoassa, kertoo Jukka Lassila.
Luomuliiton kysyessä eduskuntavaalien alla puolueiden kantaa luomun
edistämisestä, kaikki puolueet olivat melko myönteisiä.
– Kuntatasolla konkreettisia päätöksiä on esimerkiksi luomun ottaminen
ruoka-aineiden kilpailutuksen kriteeriksi ja kunnan peltojen
luomuviljely. Luomuruoan ottaminen mukaan ruokahankintoihin ei
välttämättä lisää ruoan kokonaiskustannuksia. Esimerkiksi
kasvisraaka-aineet voidaan saada hankittua läheltä ja edullisesti,
kuvaa Jukka Lassila.
Luomuliitto kannustaa kuntia tekemään yhteistyötä luomutuottajien
kanssa. Parhaimmillaan osana kouluohjelmaa voidaan myös vierailla
luomutilalla ja ymmärtää paremmin ekologista ja eettistä
ruoantuotantoa.
Luomun käytön lisäämiseen ammattikeittiössä opastaa valtakunnallinen
Portaat luomuun –ohjelma, johon kuuluu nyt noin 1500 ammattikeittiötä.
Lisätietoja:
Jukka Lassila, puh. 050 529 0482
elisa.niemi@luomuliitto.fi, puh. 0400 534003
http://www.luomuliitto.fi/medialle
http://www.portaatluomuun.fi
Lyhyt vastaus otsikon kysymykseen on (yllätys?): Ei yhtään mitään.
Kaupunginjohtajan esityksessä vuoden 2013 talousarvioksi ei sana ”kaupunkiviljely”, jolla on totuttu kuvaamaan sitä elävän, itsenäisen ja osallistuvan urbaanikulttuurin muotoa, joka Ravintolapäivän ja Block partyjen ohella on muutamassa vuodessa tehnyt Helsingistä sen kaikkien fiilistelemän uuden Berliinin, esiinny yhtä ainoata kertaa. Ei, vaikka Dodo ry, kaupunkilainen ympäristöjärjestö jonka aktiivit ovat onnistuneet muutamassa vuodessa kehittämään viljelytoiminnan Pasilan ratapihan joutomailla kuormalavoista kasatuista sissilaareista Design-pääkaupunkivuoden helmeksi, Kääntöpöytä-kaupunkiviljelykeskukseksi, sai työstään kaupungin ympäristöpalkinnon 2011.
Erikoista kaupunkiviljelyn puuttuminen budjettiesityksestä on siksikin, että ”pienviljelyn lisääminen asuinalueilla tai niiden tuntumassa” on nimetty yhdeksi Helsingin ruokakulttuurin kehittämisvalintojen kärkihankkeeksi ja lähiruoan suosiminen ilmastosyistä toiseksi.
Toisaalta on erikoista, että myöskään itse ruokakulttuuristrategiaa ei mainita esityksessä nimeltä vaikka se on kaikkia hallintokuntia velvoittava ja ”eri hallintokun(tien on tullut) esittä(ä) omat toimenpidesuunnitelmansa ruokakulttuuristrategian juurruttamiseksi” jo syksyllä 2010.
Tukkutoria käsittelevässä kirjauksessa todetaan, että ”ruokakulttuuri elää vahvaa nousukautta, sekä tukkutorialue että kauppahallit ja torit hyötyvät tästä kehityksestä. Kaupunkilaiset ja myös matkailijat ovat kiinnostuneita aidosta ruoasta, jota tukkutorin asiakasyritykset tarjoavat kuluttajille.”
Kaupungin julkisista ruokailuista vastaavaa Palmia-liikelaitosta koskevassa talousarvioesitystekstissä kylläkin todetaan, että ”luomuruoan osuus kasvaa koulu- ja päiväkotipalveluissa.”, mutta siinä jätetään mainitsematta ruokkakulttuuristrategiassa asetettu tavoite ja sitä seuraava mittari: ”Luomun käytön prosentuaalinen osuus: Päiväkodeissa 50 prosentin aste saavutetaan vuoteen 2015 mennessä, muussa ruokatuotannossa luomun käyttöä lisätään vähitellen.” Eikö talousarvio olisi oikea paikka kertoa miltä kehitys tuon tavoitteen saavuttamisen näkökulmasta näyttää?
Sen sijaan opetusviraston kirjauksista löytyy toteama: ”Talousarviossa ei ole varattu määrärahoja luomu- ja lähiruoan laajentamiseen.” Kuinka voi olla mahdollista, että hallintokuntia velvoittavien ja vahvalla poliittisella mandaatilla säädettyjen kunnianhimoisten strategiatavoitteiden toteuttamiseen ei talousarviossa ole määrärahoja? Onko päätös tehty opetuslautakunnassa vai virkahenkilöiden toimesta?
Edelleen Palmian budjettitekstissä sanotaan, että ”ympäristötoimenpiteistä tärkeimpiä ovat mm. toimet energiasäästön edistämiseksi, erilaiset ympäristöyhteistyömuodot eri hallintokuntien ja muiden yhteistyötahojen kanssa sekä ekotukihenkilötoiminnan juurruttaminen osaksi päivittäistä työarkea.” Hyvä näin, mutta ruokakulttuuristrategiassa asetettua, hallintokuntien yhteistyötä vaativaa strategiatavoitemittaria ”Palmian tuottaman ruokailun ruokaketjun ympäristö- ja ilmastorasitus pienenee (ympäristökeskus suorittaa arvion)” ei mainita. Ei myöskään lähiruokaa.
Palatkaamme kuitenkin takaisin varsinaiseen aiheeseen, kaupunkiviljelyyn, siis todelliseen ultralähiruokatuotantoon. Se, että asuinalueiden suunnittelua käsiteltäessä ei puhuta viljelystä, on oikeasti yllättävää. Se, että Palmiassa ei osata mieltää kaupungissa tuotettua ruokaa 200 000 päivittäisen ruoka-annoksen raaka-aineeksi ei yllätä, mutta senkin täytyy muuttua. Kysymys on rohkeuden ja mielikuvituksen puutteesta, sillä Helsingin ruokatuotantopotentiaali on huima ja sen käyttöönoton kerrannaisvaikutukset työllisyyden, syrjäyttämiskehityksen purkamisen ja ilmastopäästöjen leikkausten muodossa tekevät siitä todellista win-win/win-win toimintaa.
Hallintokunnat ovat talousarvioehdotustekstejä valmistellessaan unohtaneet kaupunkiviljelyn ja koko lähiruoan eivätkä ruokakulttuuristrategiatavoitteiden seurantamittarit ole pysyneet kyydissä kun on vaikeroitu talouskriisiä ja oletettuja resurssileikkauksia. Esittelijäkään ei ole sitä kokonaisuuteen lisännyt, vaikka Jussi Pajunen on tunnettu lähiruoan ystävä ja ruokakulttuuristrategiaa on usein sanottu hänen lempilapsekseen.
Talousarvioesitys sisältää kuitenkin runsaasti tavoitekirjauksia ja periaatteellisia linjauksia joiden toteuttamista kaupunkiviljelyn edistäminen ilmiselvästi tukee. Olen poiminut alle otannan tällaisia tavoitteita eri toimialojen alta budjettiesityksen käyttötalousosiosta. En väitä, että kaupunkiviljely yksin ratkaisee kaikkia näiden suurten päämäärien konkretisoimiseen ja tavoitteiden toteutukseen liittyviä haasteita, mutta sen merkitys jos niin halutaan, on kaikkea muuta kuin vähäpätöinen. Itselleni ei tule mieleen toista toiminnan muotoa, joka olisi vaikutuksiltaan yhtä laaja-alainen ja kokonaisvaltainen.
Toivon, että kaupungin johdossa nähdään se merkitys, joka kaupunkiviljelyllä ja siihen liittyvillä toiminnoilla voi olla kaupungin ja kaupunkilaisten kannalta keskeisten tavoitteiden toteutuksessa. Näitä ovat kaupungissa tapahtuva tuotannollinen viljelytoiminta ja siihen liittyvä elintarvikealan pienyrittäjyys, asumisviihtyvyyttä, aktiivista kaupunkilaisuutta ja hyvinvointia tukeva kotitarveviljely, puutarha- ja luontoympäristöjen hyödyntäminen opetus- ja terapiaympäristönä, sekä syötävien kasvien lisääminen puistoihin ja kaupunkimetsiin.
Oikea johtopäätös kaupunginjohdolta olisi vielä ennen valtuustokäsittelyä lisätä esittelijän toimesta talousarvioon kirjaus poikkihallinnollisen kaupunkiviljelystrategiatyön käynnistämisestä. Käytännössä tämä tarkoittaisi vuodelle 2013 kahden koordinaattorin palkkaamisesta (toisen vetämään strategiatyötä ja toisen neuvomaan ja edistämään käytännön toimia, joilla kaupungissa tapahtuvaa ruoan tuotantoa saadaan lisättyä) sekä riittävän resurssoinnin keskeisille hallintokunnille, jotta viljelytoiminnan laajentumisen edellyttämät työt saadaan käyntiin niin pelloilla, katoilla kuin suunnittelupöydillä ja labroissakin.
Sopivia strategiatavoitteita (valistuneina heittoina ilmaistuna – tarkkojen numeroiden ja prosenttien tulee perustua laskentaan ja mallinukseen, johon minulla ei yksin ole kompetenssia) vuoteen 2020 voisivat olla: 2000 hehtaaria tuotannollista kaupunkiviljelyä, 30% vähennys julkisten ruokahankintojen ilmastopäästöihin, 2000 uutta työpaikkaa viljelyssä, 5000 uutta työpaikkaa jatkojalostus-, vähittäiskauppa- ja ravitsemusaloillla, 200 uutta työpaikkaa viljelytekniikan asennus- ja tukipalveluissa, 2000 oppisopimuspaikkaa vuosittain, 50 % nykyistä korkeampi työllisyysaste riskiryhmissä (syrjäytymisvaarassa olevat nuoret, maahanmuuttajat ja eri tavoin vajaakuntoiset henkilöt), 10% energiansäästö tasakattoisissa rakennuksissa, 10% korkeampi hiilensidonta kyky kaupunkialueella, 20 % parempi rankkasateiden aikaisten hulevesien sitomiskyky.
Kaupungin johto, hallintokuntien virkahenkilöt, kaikki poliittiset ryhmät, kansalaisjärjestöt ja kansalaiset ovat tervetulleita copy pasteamaan ja kaikin tavoin hyödyntämään lähdettä mainitsematta kaikkea yllä ja alla esitettyä jos tavoitteena on kaupunkiviljelyn lisäämisen tuomien hyötyjen realisoiminen.
Helsingin kaupungin talousarvioesityksen 2013 käyttötalousosan kirjauksia, joiden toteutumista kaupunkiviljelyn lisääminen tukee
| TOIMIALA | TAVOITEKIRJAUS | KOMMENTTI / TAVOITETTA TUKEVA KAUPUNKIVILJELYTOIMI (Janne Länsipuro) |
|---|---|---|
| Kaupunginhallitus | Kaupungin viihtyisyyteen ja turvallisuuteen osoitetulla määrärahalla on tarkoitus jatkaa kaupunkiympäristön viihtyisyyttä lisääviä hankkeita yhteistyössä asukkaiden,kaupungin hallintokuntien ja keskeisten sidosryhmien kanssa. Määrärahassa varaudutaan mm. hankkeeseen, jossa vähennetään puistojen, aukioiden ja kadunvarsien roskaisuutta palkkaamalla kesäisin nuoria. Määrärahoista rahoitetaan myös mahdollisia kansalaisosallistumisen jatkohankkeita. | Puutarhat asuinalueilla lisäävät viihtyisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys lisää turvallisuutta ja toisista huolenpitoa. Asukasosallisuus lisää yhteisvastuullisuutta puistojen ja puutarhojen siisteydestä ja viihtyisyydestä. Nuorille on mielekkäämpää tulla palkatuksi myös puistojen/puutarhojen hoitoon- ei pelkäästää nroskien keruuseen. |
| Hallintokeskus | Kuntalaisdemokratian parantaminen edellyttää osallistumismahdollisuuksien kehittämistä. Asumismieltymysten muuttuminen edellyttää sekä asukaslähtöisyyttä korostavien prosessien kehittämistä että asuntotuotteiden monipuolistamista. Tätä tuetaan aluerakentamisen toteutusprosesseissa hallintokuntarajat ylittävällä yhteistoiminnalla sekä toteutuksenohjaamisessa. Kehittämisrahaa käytetään kaupunkirakennetta kehittäviin hankkeisiin (mm. uudet asuntoalueet sekä muiden osapuolten kanssa yhteistyössä tehtävät hankkeet) ja hankkeiden toteutukseen liittyviin selvitys- ja suunnittelutehtäviin sekä markkinointiin ja maksuosuuksiin. | Asuinalueiden yhteisölliset viljelyalueet ja jatkojalostustilat tarjoavat hyvän alustan aktiivisemmalle kuntalaisosallistumiselle (myös suunnitteluvaiheen osallisuus). Uusien asuntotuotteiden osana asuinalueiden/taloyhtiöiden yhteiskäyttötilat viljelytoimintaan liittyen: puutarhat, taimikasvatustilat, varastotilat, elintarvikehuoneistotasoiset jatkojalostustilat, grillipaikat/pizzauunit pihoilla/aukioilla. Asukasosallisuus ja asukaslähtöisyys suunnittelussa, toteutuksessa sekä hoidossa.Viljelyhankkeet ovat oiva alusta hallintokuntien välisen syvennetyn yhteistyön kokeiluille: mm. ksv, rakvi, ymp, opv, nk, sos, kult, llik.Suunnitellaan/selvitetään/toteutetaan puutarha-, kattoviljely- ja metsäpuutarha/syötävä puisto -hankkeita. Helsinkiä syötävänä kaupunkina markkinoidaan kansainvälisesti ja kansallisella tasolla. |
| Helsingin kaupungin tukkutori | Tavoitteena on, että tukkutorialue, kauppahallit ja torit kehittyvät palveluiltaan ja sijainniltaan pääkaupunkiseudun houkuttelevimmiksi toimipaikoiksi erilaisille pienille ja keskisuurille yrityksille. Alueita pyritään kehittämään niin, että ne tarjoavat monipuolisia ja myös uusia palveluita sekä kuluttajille että pääkaupunkiseudun vähittäiskaupoille, ravintola- sekä tapahtumamarkkinointiyrityksille. Tukkutorin hallinnoimilla alueilla on tarjolla yrittämisen mahdollisuuksia ja työpaikkoja myös ns. mikroyrityksille ja maahanmuuttajille.Vuonna 2013 aloitetaan uuden pakastamon rakentaminen tukkutorialueelle. Sen yhteyteen valmistuu yrityksille myös varastoja ja tuotannollisia tiloja. Samalla vapautuvalle vanhalle Teurastamolle kunnostetaan uusia tiloja vähittäiskaupan ja ravintolatoiminnan tarpeisiin.Ruokakulttuuri elää vahvaa nousukautta, sekä tukkutorialue että kauppahallit ja torit hyötyvät tästä kehityksestä. Kaupunkilaiset ja myös matkailijat ovat kiinnostuneita aidosta ruoasta, jota tukkutorin asiakasyritykset tarjoavat kuluttajille. Yleisesti pienyritysten tuotantotiloja on vähän keskustan tuntumassa, mikä lisää kiinnostusta.Tukkutori lisää Teurastamoalueella vähittäiskaupan ja ravintolatoiminnan tarjontaa. Kuluttajille suunnattujen suorien palvelujen määrää lisätään ja kaupunkilaisia aktivoidaan luomaan myös itse uutta toimintaa Teurastamolle. | Tuotannollisen viljelytoiminnan lisääminen (esim. kattoviljely) tukkutorin alueella ja muiden torien läheisyydessä (esim. Hakaniemen torin ympärillä on runsaasti soveltuvia tasakattoja) lisää tarjontaa ja vähentää ilmastopäästöjä (vrt. ulkomailta ja maakunnista tuodut tuotteet, lisäksi omana kokonaisuutenaan kattoviljelyn tuoma energian säästö). Uutta mikroyrittäjyyttä syntyy kaupunkiviljeltyjen raaka-aineiden jalostuksessa, välityksessä, viljelytarvikkeiden tukkukaupassa jne. Uuden pakastamon hukkalämpö otetaan talteen kattoviljelmillä/kasvihuoneessa.Yhteiskäyttöisiä (varusjärjestelmä) varasto-, jatkojalostus-, pakkaus- , myynti- ja tilapäisravintolatiloja tarjotaan kaupunkiviljeltyjä tuotteita jalostaville yrityksille.Vahva “kaupungissa kasvanut”-brändi lisää ruokatietoisuutta ja halukkuutta suunnata ruokahankintoja toreille, halleihin ja pienyritysten myymälöihin/ravintoloihin.Osallistumismahdollisuus koko ruokaketjuun siemenestä lautaselle lisää paitsi kaupunkilaisten kuluttajasitoutumista, myös halukkuutta ruoka-alan innovaatioihin ja yrittämiseen. |
| Hankintakeskus | Strategiaohjelman mukaan hankintoja kehitetään kaupungin kokonaisedun parantamiseksi, elinkeinoelämän edellytysten parantamiseksi ja ilmastovaikutusten vähentämiseksi. Hankintakeskus edistää toiminnallaan mm. energiatehokkuuden käyttöä hankintakriteerinä kaupungin hankinnoissa. | Lähiruoan ja kaupunkiviljellyn ruoan suosiminen kaupungin hankinnoissa tukee monenlaisia tavoitteita: työllisyys-, syrjäyttämisen ehkäisy-, yrittäjyyden lisääminen-, kaupunkilaisten aktivointi- ja ilmastotavoitteet. Kattoviljelyn, lyhentyvien kuljetusmatkojen ja varastointiaikojen tuoma energiasäästö lasketaan. |
| Rakennusvirasto | Kaupunkirakenne tiivistyy ja julkisen ympäristön sekä palveluiden merkitys korostuu. Asuinalueiden sosiaalinen eriytyminen vaatii ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä. Ilmastonmuutokseen ja sääolojen poikkeustilanteisiin tulee varautua. Rakennusten energiatehokkuus on avainasemassa varauduttaessa ilmastonmuutokseen. Rakennukset kuluttavat pääosan (noin 90 %) kaupunkikonsernin käyttämästä energiasta. HKR-Rakennuttaja kehittää malleja ja ohjeistusta energiatehokkaan suunnittelun ja rakentamisen tueksi. Lisäksi ilmastonmuutokseen varaudutaan toteuttamalla tulvantorjuntasuunnitelman mukaisia tulvansuojeluhankkeita.Helsingin katu- ja puistorakentamisesta ylijäämämassojen vastaanottopaikkoihin sijoitettavat massat puolitetaan vuoden 2010 tasosta käsittelemällä ne rakennuskelpoiseksi maa-ainekseksi.Nuorista katupuukujanteista poistetut puut korvataan uusilla viimeistään seuraavan kasvukauden syksynä.
Kaupunkiluonnon monimuotoisuutta edistetään siten, että metsien ja puuston käsittelyssä turvataan luontotyyppien ja eliölajiston säilyminen luonnonhoidon linjausten mukaisesti. Tiloista ja muista tuotteista tehdään kestävän kehityksen periaatteiden mukaan käyttäjille toimivia, terveellisiä, turvallisia ja viihtyisiä siten, että tuotanto, ylläpito, käyttö, muuntaminenja purkaminen kuluttavat mahdollisimman vähän uusiutumattomia luonnonvaroja sekä aiheuttavat mahdollisimman vähän haitallisia päästöjä. |
Puutarhojen merkitys yhteisöllisyyttä ja sosiaalista eriytymistä ehkäisevinä virkistysympäristönä korostuu, samoin yhteisöllisen katto- ja monikäyttöisen (mm. viljely) parveke/terassitilan, yhteisten jatkojalostus yms. tilojen ja julkiseen tilaan istutettavien hedelmäpuiden, marjapensaiden yms. Kattopuutarhat ja viherkatot vähentävät rakennusten energiankulutusta, voivat hyödyntää poistoilman hukkalämpöä, toimivat hiilinieluina ja ehkäisevät tulvia sitomalla vettä. HKR-Rakennuttajan tulee luoda ohjeistus ja normit kattopuutarhojen/viherkattojen/kattokasvihuoneiden rakentamiselle ja kartoittaa kaupungin omien tasakattojen soveltuvuus tarkoitukseen, sekä laskea niiden energiansäästö- ja tulvavesien sitomispotentiaali.Soveltuvat maamassat ja mm. lehtikompostit käytetään uusien kaupunkipuutarhojen perustamiseen.Uusissa istutuksissa suositaan syötäviä kasveja (paitsi aivan vilkkaasti liikennöityjen väylien varsilla).Monimuotoisuutta lisätään myös lisäämällä syötäviä hedelmiä, marjoja, terhoja ja pähkinöitä tuottavia lajeja. Erityisesti istutetaan nopeakasvuisia köynnöksiä ja pensaita (esim. concordia-viinirypäle, laikkuköynnös (=mini kiivi), karhunvatukka, mustaselja).Syötäviin puistoihin tuodaan opastaulut syötävien viljely- ja villikasvien käytöstä. Kaupunkilaisia osallistetaan niiden perustamiseen ja hoitoon talkoiden, kurssien ja vapaaehtoistoiminnan keinoin. |
| Ympäristökeskus | Ympäristökeskuksen tehtävä on edistää ympäristön ja luonnon huomioon ottamista päätöksenteossa ja ohjata ja motivoida kaupunkilaisia ja yrityksiä ympäristövastuulliseen toimintaan. Kaupunginjohtajien ilmastoverkosto: kaupunkien energia- ja ilmastoneuvontaa tekevät toimijat verkostoituvat ja kussakin kaupungissa toteutetaan asukaslähtöinen ilmastokampanja. Hankkeessa kehitetään hyviä ilmastoneuvonnan käytäntöjä ja tuetaan uudella tavalla kaupunkilaisten arkisia ilmastotekoja. Ilmastonmuutoksen hillintä sekä muutoksiin varautuminen ja sopeutuminen edellyttävät tehokasta yhteistyötä kaikilta hallintokunnilta ja muilta toimijoilta. Kaupungin strategiaohjelman eettisten periaatteiden mukaan Helsinki on eturivin toimija globaalin vastuun kantamisessa ja tämä ilmenee mm. toimissa ilmastonmuutoksen torjumiseksi, ympäristönsuojelussa ja hankintapolitiikassa. Strategiaohjelmassa määritellään pitkän ja keskipitkän aikavälin ympäristöpoliittiset tavoitteet. | Lähi- ja kausiruoan ympäristöhyödyistä tiedotetaan ja motivoidaan korostamalla kausiruoan trendikkyyttä ja työllistävyyttä. Kaupunkiviljelyneuvonta liitetään osaksi ilmastoneuvontaa. Kokemuksia kerätään ja jaetaan ilmastoverkostossa. Ympäristökeskus, ksv ja rakennusvirasto tekevät yhteistyötä kaikkien hallintokuntien kiinteistöillä- ja rakennuskannassa olevan sellaisen päästövähennyspotentiaalin joka olisi saavutettavissa ottamalla pihoja, kattoja ja muita tiloja viljelykäyttöön. YmpK laskee yhteistyössä Palmian kanssa ruokahankintojen sellaiset ilmastopäästöt, jotka ovat saavutettavissa kaupungissa tai sen välittömässä läheisyydessä tuotettuja elintarvikkeita käyttämällä (mm. “roskakalan” ja villikasvisten hyödyntäminen). Globaalivastuunkantoa voidaan lisätä kehittämällä kaupunkiviljelyyn liittyvää osaamisvaihtoa globaalin etelän maiden kanssa (etelässä on paljon kaupunkiviljelykokemusta ja pohjoisessa kehitettän uutta, siirrettävää teknologiaa). |
| Opetusvirasto | Tavoitteena on, että energiankulutusta vähennetään vuonna 2013 vähintään 4 % vuoden 2010 tasosta. Ympäristöohjelman ja opetustoimen ilmastolinjausten toteuttamisen avulla vaikutetaan työ- ja oppimisympäristöön ja viihtyvyyteen sekä edistetään kestävää kehitystä. Ruokapalvelut edistävät lasten fyysistä terveyttä ja kasvua. Kouluruokailun tehtävänä on varmistaa kaikille opetukseen osallistuville monipuolinen, riittävä, vaihteleva ja ravitsemuksellisesti täysipainoinen ateria ja ohjata ruokailijoita terveelliseen ravitsemukseen. Talousarviossa ei ole varattu määrärahoja luomu- ja lähiruoan laajentamiseen.Oppimisympäristöä ja opetusmenetelmiä kehittämällä lisätään mahdollisuuksia ottaa erilaiset oppijat huomioon. Oppimisympäristöjen tulee olla vastuullisia, joustavia ja osallistavia.Yhteisöjen tukemiseen varatulla määrärahalla avustetaan myös lomavirkistyspalvelujen ja kasvitarhapalvelujen järjestämistä peruskoulujen oppilaille. | Kattoviljely- ja muut koulupuutarhat, sekä lähiruoka kouluruokailussa ovat itsessään vaikuttavia keinoja sekä ilmasto-, että ympäristö- ja kestävän kehityksen tavoitteisiin nähden. Ne myös edesauttavat näiden tavoitteiden juurtumista kasvavissa sukupolvissa. Koulupuutarhat ja koululaisia osallistava pihasuunnittelu lisäävät viihtyvyttä ja oppimisympäristöjen monimuotoisuutta. Kokemus osallisuudesta ruoantuotantoon lisää kiinnostusta, avoimuutta ja kokeiluhalukkuutta suhteessa monipuolisempaan ravintoon (erityisesti kasvisten monipuoliseen käyttöön) ja luo kunniotusta ruokaa kohtaan, mikä vähentää ruokahävikkiä. Koulupuutarhojen kytkeminen kotitalousopetukseen vahvistaa tavoitetta oppiainerajat ylittävästä opetuksessta. Tämä toteamus on täysin ristiriidassa Ruokakulttuuristrategia tavoitteiden kanssa! Mm. viljely- ja luontoympäristöt ovat luonteeltaan joustavia, osallistavia ja vastuullisuutta tukevia oppimisympäristöjä. Ne toimivat usein hyvin monimutkaistenkin kokonaisuuksien ja vuorovaikutussuhteiden omaksumisessa myös niille oppijoille, joille samojen teemojen käsittely teoreettisina sisältöinä luokkahuoneympäristössä tuottaa vaikeuksia. Ne soveltuvat myös erityisen hyvin perinteiset oppiainerajat ylittävien ja teoreettisia opintoja käytäntöön yhdistelevien opetuskokonaisuuksien toteuttamiseen.Koulukasvitarhat tarjoavat koulujen omia puutarhoja laajemman oppimisympäristön mm. maanhoidollisiin teemoihin ja tuotannollisen mittakaavan viljelyyn tutustumiseen. Koulukasvitarhat ja niissä olemassa oleva osaaminen tarjoavat erinomaisen ympäristön opettajien, koulujen muun henkilökunnan ja toimintaan vapaaehtoisina osallistettavan yhteisön (vanhemmat/perheet) koulutukseen koulujen omien puutarhojen perustamista ja hoitoa varten. |
| Sosiaali- ja terveyspalvelut | Tehostetaan haitallisten elintapojen, kuten tupakoinnin, alkoholin liikakäytön, huumausaineiden käytön, virheellisten ruokailutottumusten ja vähäisen liikunnan tunnistamista ja niihin puuttumista. Syrjäytymisen ehkäisemisessä painopisteitä ovat asunnottomuuden poistaminen, mielenterveyskuntoutujien aito osallisuus yhteiskunnan arjessa, köyhyyden vähentäminen, vaikeasti työllistyvien työhön kuntoutuminen ja kiinnittyminen sekä nuorten toimeentulotuen tarpeen vähentäminen.Sosiaali- ja terveyspalveluille tyypillisiä ovat kansalaisten itseohjautuvuutta tukevat ja omaa palvelutuotantoa korvaavat palvelujen järjestämistavat. Ennaltaehkäisyn näkökulmasta ovat tärkeitä järjestöavustukset, jotka tukevat kansalaistoimintaa.Elintarvikehankinnat ovat volyymiltaan merkittäviä. Hankinnat kilpailutetaan tarkoituksenmukaisina kokonaisuuksina niin, että toisaalta myös uusilla ja pienillä yrityksillä on mahdollisuus päästä mukaan tarjoajina, mutta toisaalta hankintoja ei pirstota liian pieniin osiin. | Viljely lisää hyötyliikuntaa, ulkonaoloa ja monipuolisempia ruokailutottumuksia (enemmän kasviksia) ja sitoutuminen (yhteisölliseen tai omaan) viljelyprojektiin parantaa elämänhallintaa, suunnittelua ja vastuunkantoa. Oma/yhteisöllinen ruokakasvien viljely vähentää köyhyyttä konkreettisella tavalla (pienemmät ruokamenot ja mahdollisuus työllistymiseen ja/tai yrittäjyyteen esim. tuetun osuustoiminnan muodossa) ja torjuu syrjäytymistä tarjoamalla mielekkään toimintaympäristön ja kehittämällä mm. vastuunkantokykyä/halua. Puutarhaterapiasta on paljon hyviä kokemuksia ja tutkimusnäyttöä mm. mielenterveys- ja päihdekuntoutuksessa osallisuuden- ja omanarvontunteen kasvattajana. Tuotannolliset kaupunkiviljelmät voivat olla monille vaikeasti työllistettäville tapa päästä palkkatyön piiriin (suorittava puutarhatyö ei vaadi pitkiä opintoja ja on silti mielekästi, monipuolista ja kehittävää – elinikäinen oppiminen) tai esim. osuustoiminnalliseen yrittäjyyteen sosiaaliviraston ja TE-keskuksen tuella (koulutus ja pitkäkestoinen neuvonta, työosuuskuntatoiminnan ja perusturvan yhdistelmä).Mm. Kumpulan koulukasvitarhan “perhekerho” on hyvä esimerkki järjestön toteuttamasta itseohjaavuutta, elämänhallintaa, vanhemmuutta ja vertaistuen anatamista ja vastaanottamista kasvattavasta toiminnasta.Varsinkin sosiaalipuolen hankinnoissa olisi loogista painottaa sosiaalisia vaikutuksia –> viljely- ja elintarvikealan työpajat palvelun tarjoajina? |
| Toimeentulotuki | Työllisyyden hoidossa erityisenä painopisteenä ovat nuoret aikuiset ja maahanmuuttajat. Kuntouttavaa työtoimintaa saa 1 200 henkilöä vuoden aikana. | Viljelytoimintaan, elintarvikejalostukseen ja ravintolatoimintaan (mm. “katukeittiöt” ja tilapäisravintolat) on helppo synnyttää uusia työpaikkoja, jotka soveltuvat maahanmuuttajille (monilla on aiempaa ammatillista- tai muuta koulutusta alalta ja täydellinen kielitaito ei ole välttämätön) ja nuorille aikuisille (ammatillinen tutkinto ei ole välttämätön ja työssäoppiminen ja tutkintojen suorittaminen näyttöjen kautta soveltuu alalle hyvin). Työpajatoiminta viljely-, luonnonhoito- ja elintarvikealoilla soveltuu hyvin monille kuntouttavan työtoiminnan edunsaajille. |
| Varhaiskasvatus | Varhaiskasvatuksen tavoitteena on hyvinvoiva lapsi, joka saa tarvitsemansa tuen. Hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuus toimii lapsen kulttuurisen kiinnittymisen vahvistajanaja, tukee lapsen identiteetin rakentumista ja itseksi kasvamista. Leikkipuistot toimivat matalan kynnyksen paikkoina ja ehkäisevät syrjäytymistä tarjoamalla mahdollisuuden ulkoiluun ja toisten perheiden kohtaamiseen mm. kerhojen, juhlien ja ulkoilutapahtumien avulla. Varhaiskasvatusviraston valmistelun yhtenä keskeisenä tavoitteena on kehittää vuorovaikutusta asiakkaiden ja alueen asukkaiden kanssa, siksi käynnistetään asukasfoorumien toiminta varhaiskasvatusalueilla.Lapsiperheille tarjottavien palvelujen tulee muodostaa verkostoja, jotka ehkäisevät syrjäytymistä mahdollisimman tehokkaasti. | Päiväkotipuutarhat ja koulukasvitarhat tukevat kulttuurista kiinnittymistä, oman identiteetin ja keskeisten yhteiskunnallisten taitojen (mm. vastuunkanto ja yhteistoiminta) kehitystä, sekä luonnon ja rakennetun ympäristön arvostusta. Tätä edesauttavat osallistavana prosessina suunnitellut päiväkotien pihaympäristöt ja yhteistyö opv:n ja rakennusviraston kanssa pedagogisten puutarhojen suunnittelussa. Tärkeää on myös yhteistyö opetusviraston kanssa opetussuunnitelmien avaamiseksi viljely- ja luonnonympäristöjä hyödyntävän pedagogiikan näkökulmasta ja Kumpulan koulukasvitarhan hyödyntäminen henkilökunnan ja vapaaehtoisyhteisöjen koulutuspaikkana. Leikkipuistojen viljelypaikat tarjoavat kohtaamispaikkoja perheille mielekkään toiminnan parissa. Leikkipuistoruokailuja voidaan monipuolistaa ja ruokakulttuurikasvatusta vahvistaa käyttämällä oman puutarhan tuotteita (esim. lisukesalaatit). Päiväkotipuutarhojen hoitoon liittyvä yhteistyö ja vapaaehtoistoiminta antaa yhden luontevan puitteen asukasfoorumeille.Perheiden osallistaminen viljely-, luonnonhoito- ja viljelytuotteiden jatkojalostustoimintaan on yksi polku syrjäytymistä ehkäisevän verkoston luomiseen. |
| Vapaa sivistystyö | Tavoitteena on kaventaa terveys- ja hyvinvointieroja sekä lisätä asukkaiden elämänhallintaa, hyvinvointia ja jopa työllisyyttä oppimisen ja osaamisen avulla. Opiston perustehtävä tukee asukkaiden itselähtöistä kehittymistä, mikä puolestaan on edellytys osallisuuden ja oman vastuun kehittymiselle. | Viljely- ja keruutuotteiden tuotannon ja jatkojalostuksen, sekä ruoanlaiton ja ravitsemusalan osaamisen kasvu lisää terveyttä, elämänhallintataitoja ja mahdollistaa työllistymistä ja/tai yrittäjyyttä. Viljely- ja keruutuotteiden tuotannon ja jatkojalostuksen, sekä ruoanlaiton ja ravitsemusalan perusosaaminen antaa hyvää pohjaa asukaslähtöisten hankkeiden ja innovaatioiden kehittymiselle alalla (tuotannollisesti ja/tai yleistä viihtyvyyttä lisäävästi). |
| Kirjastotoimi | Keskustakirjaston arkkitehtuurikilpailun voittaja ratkeaa kesällä 2013. Tämän jälkeen tehdään hankesuunnitelmanpäivitys ja siihen liittyvä toiminnan ja tilojen tarkempi suunnittelu. Rakentamiseen liittyy myös toiminnan suunnittelu uusien yhteistyökumppanien kanssa. Kirjasto ei vain lainaa aineistoa elämänhallinnan ja terveyden tueksi, vaan on myös sosiaalisen kanssakäymisen paikka. Kirjasto tarjoaa kaikille sisältöä elämään ja tukee henkistä vireyttä. Kirjasto edistää maahanmuuttajien kielitaitoa ja kotoutumista. | Keskustakirjaston yhteyteen perustetaan näytepuutarhoja/viljelyksiä ja näytöskeittiöitä yhteistyössä kumppanien kanssa. Tiloissa on siemenpankkitoimintaa ja viljely- ja jatkojalostus työvälineiden lainaustoimintaa sekä interaktiivista viljely-, elintarvike- ja ravitsemusneuvontaa ja tiedonhakupalvelua (vrt. IGS). Osallistetaan viljelykokemusta omaavia maahanmuuttajia kantaväestölle suunnattuun neuvonta- ja kokemustenvaihtotoimintaan, jossa tuetaan maahanmuutajia kielipallveluiden muodossa. |
| Taidemuseo | Taidemuseon missio on luoda mahdollisuuksia ihmisen ja kuvataiteen merkityksellisille kohtaamisille. Kulttuurikeskuksen keskeisenä tavoitteena on työskennellä sen hyväksi, että Helsinki on monimuotoinen ja omaleimainen taiteen, luovuuden ja kulttuurin keskus. Kaupunkilaisten oma, spontaani ja yhteisöllinen toiminta on kasvavassa perinteisemmän kulttuuritoiminnan rinnalla. Taloussuunnitelmavuosina rakennetaan merkittäviä uusia asuinalueita, joihin toteutetaan useita julkisen taiteen teoksia. | Viljelyalueet ja syötävät puistot ovat luontevia paikkoja mm. ympäristötaideteoksille, sekä osallistaville, yhteisöllisille ja toiminnallisille ympäristötaidetapahtumille. Yhtä luontevasti niissä voidaan integroida taidekasvatusta varhaiskasvatuksen, peruskoulun ja toisen asteen koulutusten viljely-ympäristöissä tapahtuvan oppimisen osaksi (esim. luonnontieteellisten oppisisältöjen havainnollistaminen piirtämällä/maalaamalla). Nostetaan viljelykulttuuri ja puutarhataide tunnustetuksi ja tuetuksi kulttuurimuodoksi, joka useimmiten on luonteeltaan kaupunkilaislähtöistä, yhteisöllistä ja osin spontaania. |
| Kaupunginmuseo | Kaupunginmuseo edistää kaupunkilaisten hyvinvointia tuottamalla tietoa ja elämyksiä kaupunkielämän historiasta ja kulttuuriympäristöstä sekä tarjoamalla identiteetin rakennusaineita kaiken ikäisille näyttelyiden, julkaisujen ja erilaisten asiantuntijapalveluiden kautta. Kaupunginmuseo tekee tiivistä yhteistyötä muiden hallintokuntien, kuten kaupunkisuunnittelu-, rakennusvalvonta- ja rakennusviraston kanssa. Museo tarjoaa myös neuvontaa perinteisistä, kestävistä rakentamistavoista rakennuskannan ylläpitämiseksi.Koko kaupunginmuseo nostaa esille kaupunginosien ja aluekeskusten omaleimaisuutta ja vahvistaa helsinkiläistä identiteettiä. | Kaupunkiviljelyn ja elintarviketuotannon historian ja kehityksen esittely kartta-, valokuva- ja muistiinpano- yms. aineiston avulla (esim. v. 1914 suunnitelmat kaupungin viljelymaiden “maareformiksi” ja v. 1916 Backaksen suurtilan osto Osuuskunta Elannolle). Viljelyalueiden yhteyteen rakennettavissa rakennuksissa ja rakennelmissa voidaan osin käyttää perinteisiä materiaaleja ja työtapoja. Osana kaupunginosien historiaa tuodaan esiin vanha kyläjako ja viljelyyn ja ruoan tuotantoon liittyvät rakennelmat, nimistö jne. |
| Nuorisoasiankeskus | Nuorisoasiainkeskus tukee nuorten kasvua aktiivisiksi kansalaisiksi. Toimintaa suunnataan kaikille helsinkiläisille nuorille ja heitä innostetaan löytämään itselleen sopivat tekemisen muodot ja olemisen tilat. Nuorisoasiainkeskus uudistaa työmuotojaan seuraamalla nuoruuden ilmiöitä ja nuorten elinolojen muutoksia. Nuorisoasiainkeskuksen visio on: Tilaa olla nuori, kuulua ja loistaa. Nuoria kannustetaan muodostamaan toimintaryhmiä itselleen tärkeiden asioiden ympärille. Toimintakonseptia uudistetaan kehittämällä sellaisia toimintamuotoja, jotka lisäävät kulttuurisen nuorisotyön ketteryyttä ja liikkuvuutta sekä nopeaa reagointia kulttuurisiin ilmiöihin.Toimialarajat ylittäviä palveluprosesseja kehitetään edelleen. Näitä ovat mm. nuorten työllistäminen, nuorten ohjaus- ja palveluverkoston toiminta, lasten ja nuorten harrastehaun kehittäminen, kaupungin kulttuuristrategiaan osallistuminen sekä tilojen yhteiskäyttö.Nuorisoasiainkeskuksen tavoitteena on lisätä kumppanuuksia ja nuorisotyöpalvelujen ostoa tulevina vuosina. Tavoitteena on solmia useamman vuoden pituisia sopimuksia. Kumppanuuksilla, muun muassa järjestöjen, oppilaitosten ja vapaaehtoisten kanssa, tuetaan kehittämistyötä ja uudistetaan toimintakonsepteja. muiden toimijoiden kanssa asukaslähtöisen kaupunkikulttuurin ja kaupunkilaisten hyvinvoinnin edistämiseksi.Nuorisoasiainkeskuksen toiminta perustuu nuorten perushyvinvoinnin ja elämänhallinnan tukemiseen, syrjäytymisen ehkäisemiseen ja sosiaaliseen vahvistamiseen. | Viljely- ja luonnonympäristöjen toiminnallinen hyödyntäminen edesauttaa vastuun, oma-aloitteisuuden, aktiivisen osallistumisen, yhteisöllisyyden sekä luonnon, työn ja rakennetun ympäristön kunniottamisen vahvistumista. Yleiseen ympäristö- ja ruokatietoisuuteen sekä elävään ja omaehtoiseen kaupunkikulttuuriin liittyvänä ilmiönä kaupunkiviljely (erityisesti nk. sissiviljely) on selkeästi tietyn nuorisosegmentin suosiossa jo nyt. Toiminnan tukeminen voi antaa monille nuorille mielekkään, rakentavan ja yhteisöllisen tavan ilmaista ja toteuttaa näkemystään kaupunkilaisuudesta. Nuorille tarjotaan resurssit viljellä ja kerätä, sekä jatkojalostaa viljely- ja keruutuotteita mieltymystensä mukaisiksi, omaleimaisiksi ja kaupunginosa- tai kulttuuriryhmäidentiteettiä ilmaiseviksi tilapäisravintola- tai elintarviketuotteiksi, joiden kautta mahdollistuu myös tutustuminen aloihin liittyviin ammatillisiin osaamisalueisiin (esim. elintarvikehygienia). Yhteistyötä tehdään mm. Opv, SoTevin, Rakvin, ksv:n kanssa nuorisotilaviljelmien perustamisessa, sekä ympäristökeskuksen ja vapaan sivistystoimen kanssa alan koulutusten järjestämisessä.Viljely- ja ruokakulttuuritoiminnan mahdollistamiseksi voidaan tehdä yhteistyötä kaupungin omien toimijoiden lisäksi useiden järjestöjen (esim. Dodo ry, Hyötykasviyhdistys, 4H, Luomuliitto, Martat) ja oppilaitosten kanssa (esim. KEUDA, Perho) ja paikallistasolla mm. kaupunginosa- ja asukasyhdistysten kanssa.Viljelyyn, luonnonhoitoon, ruokakulttuuriin ja ravitsemukseen liittyvä toiminta on yksi tapa tukea terveyttä, hyvinvointia, elämänhallintaa, yhteisöllisyyttä ja sosiaalisten taitojen kehittymistä. |
| Liikuntatoimi | Monet arkiliikuntaa ohjaavista päätöksistä tehdään usein muualla kuin liikuntatoimessa, kuten kaavoitus- ja rakentamispäätökset sekä lasten ja nuorten kasvatus. Terveyttä edistetään ja liikuntaa lisätään terveysliikuntahankkeilla. Lähivuosien tavoitteena on rakentaa yhdessä opetusviraston, rakennusviraston ja muiden toimijoiden kanssa monikäyttöisiä lähiliikuntapaikkoja.Kehitetään ja valvotaan kalataloutta Helsingin 14 600 hehtaarin ja muiden kuntien 3 000 hehtaarin vesialueilla. | Viljelyalueiden ja syötävien metsien kaavoittaminen, rakentaminen ja käyttöön kannustaminen, sekä näiden alueiden integroiminen oppimisympäristöinä lasten ja nuorten arkeen lisää arkista hyötyliikuntaa ja ulkona toimimista.Terveysliikuntahankkeiden puitteissa voidaan tuottaa koulutusta ja neuvontaa oikeista, terveyttä edistävistä työkäytännöistä (esim. ergonomia). Näihin voidaan integroida viljelytoimintaa ja sen kautta terveyttä ja liikuntaa edistävää ravitsemuksellista neuvontaa.Kannustetaan, opastetaan ja neuvotaan pyytämään ja hyödyntämään mm. särkikaloja ns. “arvokalojen” sijaan. Suunnitellaan osaksi Helsinki-puistoa kaupunkikalastuskeskus, jossa annetaan neuvontaa ja opastusta ja vuokrataan välineitä ja valvotaan kalastusaluetta ja sen käyttöä. |
| Työllistämispolitiikka | Kaupunki ottaa palkkatuettuun työhön työttömiä helsinkiläisiä noin 8 000 kuukaudeksi. Tämä tarkoittaa 1 300 henkilön palkkaamista kuuden kuukauden mittaiseen työsuhteeseen kaupungin virastoihin ja liikelaitoksiin. Kaupunki tarjoaa lisäksi työharjoittelu- ja työelämävalmennuspaikkoja. Tutkintoon johtavan oppisopimuskoulutuksen kaupungin palveluksessa aloittaa 200 henkilöä.Keskimäärin opiskelijoita on noin 380 henkilöä kuukaudessa. |
Tavoitteellinen ja määrätietoisesti toteutettu kaupunkiviljelystrategia mahdollistaa merkittävän lisäyksen työllistettyjen, oppisopimuskoulutettavien ja ammatillisia tutkintoja oppilaitoksissa suorittavien työssäoppijoiden määrään erityisesti uusien viljelypaikkojen ja luonnonhoitokohteiden perustamisvaiheessa. |
| Maahanmuuttopolitiikka | Maahanmuuttopolitiikan tavoitteena on kaupungin ja kaupunkilaisten kokonaisedun edistäminen maahanmuuttoon, maahanmuuttajiin, kansainväliseen muuttoliikkeeseen sekä etniseen monimuotoisuuteen liittyvissä asioissa. | Maahanmuuttajaväestön joukossa on vahvaa viljely-, elintarviketuotanto- ja ravitsemusalan osaamista, sekä ruokakulttuurisiin identiteetteihin liittyviä tarpeita tietyille erikoistuotteille. Tuotannollisen kaupunkiviljelytoiminnan kehityksessä maahanmuuttajilla voi olla merkittävä rooli tilaintensiivisen viljelytoiminnan parhaita käytäntöjä hahmoteltaessa. Maahanmuuttajien keskuudessa on paljon hyötyjiä, jotka voivat realistisesti työllistyä ja/tai synnyttää uutta yrittäjyyttä elintarvikealalle. |
Eikö tää ikinä lopu? Eikö sitä jo valmiiksi tuhottua talousmetsääkin piisaisi hakattavaksi?
Teksti: Lauri Kajander
Kuvat: Olli Manninen ja Lauri Kajander
Stora Enso on ostanut Tornatorilta avohakkuuleimikon metsässä, jonka hakkaaminen uhkaa sekä merkittäviä luontoarvoja että ahkerassa käytössä olevaa merkittyä retkeilyreittiä Ruotsinpyhtään taajaman läheisyydessä, Loviisan Kukuljärvellä (sijainti Karttapaikassa).
Avohakkuuseen on menossa noin 16 hehtaaria metsää, jossa on muun muassa satoja järeitä haapoja, satoja kuutioita eri ikäistä lahopuuta, luonnontilaisia korpia ja rämeitä sekä lukuisia uhanalaisia tai vaateliaita lajeja. Suunniteltujen avohakkuiden keskellä oleva parin sadan metrin pituinen korkea jyrkänne yläpuolisine hienoine kalliometsineen on sentään rajattu hakkuista ulos – mutta vain noin hehtaarin alalta.
Avohakattavan alueen läpi kulkee merkitty retkeilyreitti ja avohakkuuseen on joutumassa myös puoli kilometriä täysin rakentamattoman erämaisen järven yhtenäistä metsäistä rantaa. Rantaan on tarkoitus jättää vain 10 metrin kapea suojavyöhyke, jolla silläkin tehtäisiin harvennushakkuu. Leimikko rajautuu aivan grillikatoksella ja laiturilla varustetun yleisen uimarannan viereen.
Kuulostaako metsältä, joka kannattaa tuhota? No ei minustakaan.
Kyseinen metsäalue sijaitsee Loviisan kunnassa, lähellä Ruotsinpyhtään taajamaa, Kukuljärven pohjoispuolella…
View original post 220 more words
Kategoria(t): Itä-Uusimaa, Loviisa, luonnonsuojelu, metsät, Ympäristöpolitiikka
Raportti: Eurooppalaisissa ydinvoimaloissa sadoittain puutteita
”yksikään Ranskan 58 ydinlaitoksesta ei täytä kansainvälisen atomienergiakomission IAEA:n turvallisuusmääräyksiä.”
Greenpeace moittii Ruotsin kaikkien ydinvoimaloiden turvallisuutta
”GP arvostelee Ruotsin säteilyturvaviranomaista siitä, että kymmenen sen 14 tarkastajasta on entisiä ydinvoimateollisuuden työntekijöitä.
Säteilyturvaviraston yksikköjohtaja Leif Karlsson torjuu arvostelun. Ydinvoimalat ovat turvallisia, hän sanoo. Tarkastajien tausta on eduksi, jotta tarkastajat ymmärtäisivät kuinka voimalat toimivat, hän lisää.”
Fennovoiman toimitusjohtaja sai potkut
”Syyskuun puolivälissä Fennovoiman hallitusta johtanut vuorineuvos Juha Rantanen erosi tehtävästään.
Elokuussa kuusi kotimaista osakasta, mukana S-ryhmä ja Atria, päättivät luopua hankkeesta ja jättää osuutensa maksamatta.
Ottavainen vakuuttaa, että hanke etenee suunnitellusti.”
EDIT: Tää viel illalla:
Hyytävä paljastus Olkiluodosta
”Erityisen vakavia puutteita selonteossa löytyi kahdesta ydinvoimalasta – suomalaisesta Olkiluodosta ja ruotsalaisesta Forsmarkista. Molemmissa työntekijöillä on täydellisen sähkökatkoksen tai jäähdytysjärjestelmän pettämisen jälkeen vähemmän kuin tunti aikaa saada turvallisuusjärjestelmä jälleen toimimaan”
Ja, vaikka olikin oikeestaan jo maanantailta, niin lisättäköön nyt vielä tämä:
TVO vaatii Arevalta miljardikorvauksia Olkiluodon myöhästymisestä
”Olkiluodon kolmas voimalayksikkö myöhästyy tämänhetkisten tietojen perusteella yli viisi vuotta alkuperäisestä aikataulusta.”
Mutta tähän asti sen on joka vuosi sanottu myöhästyvän vuoden lisää…
Tuolla TVO:n ranskalaisten veromaksajien varoin maksettavaksi vaatimalla 1,8 miljardilla voisi rakentaa 1 800 Mw tuulivoimaa ja kun siihen lisää alkuperäisen hinnan 3 miljardia euroa puhutaan jo 5 000 Mw:stä eli vähintään saman suuruisesta tuotantokapisiteetista kuin tuo rakenteilla oleva laitos. Kuitenkin ilman 200 000 vuotta säteilevää jätettä.
Kategoria(t): energiapolitiikka, Ilmastonmuutos, kv-politiikka, uraani, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
Voiko itseään vakavastiotettavana pitävä ehdokas tehdä kaupunkiviljelystä ykkösvaaliteemansa? Onhan se kiva ilmiö, mutta eikös se ole aika pienen porukan marginaalijuttu?
Ei- kaupunkiviljely ei ole vain isoäitien parvekeharrastus. Sitä eivät harjoita vain suurperheitä ruokkivat maahanmuuttajaisät tai oman maan perunoita arvostavat kantaväestön nationalistiäidit. Kaupunkiviljely ei ole vain talonvaltaaja-autonomien toimintaa itsehalinnollisen kaupunkitilan luomiseksi tai pelkkien huippukokkien kattoviljelyhifistelyä. Kaupunkipuutarha on paljon muutakin kuin vain päiväkoti- ja koululasten oppimisympäristö ja mielenterveyskuntoutujien terapiakeidas. Se ei ole vain kaupunkisuunniitteluun ja osallistavuuteen hurahtaneiden hipsterien projekti tai syrjäytettyjen tapa säästää rahaa.
Kaupunkiviljely on paitsi kaikkea tuota kaikille mainituille vähemmistöille tapa toteuttaa kaupunginvaltuuston yhteisesti hyväksymiä tavoitteita liittyen työllisyyteen, terveyteen, energiansäästöön, ruokakulttuuriin, yhteisöllisyyteen ja viihtyisyyteen.
Kunnianhimoinen kaupunkiviljelystrategia ei ratkaise kaikkia Helsingin ongelmia, mutta luo tuhansia työpaikkoja, vähäntee merkittävästi ilmastopäästöjä, lisää itsekunniotusta ja arvostuksen tunnetta ihmisryhmissä jotka saattavat muuten jäädä sitä vaille ja ravitsee omaleimaisia ruokakulttuureja niin, että joka päivä voi olla Ravintolapäivä.
Kävin lukaisemassa tuon tänään uutisoidun Persujen maaseutuohjelman kokonaisuudessaan. Täytyy sanoa, että aika sekamelska.
Tuo isoin poliittinen vaatimus ympäristöministeriön lakkauttamisesta on tietysti täysin järjetön ja kielii porukan perimmäisistä asenteista.
Kuten myös nämä: Auto- ja energiaveroja ei saisi korottaa eikä uudisrakentamista ”hankaloittaa kaavamääräyksillä”. ”Suomalaista metsänhoitoa” (tarkoittanee sitä vallalla olevaa versiota?) ”mollaavilta järjestöiltä” on poistettava valtion tuet.
Toisaalta ohjelmassa on mukana yllättävän monia kannatettavia asioita: luomun lisäämistä, GMO-vapautta, valkuais- ja öljykasviomavaraisuuteen pyrkimistä, kokorajoja kotieläintuotanto yksiköille, toimintaedelletyksiä pienemmille elintarvikejalostajille jne.
Onkin aika hassua ja skitsofreenistä, että toisaalta Persut purnaavat, siitä, että maaseutua ”syyllistetään Itämeren saastuttamisesta”, ja heti perään kuvailevat ihan hyvin juuri niitä toimia, joilla maatalouden ravinnepäästöt vähenisivät: luomu, ravinneomavaraisuus ja kotieläinyksiköiden koon rajoittaminen.
He haluavat hylätä jätevesiasetuksen, mutta kierrättää ravinteet paikallisesti. Minun mielestäni puhdistamoille kertyvien ravinteiden kierrättämisvelvoite pitäisi liittää jätevesiasetukseen.
Kategoria(t): luomu, metsät, ruokapolitiikka, Ympäristöpolitiikka
Tänään 7.12.2010 vietetään kansainvälistä ilmastotoimintapäivää teemalla ”1 000 Cancún’ia”: harva kykenee matkustamaan paikan päälle seuraamaan ilmastoneuvotteluja Meksikon Cancúnissa (ja ilmaston kannalta hyvä, ettei matkusta!), mutta painostus ilmastoneuvottelijoita kohtaan voidaan monistaa ympäri maailmaa. Toimintapäivän alullepanija on kansainvälinen ja eritysesti globaalin etelän pienviljelijöitä edustava verkosto La Via Campesina.
Kyseinen verkosto ja monet muut ruohonjuuritason liikkeet suhtautuvat kriittisesti YK neuvottelujen mahdollisuuksiin luoda sellaista muutosta joka johtaisi ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen ja globaalin oikeudenmukaisuuden toteutumiseen. Suomessa tätä kritiikkiä edustaa selkeimmin Hyökyaalto, joka järjestää toimintapäivän tapahtuman Helsingin Narinkka-torilla tänään iltapäivällä.
Itse ajattelen, että YK-prosessi on realistinen mahdollisuus, mutta juuri massiivinen painostus kansalaisyhteiskunnan puolelta on sen onnistumisen välttämätön edellytys. On kiistaton totuus, että ilman ilmasto-oikeudunmukaisuutta ei ratkaisua synny. Rikkaissa maissa on kulutustottumusten muututtava radikaalisti, eikä nykyisen kaltainen talouskasvu voi jatkua. Pelkät teknoratkaisut eivät riitä.
Siksi on erityisen huolestuttavaa jos Suomi, metsäteollisuuden painostuksesta, lähtee vedättämään ja kikkailemaan metsien ilmastovaikutuksella niin, että tehometsätalouden kielteiset ilmastovaikutukset jätetään pois laskuista. Jopa Metsäkeskus Tapion metsävastaa sivuilla todetaan, että ”Tehokkaammin talousmetsien puuston hiilivarastoa voidaan kuitenkin kasvattaa vähentämällä hakkuita.”
Cancúniiin tänään matkaavalle ympäristöministeri Paula Lehtomäelle voi lähettää terveisiä Avaaz.org sivun kautta, ja pyytää, ettei Suomi kikkailisi ilmaston kustannuksella metsäyhtiöden eduksi: jos me emme pelaa reilusti ei muutkaan tee niin.
Sini Eräjää kirjoittaa aiheesta ilmasto.org:n Cancún blogissa.
Maailman ainoana maana Suomi on vakuuttunut siitä, että olemme keksineet turvallisen tavan ”loppusijoittaa” käytetty ydinpolttoaine. Ts. eristää kyseinen materiaali elollisesta luonnosta pariksi sadaksi tuhanneksi vuodeksi.
Helppoahan se on: kaivetaan syvä kuoppa ja laitetaan kama sinne.
Ja kun se on niin helppoa on ymmärrettävää, että kuoppia halutaan kaivaa lisää. YLE kertoo, että koska TVO, Fortum ja Fennovoima eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen Olkiluodon Onkalon yhteiskäytöstä tullaan Fennovoiman (mahdollisesti rakennettavan) ydinmiilun jätteille todennäköisesti kaivamaan kuoppa toisaalle.
Elinkeinoministeri Pekkarinen muotoilee: ”Ei se ole täysin poissuljettua sekään mahdollisuus, että rakennettaisiin yhtä useampi, esimerkiksi kaksi loppusijoituspaikkaa. Muun muassa STUKin pääjohtaja Jukka Laaksonen on kiinnittänyt huomiota siihen, ettei sekään ole huono vaihtoehto.”
Liekö sattumaa, että samana päivänä samainen YLE kertoo, että maailman ensimmäiseksi ydinjätteen loppusijoituspaikaksi aiottu entinen suolakaivos Pohjois-Saksassa aiotaan tyhjentää jätteestä. Jäte on vuotanut ja nyt leukemia tapaukset ovat lähitienoon asukkaiden keskuudessa tuplaantuneet muuhun väestöön verrattuna ja naisten kilpirauhassairaudet kolminkertaistuneet.
Kyseisen uutisen ensimmäinen kommentoija ehtikin jo uumoilla, että Fennovoiman suurin omistaja, saksalainen E.On varmasti järjestää saksalaisten ydinjätteet jatkossa Suomeen. Tästä puhuttiin paljon täällä Loviisan suunnalla kun Fennovoima haki laitospaikkaa Ruotsinpyhtään saaristosta: laitoksen kylkiäisenä mitä todennäköisimmin tulee myös loppusijoituspaikka ja siitä E.Onin kaiken ydinjätteen ”viimeinen” leposija.
Edelleen YLE kertoo päivän kolmannessa ydinvoimauutisessa, että hallitus esittää ydinenergialakiin muutosta, jonka mukaan ydinvoimalan omistajalle tulee ”rajoittamaton vastuu” onnettomuudesta. Se ei kuitenkaan taida ulottua tuonne 200 000 vuoden päähän?
Kategoria(t): energiapolitiikka, monikansalliset yritykset, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
Mahtava ilta Loviisassa!
Loviisan kaupunginvaltuusto kokoontui tänään päättämään myykö se saksalaiselle energiajätille, E.ON:lle 112 hehtaarin ydinvoimalatontin. Ja kaikkien yllätykseksi yleensä ydinvoimamyönteinen valtuusto kaatoi kaupan!
Kaupunginjohtaja Olavi kaleva, joka oli ensin kähminyt kauppaa E.ON:n kanssa yksin kuukausia ja pistänyt sitten hallituksen allekirjoittamaan salassapitolupauksen, sai valtuustolta selvän näpäytyksen.
Mutta voiman valtuustolle antoi parissa viikossa pystyyn ponkaistu kansalaisliike. Kiitos siitä Sonja Ilvetsalo-Koskiselle, Marita Peltokorvelle, sekä Loviisa liikkeen veteraanille Thomas Rosenbergille.
Aivan pieni merkitys ei ollut silläkään, että tänä keväänä perustetun Porvoon Maan ystävien voimin väänsimme kasaan hyvän Tshernopäivädemon pari viikkoa sitten ja, että tuolloin paikalla oli mm. Harri Lammi Greenpeacestä kertomassa Olkiluodon EPR voimalatyömaan lukuisista ongelmista. Myös tämän päiväinen 300 päinen mielenosoitus, varmasti suurin Loviisassa hyvin pitkään aikaan, oli vaikuttava.
Kaupunginjohtaja Kaleva pohti päätöksen jälkeen: ”Nyt kun valtuusto on suhtautunut kielteisesti sopimukseen, voidaan loogisuuden nimessä kysyä, merkitseekö tämä sitten myöskin Loviisan kaupungin kannanoton muutosta yleensä ydinvoimaa kohtaan.”
Täytyy toivoa, että merkitsee, mutta vääntöön kuudetta reaktoria vastaan, Loviisassa tai Eurajoella, on syytä varautua.
Kategoria(t): Itä-Uusimaa, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
Suomen ykkösydinvoimalobbareihin kuuluva Paavo Lipponen kritisoi Pääministeri Vanhasen ydinvoima lausuntoja joista kirjoitin edellisessä postauksessa. Hän pelkää Vanhasen sanojen joutuvan Suomelle vihamielisten Vihreiden ja Greenpeacen propagandakäyttöön. Lipponen piti Vappupuheensa Vantaalla:
”Entinen puhemies Paavo Lipponen (sd.) ihmetteli vappuna pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) ydinvoimapohdiskeluja. Lipposen mielestä Vanhanen on lähtenyt ”vihreän populismin linjalle”.
Vanhanen on sanonut, ettei uusien ydinvoimaloiden rakentaminen ole läpihuutojuttu. Lipposen silmään tökkäsi erityisesti Vanhanen ilmoitus, jossa tämä sanoi olevansa vihreiden kanssa samaa mieltä siitä, että Suomesta on tulossa ”ydinvoimaparatiisi”.
– Tietääkö pääministeri, että hänen puheitaan tullaan lainaamaan ympäri maailmaa Greenpeacen ja vihreiden Suomen-vastaisessa propagandassa, Lipponen kyseli vappujuhlassa Vantaalla.”
Kategoria(t): demokratia, vihreät, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
Tshernobyl päivän kannarini sai vastakaikua Keskustan suunnalta. Puolueen verkkolehti Apila kertoi eilen, että
”Keskustan puheenjohtaja ja pääministeri Matti Vanhanen yhtyy Vihreiden esittämään ydinvoima-kritiikkiin, jonka mukaan Suomesta on tulossa ”ydinvoimaparatiisi”. ….
– Suomessa on lähes ainoana maana tehty päätös ydinjätteen loppusijoituksesta. Tämä seikka ei saa johtaa siihen, että meille tulee hankkeita vain siksi, että täältä saa helposti luvan.
Pääministeri Vanhanen sanoo, että hänen suhtautumiseensa voimalalupien tulevat vaikuttamaan maan oma sähköntarve ja uusiutuvien tuotantomuotojen näkökulma.
– Minusta sähköyhtiöiden ei kannata odottaa, että jokaisella hakijalle myönnetään automaattisesti lupa ja että sitten sitä sähköä voi ryhtyä myymään bisnesmielessä maailmalle, hän sanoo.”
Jos Keskustan ja RKP:n kanssa päästäisiin yhteisymmärrykseen siitä, että ydinvoiman lisärakentaminen ei ole hallitusohjelman ilmaisun maukaisesti ”yhteiskunnan kokonaisedun mukaista”, ei lupapäätöstä heruisi vaikka kokkarit sitä kuinka haluaisivat. Tällaisen tilanteen eteen kannattaa työskennellä, koska molemmissa puolueissa on kuitenkin paljon ydinvoiman vastustajia ja etenkin keskustalla intressejä edistää bioenergiaa.
Kuitenkin vaalien alla molemmat puolueet näyttivät hyväksyneen lisärakentamisen ”välttämättömänä pahana”. Onkin keskeistä osoittaa heille, että energiansäästö ja uusiutuvat tekevät uudet ydinvoimahankkeet tarpeettomiksi.
Tshernobyl päivän tempauksemme Loviisassa sai hyvin paikallisjulkisuutta, mm. Loviisan sanomissa ja Uusimaassa. 400 000 vuoden aikajana kiinnosti torikansaa ja Vesa Noroviidan, saman joka teki mulle jo legendaarisia vaalivideoita, rakentama mammutti keräsi suoraa hyväksyntää. Hassua oli, että Loviisa oli meidän (tai mammutin?) takia ihan täynnä poliiseja. Myös voimala-alueella oli kuulemma ollut runsaasti sekä poliiseja, että rajavartioita, myös venein ja helikopterein.
Kategoria(t): energiapolitiikka, Itä-Uusimaa, uraani, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
YDINVOIMAN RISKIT ESILLÄ LOVIISAN TORILLA TSHERNOBYLPÄIVÄNÄ
-Länsiharjun koululla keskustellaan uusien ydinvoimalahankkeiden vaikutuksita
Torstaina 26.04. tulee kuluneeksi 21 vuotta suuronnetomuudesta Tshernobylin ydinvoimalaitoksessa. Muistuttaakseen ydinvoiman riskeistä Porvoon Maan ystävät järjestävät yhdessä muiden kansalaisjärjestöjen, mm. Loviisaliikkeen ja Greenpeace’n kanssa ydinvoimakriittisiä tapahtumia Loviisassa.
Klo 10 Loviisan torille kootaan 400 000 vuotta pitkä aikajana, jolla havainnollistetaan ydinvoimapäätösten vaikutusten kauaskantoisuutta. Ydinjätteen pitkäikäisyys ja monet muut ydinvoimateollisuuteen liittyvät luvut ovat ihmisille usein vaikeasti hahmotettavia, etenkin ydinvoimamyönteisen tiedotuksen tulvassa.
Länsiharjun koulun auditoriossa klo 18 järjestettävässä keskustelutilaisuudessa puhutaan ydinvoiman riskeistä, sekä E-ON:n pyrkimyksestä tuottaa Suomessa ydinsähköä Euroopan energiamarkkinoille.
Järjestäjien tavoitteena on palauttaa ydinvoimakriittinen näkökulma Itä-uusmaalaiseen keskusteluun muistuttamalla, että ydinvoiman turvallisuusongelmat ovat ratkaisematta. Radioaktiivisen jätteen loppusijoituksen ja uraaninlouhinnan vaaroista on lähes mahdotonta saada puolueetonta tietoa. Ydinvoiman työllistävyyttä ja osaa ilmastonmuutoksen torjunnassa taas liioitellaan. Teollisuuden halu taata halvan energian saanti ei saa ohittaa ihmisten ja ympäristön terveyttä ja turvallisuutta päätöksen teossa, järjestäjät korostavat.
– Voittoa tavoittelevien ydinvoimayhtiöiden vastuu lakkaa ydinjätehaudan sinetöintiin, jätteiden radioaktiivisuus säilyy kuitenkin satoja tuhansia vuosia. Korkea-aktiivista jätettä syntyy Suomen ydinvoimaloissa 70 tonnia vuodessa. Kuitenkin jo yksi maitopurkillinen sitä riittäisi saastuttamaan Suomen kaikki pohjavedet juomakelvottomaksi. Missään muualla maailmassa ei ydinjätteen loppusijoitukseen ole suostuttu siihen liittyvien ratkaisemattomien vaarojen takia. Kuka pystyy kantamaan poliittisen vastuun tällaisista riskeistä, kysyy Sade Hiidenkari Porvoon Maan ystävistä.
– Saksalaisen E-ON:n pyrkimys rakentaa ydinvoimala Loviisaan on varoitus, siitä, että Suomi voidaan pian nähdä Euroopassa täyden palvelun ydinvoimapuistona, uraanilouhoksineen, voimaloineen ja jätehautoineen, sanoo Greenpeacen ohjelmajohtaja Harri Lammi.
– Energiansäästön ja uusiutuvan energiantuotannon työllistämispotentiaali on moninkertainen ydinvoiman tuomiin työpaikkoihin joilla kuudetta ja seitsemättä ydinvoimalaa Loviisalaisille nyt myydään, muistuttaa tapahtumaan osallistuva Vihreiden varapuheenjohtaja Janne Länsipuro.
Lisätietoja:
Sade Hiidenkari 050 441 77 00
Janne Länsipuro 040 740 84 45
Harri Lammi 050 383 18 22
Kategoria(t): energiapolitiikka, Ilmastonmuutos, Itä-Uusimaa, tiedotteet, uraani, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
Greenpeace vaatii Olkiluodon uuden reaktorin rakennustöiden keskeyttämistä. Eikä syyttä.
Tiedotteessa kerrotaan mm., että Greenpeace julkisti kuvia puolalaiselta konepajalta, jolla epäpätevät työntekijät hitsasivat vanhentuneella menetelmällä reaktorin suojakuoren teräsosia. Suojakuori on tähän mennessä pahin esimerkki ydinturvallisuuden laiminlyömisestä hankkeen epärealistisessa aikataulussa ja hinnassa pysymiseksi: hitsaussaumojen ilmaraot ovat liian suuret, kuori on vahingoittunut pudottuaan telineiltä syysmyrskyssä ja sen pohja aaltoilee.
Olisikohan aihetta vaatia hallitusneuvotteluissa, että koko hanke otetaan uudestaan tarkasteluun? Varsinkin jos uusia hakemuksia on odotettavissa olisi meneillään olevan projektin heikkoudet saatava selville ja keskusteluun.
Kategoria(t): energiapolitiikka, vihreät, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
Fortumin ja TVO:n päätös aloittaa ympäristövaikutusten arviointiprosessit uuden ydinreaktorin rakentamiseksi Loviisaan tai Olkiluotoon on kovaa politikointia. Viesti on selvä: yhtiöt haluavat varmistaa, että periaatepäätös kuudennesta ydinvoimalasta saadaan tällä vaalikaudella kun sen hyväksymistä pidetään lähes tulkoon läpihuutojuttuna.
Not so fast, buddy.
Kansalaisten, järjestöjen ja vihreiden on aktivoiduttava jarruttamaan ja kuoppamaan hanke kaikilla tasoilla, kaduilla, lautakunnissa ja kabineteissa.
Mitä Vihreiden pitäisi tehdä? Missä vastustamme ydinvoiman lisärakentamista tehokkaammin, hallituksessa vai oppositiossa?
On melko selvää, että hallitusohjelmaan ei tulla kirjaamaan pyrkimystä rakentaa lisäydinvoimaa, kirjaus tulee olemaan epäilemättä tyyliin ”mitään energiamuotoja ei suljeta pois” ja kuitenkin me kaikki tiedämme mitä tämä tarkoittaa.
Hakemusta voimalan rakentamisesta ei vielä ole tullut ja sellainen tulee aikaisintaan vuoden päästä, todennäköisesti 2009-2010. Ennen sitä olisi aikaa sekä luoda energiatehokkuus normeja ja syöttötariffeja uusiutuville, asettaa määrällisiä tavoittaa uusiutuvien käytölle, että muokata kansalaismielipidettä.
Olen kallistumassa sille kannalle, että juuri ilmasto- ja muun ympäristöpolitiikan takia meidän tulisi tehdä kaikkemme ollaksemme hallituksessa: vastustaaksemme ydinvoimaa, turvataksemme saavutettua ympäristölainsäädäntöä (mm. koskiensuojelulakia, jonka sekä kokoomus ja keskusta haluavat ilmasto ja energia linjaustensa mukaan avata) ja työskentelemässä metsien ja itämeren suojelun puolesta. Luulisin, että äänestäjämme tiedostavat sen, että oppositiosta käsin saisimme edistettyä ympäristöpoliittisia tavoitteita vielä huonommin.
Varoittava esimerkki tulee Britanniasta: näyttää siltä, että hallitus joka on puhunut paljonkin ilmastonmuutoksen torjunnasta on täysin epäonnistunut tehtävässään. Viime vuonna Britannian hiilidioksidipäästöt olivat suuremmat kuin kymmeneen vuoteen.
Kokoomus ja keskusta kirjoittavat ohjelmissaan paljolti oikeitakin ajatuksia ilmastonmuutoksen torjunnasta. Kokoomus aloittaa oman ilmastopaperinsa (doc) toteamalla, että talouden kasvu on kytkettävä irti energiankulutuksen lisääntymisestä. Sisempänä ohjelmassa kuitenkin ollaan rakentamassa lisäydinvoimaa ja uutta vesivoimaa, poistamassa sähköveroa ja lisäämässä jätteiden polttoa. Suomen osalta ei esitetä selkeää näkemystä energiankulutuksen määrällisestä kehityksestä (joskin nuo toimenpiteet puhuvat selkeää kieltä). Maailmanlaajuisesti Kokoomus pitää väistämättömänä, että energiankulutus kasvaa puolella vuoteen 2030.
Keskustan energiapoliittisen linjauksen lähtökohta on, että Suomen sähköntutantokapasiteettia pitää lisätä vuoteen 2020 noin 10%. Keskustan linjaukset uusiutuvien käytän lisäämisestä ovat hyviä, joskin kuvaa hämärtää se, että Keskusta laskee uusiutuvien joukkoon myös turpeen. Kokoomuksen tavoin Keskustakin haluaa lisätä jätteenpolttoa moninkertaisesti esim. tuulivoimaan verrattuna ja avata vesi- ja koskiensuojelulain uuden vesivoiman rakentamiseksi. Uutena asiana on Keskusta pyrötänyt aiemmin ydinvoimakriittisen kantansa.
Kaiken kaikkiaan on kai todettava, että ns. sini-vihreä (tai viher-sininen tai turkoosin vihreä) hallitus olisi ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta huomattavasti parempi kuin puhdas porvarihallitus.
Mutta vaikka olisimme hallituksessa tulee meidän olla aktiivisia toimijoita myös niissä ruohonjuuritason liikkeissä jotka nousevat vastustamaan ydinvoiman lisärakentamista. Tämän toiminnan olisi tärkeää alkaa toden teolla heti. Ydinvoimalobbyn kampanja on käynnistynyt jo kauan aikaa sitten ja nyt se on tuotu YVA prosessien myötä aimo harppaus eteenpäin.
Kategoria(t): energiapolitiikka, Ilmastonmuutos, vihreät, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
Sain vaalien jälkeen kortin, johon oli kirjoitettu kiinaksi otsikon viisaus. Ja tärkeimpään olen onneksi voinut heti vaalien jälkeen keskittyäkin: kasvihuoneella alkaa kevät olla jo pitkällä, yrttien, tomaattien, chilien yms taimet kasvavat ja ensimmäiset salaattikylvöt on tehty.
En voi väittää, etten olisi ollut pettynyt henkilökohtaiseen vaalitulokseeni, vaikka iloitsenkin vihreästä vaalivoitosta. Äänimääräni tipahti neljän vuoden takaisesta reilulla 500 äänellä. Meillä vaan oli tosi hyvä lista Uudellamaalla, olisin minäkin voinut äänestää siltä monia muitakin kuin itseäni, erityisesti Kaisaa tai Aijaa ja tietysti Heidiä.
Kiitän kaikkia äänestäjiä, tukijoita ja blogin lukijoita. Aion toki jatkaa bloggaamista samoin kuin politiikan harrastusta. Seuraavat viikot tulevat olemaanmielenkiintoisia.
Itse suhtaudun epäilyksellä siihen, että voiko porvarihalituksen ohjelmasta muotoutua sellainen, että voimme olla mukana. Erityisesti ympäristöpolitiikasta: mm. ilmasto-, metsä-, liikenne- ja itämeripolitiikasta pitää ohjelman kirjausten olla niin selkeän sitovia, ettei niitä noin vain käytännön politiikkaa tehtäessä sivuuteta.
Tämä edellinen hallitus on osoittanut, ettei demarihallituksen politiikka mitenkään vasemmistolaista ole, joten ideologisista syistä ei mitään hallitusvaihtoehtoa kannata sulkea pois ennen kuin on nähty millainen ohjelmasta tulee. Mutta minkälaista köyhyyden torjuntaa porvarihallitukselta voi odottaa? Voimmeko me tehdä sitä paremmaksi?
Perustulo voi saada enemmän vastakaikua kokoomuksessa ja keskustassa kuin demareissa, mutta miltä osin heidän perustulonsa eroaisi meidän mallista?
Ydinvoima on vaikea kysymys. Karu totuus on, että jos Kok-demit kaiken jälkeen haluavat kuudennelle reaktorille luvan antaa, emme me sille paljonkaan voi. Mutta onko sen vastustaminen tehokkaampaa hallituksesta vai oppositiosta?
Kategoria(t): energiapolitiikka, Ilmastonmuutos, Itämeri, kampanja, metsät, sosiaaliturva, vihreät, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
Eilen minulla oli ilo saada jakaa 450 Airamin energiansäästölamppua kansalaisille Tikkurilassa. Aktiivinen tukijani Vesa Noroviita, joka on tehnyt mahtavia Sleeping master kung fu leffoja ja 2 vaalivideota, teki merkittävän ympäristöteon ja samalla kampajateon ostaessaan jaetut lamput.
Jos hankkii kotiinsa viiden 60 watin hehkulampun tilalle 11 watin energiansäästölamput ja polttaa niitä keskimäärin kaksi tuntia päivässä vuoden ajan, säästää sähköä vuoden aikana 175 kilowattituntia. Se merkitsee lähemmäs 20 euron säästöä vuodessa ja 35 kiloa vähemmän hiilidioksidipäästöjä.
Jos kaikki suomalaiset vaihtaisivat hehkulamppunsa energiansäästölamppuihin säästyisi yhden ydinreaktorin neljännesvuosituotannon verran sähköä vuodessa. Australiassa, joka ei tunnetusti ole mikään ilmastopolitiikan mallioppilas, on hehkulamput päätetty kieltää. Vielä kotitalouksiakin suurempaa säästöpotentiaali on teollisuudessa ja rakentamisessa, mm. asentamalla lämmönsäätimiä.
Mutta, jotta todellista energiansäästö- ja energiatehokkuushankkeita saadaan toteutettua tarvitaan oikeaa ilmastopolitiikkaa, ei ydinvoima sumutusta. Muistakaa siis hyvät ihmiset äänestää ja äänestäkää ilmastonsuojelun puolesta!
Kategoria(t): energiapolitiikka, Ilmastonmuutos, kampanja, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
Alla Kaisan ja minun kannanotto Sallan laittoman uraanin etsinnän tiimoilta.
TEHDÄÄNKÖ SUOMESTA KAIVOSTEOLLISUUDEN VILLIÄ LÄNTTÄ –
Itä-Uudenmaan Vihreät pöyristyneitä laittomista uraanikairauksista
Itä-Uudenmaan vihreitä Eduskuntavaaliehdokkaita Janne Länsipuroa ja Kaisa Lekaa pöyristyttää uraaninetsijöiden röyhkeys Lapissa. Oulangan kansallispuiston lähistöllä tehdyt laittomat uraanikairaukset ovat osoitus kaivosyhtiöiden vähättelevästä suhtautumisesta lakiin ja kansalaisten oikeuksiin, Leka ja Länsipuro sanovat.
Kauppa- ja teollisuusministeriö sanoo, että se sai vasta viikko sitten tietää asiasta. Ministeriön alainen Geologian tutkimuskeskus on kuitenkin analysoinut kairaustulokset.
– On selvitettävä onko KTM katsonut läpi sormien ja antanut kaivosyhtiöiden livetä jo itsessään lepsun kaivoslain määräyksistä joiden mukaan kairauksia ei missään tapauksessa saa suorittaa ilman kaivosvaltauksen myöntämistä, Vihreiden varapuheenjohtaja Janne Länsipuro ja Porvoon kaupungin hallituksen jäsen Kaisa Leka sanovat.
Leka ja Länsipuro korostavat kaivoslain uudistamisen kiireellisyyttä.
– Kaivoslakia on muutettava niin, että kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen osallisuus päätöksentekoon varmistuu. Kaivoslaista on tehtävä riittävän tiukka, että Suomesta ei tule kaivosyhtiöiden temmellyskenttää, jossa kaivoksia voi perustaa minne hyvänsä ja lain pykäliä oikaista silloin kun se omaa etua parhaiten palvelee, he sanovat.
Nyt esille tullut tapaus herättää huolta myös Itä-uudellamaalla, jossa ehdittiin jo huokaista helpotuksesta Areva/Cogeman valtaushakemusten kaaduttua.
Leka ja Länsipuro kehottavat Itä-Uusmaalaisia pysymään valppaina, jotta kaivosyhtiöiden mahdolliset yritykset tehdä laittomia tutkimuksia maakunnassa eivät jäisi kansalaisilta huomaamatta.
Lisätietoja:
Janne Länsipuro 040 7408445
Kaisa Leka 0505934225
Kategoria(t): Itä-Uusimaa, tiedotteet, uraani, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
Yleisön pyynnöstä välitän jälleen tietoa Ruotsin ydinvoimaloista. Asiasta kirjoittaa Östhammarin paikallislehti johon täältä on ennenkin linkattu. Edellisiä vaiheita löytyy aikaisemmista postauksista.
Ruotsissa Forsmarkin ydinvoimalassa on jälleen paljastunut määräysten laiminlyöntejä.
Merkkejä radioaktiivisesta säteilystä on tavattu tilasta, jossa säteilyä ei pitäisi olla. Säteilyä havaittiin rutiinitarkastuksessa viime viikolla eräästä käytävästä.
Lisäksi tupakointikieltoa on ilmeisesti rikottu, kertoi Ruotsin televisio.
Voimalan tiedottajan Claes-Inge Anderssonin mukaan tuhkakuppi ja tupakantumppeja löytyi alueelta, jossa ei missään tapauksessa saa tupakoida eikä syödä. Kyse on turvatoimesta, jotta radioaktiivisia hiukkasia ei päätyisi suun kautta elimistöön.
Kategoria(t): energiapolitiikka, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
Kirjoitin eräässä marraskuisessa postauksessa, että kasvispainotteinen lähiruokavalio pelastaa itämeren ja on sitä paitsi myös ilmastoystävällistä.
Tuolloin en tiennyt, että lähes samana päivänä oli YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO julkaissut raportin lihantuotannon aiheuttamistä ympäristöongelmista.
Raportissa todetaan, että kotieläintuotannon kasvihuonekaasupäästöt ovat jo nyt suuremmat kuin liikenteen. Lihan kulutuksen arvioidaan tuplaantuvan vuoteen 2050 mennessä ja maidon kulutuksen lähes samaa tahtia.
Ilmastonmuutoksen lisäksi raportti käsittelee kotieläintalouden muitakin vaikutuksia: 30% planeettamme maapinta-alasta on laidunmaina, jo 70% Amazonin entisistä metsistä on jo muutettu laitumiksi. Lannasta peräisin olevien ravinteiden lisäksi maailman meriä saastuttavat eläintuotannosta peräisin olevat antibiootit, hormoonit ja nahkojen käsittelyssä käytetyt kemikaalit.
Kuten muidenkin ilmastokysymysten kohdalla, on tässäkin hyvä muistaa ilmasto-oikeudenmukaisuuden periaate: kun päästöoikeudet, tässä tapauksessa oikeudet nautojen ruoansulatuksessa syntyviin metaanipäästöihin jaetaan kaikille maailman asukkaille tasan, on selvää, että kehitysmaissa päästöjä pitää voida kasvattaa samalla kuin meidän on laskettava omiamme. Kehitysmaissa on voitava käyttää enemmän eläinkunnan tuotteita kun taas rikkaissa maissa eläintuotteiden kulutusta on vähennettävä reippaasti.
Kaikkien ei ole pakko ryhtyä vegaaneiksi, mutta on korkea aika muuttaa ruoankulutustottumuksiamme ja sitä kautta maatalouttamme, ei vain itämeriystävällisemmäksi tai eläinystävällisemmäksi, vaan myös ilmastoystävällisemmäksi.
Lähimarkkinoille ruokaa tuottavat luomutilat ovat useimmiten monipuolisia kokonaisuuksia joiden tuotannon yksi osa kotieläimet ovat. Jos niiden alhainen kotieläintiheys – joka on vesistöjen ravinnekuormituksen vähentämisen kannalta keskeinen tekijä – toteutuisi myös tavanomaisilla tiloilla, olisi kotieläinmäärä kutakuinkin oikea. Kotieläinten määrää tilalla voi pitää järkevänä kun tilan oma rehu ruokkii eläimet ja eläinten lanta lannoittaa pellot.
Olisi kiinnostavaa laskea minkä verran tällaisella eläintiheydellä olisi Etelä-Suomessa eläimiä ja jos ihmiset söisivät lihaa syödessään vain lähilihaa, kuinka usein sitä voisi syödä. Ei ainakaan päivittäin, mutta se ei tietysti ole terveellistäkään.
Julkisissa keittiöissä, kuten kouluissa ja puolustusvoimain ruokaloissa pitäisikin siirtyä käytäntöön, että liharuokaa tarjottaisiin selvästi harvempina päivinä viikossa.
Kategoria(t): Globaali oikeudenmukaisuus, Ilmastonmuutos, Itämeri, liikenne, luomu, luonnonsuojelu, metsät, ruoka, ruokapolitiikka, Ympäristöpolitiikka
Lumiukot ovat laskiaistiistaina kokoontuneet mielenosoituksiin ympäri Suomea, Muoniosta tänne Porvooseen, vaatimaan EU:lta ripeitä tekoja ilmastonmuutoksen torjumiseksi.
Ja näyttää siltä, että kun lumiukot lähtevät liikkeelle heitä myös kuunnellaan! Väliaikatiedot Brysselissä käytävistä ympäristöministerien neuvotteluista kertovat, että Suomi on kuin onkin valmis sitoutumaan siihen, että EU alentaa kasvihuonepäästöjä yksipuolisesti 20% vuoteen 2020 mennessä ja 30% jos muut teollisuusmaat ovat mukana.
Pääministeri Vanhanenhan valmisteli suomalaisia päinvastaiseen pelottelemalla, että ilmastonmuutoken torjuminen maksaa työpaikkoja. Käsittämätön väite kun päinvastoin uusiutuvan energian odotetaan, mm MTK:ssa, työllistävän lähivuosina kymmeniä tuhansia suomalaisia.
Muutama päivä sitten, lauantaina, Loviisan seudun vihreät tarjosivat kaupunkilaisille elokuvakokemuksen kun USA:n ”entisen seuraavan presidentin” Al Gore:n elokuva Epämiellyttävä totuus näytettiin Loviisan hienossa 40-luvulla rakennetussa Kino Marilynissä.
Näytöksen jälkeen pidetyssä keskustelutilaisuudessa molemmat keskustelukumppanit hämmästyttivät kuulijoita lausunnoillaan.
SDP:n Eeva Kauppisen ydinvoimamyönteiset kannanotot eivät niinkään yllättäneet, vaan se, ettei hän kokenut tarvetta perustella niitä sen enempää, edes pyydettäessä, muuten kuin että ”teollisuus tarvitsee perusvoimaa” ja ”sähkön kulutus tulee kasvamaan.”
RKP:n Thomas Rosenberg, aiemmin Loviisan vihreissäkin vaikuttanut ydinvoiman vastustaja ja tuulivoima-aktivisti, yllätti vielä enemmän toteamalla, ettei hän ole aivan varma ”näiden ilmasto -’teorioiden’ paikkaansapitävyydestä.” Varsinkin Goren leffan jälkeen tämä ei oikein uponnut yleisöön. Rosenberg ei itse nähnyt elokuvaa, koska joutui henkilökohtaisen syyn takia olemaan toisaalla.
Elokuvassahan mm. todetaan, että tuhannen artikkelin otos tieteellisistä julkaisuista ei löytänyt yhtään joka olisi kiistänyt ihmisen toimien vaikutuksen ilmastonmuutoksen kiihdyttämiseen. Sen sijaan USAlaisista ei-tieteellisistä julkaisuista otetussa otoksessa puolet artikkeleista suhtautui ilmasto- ”teorioihin” skeptisesti.
Kategoria(t): Ilmastonmuutos, Itä-Uusimaa, kampanja, vihreät, Ympäristöpolitiikka
Vaihtaisin mielelläni: kun aloitin tämän blogin pitämisen ei ollut tarkoitukseni mitenkään erityisesti keskittyä ruotsalaisen ydinvoiman (tai suomalaisten vartijoiden) ongelmiin.
Koitan ehtiä kirjoittaa pian muutakin, mutta kun jotain aihetta alkaa seurata pitää kai hommaa jatkaa jos kerrottavaa on.
Eli viimeisimmät ruotsista (aikaisemmista vaiheista voit lukea edellisestä postauksestani ja jo aika monesta ennen sitä):
Perjantaina viranomaiset raportoivat Ringhalsin voimalan kakkosreaktorin sulkemisesta ja vuodosta Oskarshamnin voimalaitoksessa.
Kaakkois-Ruotsin rannikolla sijaitsevassa Oskarshamnin ydinvoimalassa havaittiin, että suljettuun vesijohtojärjestelmään oli päässyt radioaktiivista vettä. Syyksi epäillään vuotavaa venttiiliä.
Pohjoismaiden suurimman ydinvoimalan, Ringhalsin, kakkosreaktori pysäytettiin torstaina, kun reaktorin jäähdytysjärjestelmässä havaittiin vuoto. Reaktori on ollut tähän asti voimalan neljästä reaktorista luotettavin ja se on toiminut kaksi viime vuotta moitteettomasti. Voimalan tuotantopäällikkö Lars Eliasson sanoi perjantaina, ettei katkon kestoa tiedetä.
Myös Ringhalsin ykkös- ja kolmosreaktoreissa on ollut viime aikoina ongelmia. Ykkösreaktori voitiin käynnistää maanantaina muutaman viikon seisokin jälkeen. Seisokin aiheutti rikkoutunut kumitiiviste. Kolmosreaktori oli viime viikolla pysähdyksissä viallisten mittauslaitteiden vuoksi.
Forsmarkin ydinvoimalan toimitusjohtajan Jan Edbergin mukaan pelkästään Forsmarkin seisokki tulee maksamaan 55 miljoonaa euroa. Siis tämä uusi seisokki, laskematta kuinka kauan se on seissyt viimeisen vuoden aikan ja mitä se on maksanut.
Kategoria(t): ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
Vielä kuukausi sitten näytti, että aiemmin varsin ydinvoimakriittisen presidenttimmekin on lipeämässä ydinvoimalobbarien kelkkaan. Hän sanoi Turun Sanomien haastattelussa, että ”Ydinvoima on itsenäisempi, turvallisempi ja pitkäkestoisempi kuin eräät tuontienergiat.”
Oli hyvä, että maan ykkös mielipidevaikuttaja teki Ollilat ja ilmaisi ydinvoimakriittisen kantansa suoraan The Australianin haastattelussa. Tietysti saman olisi voinut sanoa suomalaisten tiedotusvälineiden kautta jo aiemmin, kun tätä keskustelua kuitenkin on viime aikoina Suomessakin käyty.
Mutta kiitos, Tarja, lausunnosta. Ja kyllä yhteys oli sikäli hyvin sopiva, että Suomella ja Australialla on varsin säteilevät välit: iso osa suomalaisten reaktorien ydinpolttoaineesta tulee Australialaisilta kaivoksilta.
Australian senaatin selvitys totesi, että kaivoksilla on havaittavissa “a pattern of underperformance and non-compliance.”
Raportti on sitä mieltä, että ”urgent changes are necessary in order to protect people and the environment from “serious or irreversible damage.”
Ja, että kaivosjätteet ovat, ”among the most serious challenges facing uranium miners and, indeed, the entire nuclear energy industry in the future.”
Sillä aikaa vähän lähempänä…
Täälläkin aikaisemmissa merkinnöissä seuratun Forsmark sagan uusimmissa käänteistä voidaan todeta, että sieltä on kolmen vuoden ajan vuotanut radioaktiivista säteilyä kolme kertaa enemmän kuin henkilökunta on tiennyt. Suodatin, jonka tulisi mitata ulospääsevää säteilyä ei ole toiminut.
Itse syy siihen, että säteilyä on karannut johtuu kuluneista kumitiivisteistä.
Suljetun ykkösreaktorin kumitiivistettä uusitaan parhaillaan, koska se oli menettänyt joustavuutensa. Kakkosreaktorin käynnistäminen uudelleen kiellettiin eilen, koska reaktorien kumitiivisteiden testaamisessa on ollut epäselvyyksiä.
Yhden reaktorin seisottaminen tuottaa hieman yli miljoonan euron tappiot päivässä.
Yksi MW tuulivoimaa maksaa surin pirtein saman verran rakentaa. Voisikin laskea kuinka monta päivää Forsmarkin ja Ringhalsin reaktorit ovat tänä vuonna seisoneet ja minkälaisen tuulipuiston sillä rahalla olisi rakentanut. Suomessa tuulivoimaa on tällä hetkellä vielä vajaa 100 MW .
Kuka se sanoikaan, että ydinvoima on halpaa, turvallista ja kotimaista?
Se oli se puolue jonka korvat heiluu.
Onneksi Pressamme kuitenkin selvensi, että sentään hän ei ole mennyt tuohon halpaan.
Kategoria(t): energiapolitiikka, Ilmastonmuutos, uraani, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
Vaikka tämä uhkaa muuttua aika monomaaniseksi blogiksi, en malta olla raportoimatta, että Forsmarkissa on viime yönä jouduttu ajamaan alas yksi reaktori ja tänään toinen niiden turvajärjestelmissä havaittujen puutteiden takia…
Eli tällä hetkellä Ruotsin kymmenestä reaktorista neljä on alasajettuina. Varsin luottamusta herättävää.
Tarja Cronbergin tänään puoluevaltuuskunnan kokouksessa pitämässä puheessa nostettiin keskeiseen rooliin energiatehokkuus ja energiansäästö.
Ydinvoima tuottaa vain sähköä. Jo nyt rakenteilla oleva reaktori voisi korvata kaiken käytössä olevan lauhdevoiman. Lisäydinvoiman ainoa funktio on tuottaa lisäsähköä.
Tämä onkin se periaatteellinen kysymys, jonka ydinvoimaa ilmastonmuutosratkaisuna myyvät tahot mieluusti sivuuttavat: onko energian, ja spesifisemmin sähkön kulutuksen kasvu hyvinvoinnin, elämänlaadun ja onnellisuuden lisääntymisen edellytys?
Vihreiden mielestä ei ole. Suomen tulevien vuosien talouskehitys ei edellytä sähkön kulutuksen lisääntymistä. Tulevaisuuden Suomi on energiatehokas korkean teknologian yhteiskunta jossa talouskasvu perustuu enemmän kekseliäisyyteen kuin materiaali ja energiaintensiiviseen tavaratuotantoon.
Onnellisuustutkijat ovat sitä mieltä, että vaurastuminenkaan ei lisää onnellisuutta. Jos tulevaisuudessa tavoitellaan enemmän aikaa ja vähemmän roinaa on ydinvoima täysin väärä vastaus ilmastonmuutokseen.
Valtuuskunnan kokouksessa ostin Oden uuden kirjan tästä tematiikasta. Toivottavasti kampanjakiireiden keskellä ehdin sen mahdollisimman pian lukea läpi.
Kategoria(t): energiapolitiikka, Ilmastonmuutos, onnellisuus, uraani, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
Kuten eräässä ydinvoima-aiheisessa postauksessa viime syksynä kirjoitin on onni, että Suomessa ydinvoima on niin paljon turvallisempaa kuin Ruotsissa.
Ringhalsissa jouduttiin jälleen toissa päivänä pysäyttämään reaktori ja Forsmarkissa on todettu työntekijöiden olleen humalassa töissä. On käynyt ilmi, että viime kesäisen läheltä piti tilanteen syyt eivät olleet ainoastaan teknisiä.
Alla hieman kronologiaa viimeisen puolen vuoden tapahtumista Forsmarkissa. Lainaus Upsala Nya Tidningenistä.
Forsmark: Detta har hänt
200616/7 Det största underhållningsarbetet som någonsin gjorts vid Forsmarks kraftverk inleds. Anledningen är att anläggningen ska förbättras och moderniseras. Revisionsarbetet pågår dygnet runt i 36 dagar med hjälp av nästan 1600 personer som har hyrts in från olika firmor. 25/7 Reaktor 1 snabbstoppar efter en kortslutning i ett ställverk utanför kärnkraftverket. En överspänningstopp fortplantar sig in i verket, vilket leder till att delar av reservelsförsörjningen slås ut.
27/7 Det framkommer att reaktorstoppet är det allvarligaste i kärnkraftverkets historia.
28/7 Samma fel i säkerhetssystemet som finns i reaktor 1 upptäcks även i reaktor 2, som för tillfället är avställd för underhållsarbete.
31/7 Kärnkraftskonsulten Lars-Olov Höglund säger att Forsmark var mycket nära en härdsmälta vid incidenten den 25 juli.
28/9 Statens kärnkraftinspektion, SKI, beslutar att båda reaktorerna får startas igen, men man ställer en lång rad säkerhetskrav på ägare och ledning.
29/9 Forsmark 1 tas åter i drift.
10/10 Flera små hål upptäcks i den nymonterade skyddsplåten vid Forsmark 2.
25/10 Forsmark 2 kan börja producera el igen.
11/11 Judith Melin, generaldirektör vid Statens kärnkraftinspektion, SKI, säger till UNT att hon är mycket missnöjd med Forsmarks agerande den 25 juli. Hon menar att förhållningssättet till säkerheten varit mycket bristfällig.
14/12 En skada på en bränslestav gör att Forsmark 3 måste ställas av några dygn.
17/12 Forsmarks 1 stoppas igen eftersom den så kallade varvtalsstyrningen inte fungerar.
23/12 Samtliga reaktorer är åter i drift.
2007
29/1 Statens kärnkraftinspektion, SKI, anmäler Forsmarks Kraftgrupp till åklagare för brott mot kärntekniklagen.
29/1 Forsmarks kraftgrupp kritiseras i en intern rapport. Rapportförfattarna berättar om ett bristfälligt säkerhetstänkande, om berusad personal som skickas hem på grund av alkoholpåverkan, om slarv och om tidspress.
Kategoria(t): energiapolitiikka, Ilmastonmuutos, luonnonsuojelu, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
Kuten kaikki muutkin, olin positiivisesti ylättynyt Shellin hallituksen puheenjohtajan Jorma Ollilan energiansäästö puheista. Ja olen vieläkin, en vain yllättynyt vaan aivan todella iloinen. Hesarin jutun perusteella Ollila on ihan tosissaan.
Jorma Ollila on merkittävä suomalainen mielipidevaikuttaja, jota kuunnellaan ja arvostetaan paikoissa joissa meitä Vihreitä tai ymppäjärjestöporukoita ei.
Mutta kuullaanko Ollilaa myös Shellissä?
Toivottavasti. Paljoakaan konkreettisia merkejä siitä ei kuitenkaan vielä yhtiön toiminassa näy. Maan ystävät ovat julkaisseet sivuston Shell- siivoa sotkusi!, jolla kerrotaan yhtiön toiminnan ympäristövaikutuksista Siperiasta Texasiin ja Irlannista Etelä-Afrikkaan.
Yksitoista vuotta Ken Saro-Wiwan hirttämisen jälkeen Shellin kaasutusliekit roihuavat yötä päivää Nigerian öljyntuotantoalueella. Shellin “ylimääräisen” kaasun polttaminen tuottaa enemmän kasvihuonekaasuja kuin koko Saharan eteläpuoleinen Afrikan kaasunkulutus yhteensä. Niger joen suiston väestö kärsii mm. keuhkoputkentulehduksesta ja leukemiasta, ja lapsikuolleisuus sekä riski sairastua astmaan ovat korkealla.
Shell julkistaa 1.2.2007 viime vuoden voittonsa, jotka ovat suuremmat kuin koskaan. Kampanjallaan Maan ystävät vaativat Shelliä käyttämään osan voitoistaan sotkujensa siivoamiseen.
Edellisessä postauksessa keskityin Etelä-Suomen metsiin.
On totta, että pohjoisen tundravyöhykkeellä on suojeltu melko hyvin biologisesta näkökulmasta.
Lisäsuojelua siellä puoltaa Saamelaisten maankäyttöoikeudet ja kasvava luontomatkailuelinkeino.
Greenpeace puuttuu oikeaan asiaan kannanottosaan Metsähallituksen tulostavoitteista, niin Lapissa kuin etelämpänä.
On käsittämätöntä, että valtion laitos, jonka toimista vastaavat viimekädessä vaaleilla valitut edustajat ja joka hallinnoi meidän kaikkien yhteistä metsäomaisuutta asettaa yhteiselle kansalliselle omaisuudellemme sellaisia tulostavoitteita, että lyhyen aikavälin rahallinen hyöty syö pohjan luonnonmonimuotoisuudelta, kansalaisten elämänlaadulta ja Suomen alkuperäiskansan oikeuksilta perinteiseen maankäyttöön.
Kategoria(t): demokratia, ihmisoikeudet, luonnonsuojelu, metsät, Ympäristöpolitiikka
Ilmastonmuutoksen torjuminen on noussut oikeutetusti keskeisimmäksi ympäristöpoliittiseksi kysymykseksi. Niin pitääkin olla, sillä hallitsemattoman ilmastonmuutoksen vaikutukset ihmisten elämään ja kokonaisiin ekosysteemeihin kaikkialla maapallolla olisivat valtaisat ja tuhoisat.
Ilmastonmuutos vaikuttaa myös metsiin, ja metsät siihen. Siksi ilmastokeskustelun ei saa tyystin jättää varjoonsa perinteisempää suomalaisen ympäristöpolitiikan aihetta, metsien suojelua.
Jos ilmaston lämpenemistä ei saada pidettyä alle kahdessa asteessa, saattaa seurauksena olla mm. Amazonasin metsien muuttuminen savanniksi ja monien pohjoisen metsän lajien katoaminen.
Eteemme avautuu kuva pelottavasta noidankehästä: metsät ovat maailman keuhkot, jotka parhaansa mukaan sitovat itseensä ilmakehän hiilidioksidia ja tuottavat happea. Nyt hiilidioksidin liiallisen määrän aiheuttamat ilmastonmuutokset uhkaavat keuhkojamme, jolloin vähemmän hiiltä saadan hengitettyä takaisin elolliseen kiertoon ja ilmastonmuutos kiihtyy.
Samaan aikaan kun hiilisyöpön yhteiskuntamme ilmastoa lämmittävät päästöt ovat viimeisen 40 vuoden aikana kasvaneet räjähdysmäisesti, on myös maailman metsäpeitteestä hävitetty puolet.
Syitä on monia. Paperin kulutuksemme, joka sähköisen toimiston aikakautena on lisääntynyt 40%, on yksi. Varsinkin sademetsissä on myös trooppisen puutavaran kysyntä merkittävä metsäntuhoaja.
Jäljellä olevasta metsästä vain 20% on luonnontilaista metsää. Hiilen sitoutuminen on paljon tehokkaampaa luonnonmetsässä, jonka maanpinnan paksu humuskerros toimii hiilivarastona, kuin puupellossa jonka keräämä hiili päätyy sellukattilan kautta mainospaperiksi ja pahimmassa tapauksessa kaatopaikalle.
Muistan 3. luokan maantiedon oppikirjastani ikimuistoisen sitaatin: ”onkin sanottu, että metsätön Suomi olisi kuin karvaton karhu.”
Jos saisin olla tekemässä tuon kirjan uusintapainosta jatkaisin analogiaa: puupeltojen Suomi on kuin kapinen karhu.
Marcus Walsh, BirdLife Europen metsäasiantuntija, kävi eilen puhumassa metsäasiosta Vihreiden ympäristötyöryhmälle, jonka puhiksena toimin.
Hän sanoi, että on muistettava, että metsäpeitteisyys ja metsien hyvä luonnontila ovat kaksi aivan eri asiaa.
Marcus korosti, että metsäpolitiikka Suomessa on globaalin metsäpolittiikan tien näyttäjä. Suomi voi toivottavasti vihreän politiikan ansiosta tulla edelläkävijäksi ilmastomuutoksen torjunnassa, mutta metsäasiossa Suomi on todellinen suurvalta. Kun suomalainen metsäsektori yskäisee, kaatuu Indonesiassa metsää.
Keskustelumme keskittyi metsiensuojelutavoitteisiin seuraavalle vaalikaudella. Marcuksen esittämät tavoitteet pohjautuivat pitkälti ympäristöjärjestöjen visioon Etelä-Suomen metsiensuojelusta. Nämä tavoitteet ovat pitkälti linjassa Vihreiden ympäristöpoliittisen ohjelman tavoitteiden kanssa.
Tiukasti suojellun metsän määrää Etelä-Suomessa on lisättävä 10:een prosenttiin. Saman verran on perustettava luonnoarvometsiä eli ekologisesti – ilman avohakkuita – hoidettuja monimuotoisia talousmetsiä.
Toki myös talousmetsissä tulisi vähentää avohakkuiden määrää. Ympäristötyöryhmän jäsen, luomuviljelijä, metsänomistaja ja ekologinen metsänhoitaja Sakari Hankonen Piippolasta kertoi tuntemistaan metsänomistajista, jotka ovat päätyneet jatkuvaan kasvatukseen puhtaasti taloudellisista syistä: metsästä saadaan parempilaatuista puuta esimerkiksi puusepänteollisuuden tarpeisiin ja rakennuspuuksi.
Lisäksi talousmetsissä on huomiotava nykyistä paremmin avainbiotoopit ja suojelavien kohteiden rajaukset on saatava riittävän suuriksi. Nyt merkittävä osa talousmetsissä suojeltaviksi tarkoitetuista kohteista tuhoutuu, koska ne ovat liian pieniä.
Marcus kehoitti meitä suhtautumaan varauksellisen myönteisesti METSO ohjelmaan, koska se kuitenkin on olemassa ja sillä on laaja poliittinen hyväksyntä. Traumaattisen NATURA-prosessin jälkeen tämä on tärkeätä.
Olennaista on, että suojeluohjelmalle taataan riittävä rahoitus. Marcuksen arvio riittävästä rahoituksesta oli 50 miljoonaa/vuosi.
Yhä suurempi osa metsänomistajista on kaupunkilaisia, joille ekologinen metsänhoito olisi aivan varteenotettava vaihtoehto, jos metsänhoitoyhditykset (joiden jäsenyys ja neuvontapalveluiden vastaanotto on metsänomistajille käytännössä pakollista) osaisivat neuvoa ja tehdä hoitosuunnitelmia myös jatkuvan kasvatuksen periaatteela hoidettaville metsille.
Perustamalla virallinen luonnonarvometsäluokka voitaisiin paperiteollisuuden pillin mukaan tanssivat metsänhoitoyhdistykset velvoittaa antamaan myös ekologisen metsänhoidon neuvontaa.
Metsänomistajlla on oltava oikeus tehdä metsässään muutakin kuin avohakkuita, varsinkin kun suurin osa metsänomistajista suhtautuu niihin varauksella tai suoranaisen kielteisesti.
Myös Etelä-Suomalaisilla on oltava oikeus päästä kelvollisen kokoisiin luonnotilaisiin metsiin ajamatta ensin tuhatta kilometriä autolla.
Eikä vähiten, Etelä-Suomen metsälajistolla on oikeus olla olemassa. Pohjois-Lapin tunturialueiden suojelu on tärkeää, mutta ekologisessa mielessä se ei mitenkään korvaa suojelua muussa maassa.
Jos metsäasiat kiinnostavat lataa Marcus Walshin toimittama kirja Palaako elävä metsä PDF tiedostona.
Kategoria(t): Ilmastonmuutos, luonnonsuojelu, metsät, vihreät, Ympäristöpolitiikka
Vihreiden vaalikampanja on virallisesti käynnistynyt. Vaaliohjelmamme kärkiteemoja ovat ilmastonmuutoksen torjuminen, köyhyyden poistaminen ja työelämän murroksen tuomaan epävarmuuteen vastaaminen.
Ja jottei totuus unohtuisi haastamme kaikki testaamaan oman vihreytensä. Ylläty vihreydestäsi ja voita – kyllä! Nyt Sinulla on mahdollisuus voittaa kesäloman ajaksi käyttöösi ekologisempi hybridiauto!
Joo, polkupyörä olisi ollut ”tosivihreempi” valinta, mutta pointsi onkin osoittaa, että ei kaikessa tarvitse olla täydellinen.
Monet meistä, minä myös, ajavat autoilla. Olisi oikein ja kohtuullista, että auton valmistajille olisi edullisempaa valmistaa ja auton ostajille edullisempaa hankkia ja omistaa mahdollisimman vähäpäästöisiä autoja.
Sekin on poliittinen päätös. Sinä valitset.
Kategoria(t): Ilmastonmuutos, kampanja, liikenne, vihreät, Ympäristöpolitiikka
URAANIHAKEMUSTEN HYLKÄÄMINEN VOITTO KANSALAISVAIKUTTAMISELLE
– KAIVOSLAKI MUUTETTAVA NYT!
Vihreät onnittelevat uraanikaivoshankkeita vastustaneita kansalaisliikkeitä Itä- ja Länsi-Uudellamaalla onnistuneesta kamppailusta ranskalaisen ydinvoimajätti Areva/Cogeman uraanikaivossuunnitelmia vastaan.
Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös olla myöntämättä uraanikaivosvaltauksia uudellamaalla ranskalaiselle ydinvoimajätti Areva/Cogemalle on voitto kansalaisvaikuttamiselle. Valtausalueiden kunnat ja asukkaat vastustivat valtauksia voimakkaasti vedoten ympäristö ja terveysseikkoihin ja antoivat runsaasti lausuntoja hakemuksista vaikka kaivoslaki rajasikin asianosaisuudesta muut kuin kunnat ja maanomistajat.
Sen sijaan päätös myöntää valtaus Namura Finland Oy:lle Kuusamossa ja aiemmat valtaukset Pohjois-Karjalassa ovat valitettavia. Uraaninlouhinta jättää jälkeensä valtavia määriä säteilevää ja ympäristölle myrkyllistä jätettä.
– On hienoa, että Kauppa- ja teollisuusministeriössä ymmärrettiin Uudenmaan päätösten osalta, että vanhentunutta kaivoslakia ei tarvitse lukea kuin piru Raamattua ja, että päätökset eivät saa olla ristiriidassa uudemman lainsäädännön, esimerkiksi Natura-alueita koskevien asetusten kanssa, Vihreiden varapuheenjohtaja ja Itä-uudenmaan valtauksia vastustaneessa liikkeessä toiminut Janne Länsipuro sanoo.
– Silti kaikki uraanivaltaushakemukset, myös Kuusamoa ja Pohjois-Karjalaa koskevat, olisi tullut lykätä kunnes kaivoslaki on uudistettu vastaamaan Perustuslain, ympäristölainsäädännön ja kansalaisten osallistumisen takaavan Århusin sopimuksen henkeä. Kaivoslain uudistaminen on kiireellistä, jotta ulkomaisille kaivosyhtiölle ei enää anneta kuvaa Suomesta maana jossa kaivoksia voidaan perustaa kansalaisia kunnolla kuulematta, Länsipuro sanoo.
– On kohtuutonta, että Pohjois-Karjalan ja Kuusamon asukkaat joutuvat valittamaan päätöksistä suoraan Korkeimpaan hallinto-oikeuteen ilman väliportaita, hän lisää.
– Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös alleviivaa uraaninlouhinnan vaarallisuutta ympäristölle. Onkin syytä kysyä miksi samanaikaisesti haikaillaan lisäydinvoimaa ja halutaan siten siirtää uraaninlouhinnan haitat muiden takapihoille, Kuusamon tai Australiaan, Länsipuro kysyy.
Lisätietoja:
Janne Länsipuro
040 740 84 45
Kategoria(t): energiapolitiikka, ihmisoikeudet, Itä-Uusimaa, Pernaja, tiedotteet, uraani, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
Olin tänä iltana parissa kokouksessa hoitamassa Pernajan kunnallisia asioita. On mukavaa kokea oikeasti vaikuttavansa asioihin.
Tein kesäkuussa valtuustoaloitteen joukkoliikennestrategiatyöryhmän perustamisesta pohtimaan miten kunnan surkeaa joukkoliikennetilannetta saataisiin parannettua. Aloite hyväksyttiin ja työryhmä on kokoontunut muutamia kertoja.
Olemme kartoittaneet kuinka moni pernajalainen käy töissä kunnan ulkopuolella ja miten eri puolelta Pernajaa pääsee busseilla Porvoon ja pääkaupunkiseudun suuntaan. Olemme tulleet siihen tulokseen, että paras tapa edistää asiaa olisi kehittää reittitakseihin perustuvaa syöttöliikennettä Koskenkylään, 7-tien varteen josta Kotka-Helsinki väliä kulkevilla busseilla pääsee molempiin suuntiin ympäri vuorokauden.
Tänään ryhmä muokkasi tekemäni pohjan perusteella kyselyä joka lähetetään kotitalouksiin. Kyselyllä selvitetään ihmisten halua käyttää joukkoliikennettä työssäkäyntiin, jos se tehtäisiin aikataulullisesti helpommaksi.
Parissa viime kokouksessa on käynyt myös joukkoliikennesuunnittelija Erkki Vähätörmä Itä-Uudenmaan liitosta. Tänään hän kertoi uudesta työmatkalippukokeilusta, joka käynnistyy Porvoossa ja johon Pernajakin voisi liittyä.
Houkuttimena lipussa on se, että kunta subventoisi lipunostajille runkomatkan lisäksi myös liityntälippuja eli pääkaupunkiseudun kausilipun ja oman reittitaksimme.
Kunnan kannalta lippu olisi nerokas, koska se vähentäisi verotuksessa tehtäviä työmatkavähennyksiä myös niiltä jotka kulkevat töihin omalla autolla, sillä vähennys lasketaan halvimman kulkuneuvon mukaan.
Töihin autoilevalle pernajalaiselle se tarkoittaisi kuukausittain 18 euron menetystä ja bussille kulkevalle 38 euron voittoa.
Toinen kokous, jossa kävin toi myös iloisen yllätyksen: kukaan ympäristö- ja rakennuslautakunnassa ei lähtenyt puoltamaan maisemallisesti ja luonnonarvoiltaan merkittävälle niemelle tehtyä poikkeuslupahakemusta. Rakennustarkastajakin oli selvästi yllättynyt. Hän oli kerännyt vahvan arsenaalin materiaalia kielteisen päätösesityksensä tueksi, mutta kaikki olivatkin yksimielisiä asiassa.
Kategoria(t): Itä-Uusimaa, liikenne, Pernaja, Ympäristöpolitiikka
Eduskunnassa on tänään käyty keskustelu kokoomuksen ydinvoimavälikysymyksestä joka oli yritetty naamioida ilmastoaiheiseksi.
Ydinvoimaa yritetään myydä täysin perusteettomasti ratkaisuna ilmastonmuutoksen. Ydinvoima tuottaa vain sähköä. Suomen kasvihuonepäästöt syntyvät 2/3 muualla kuin sähkön tuotannossa.
Oras Tynkkysen pitämä vihreiden ryhmäpuheenvuoro kannattaa lukea kokonaisuudessaan.
”Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku myös energiapolitiikassa. Olemme jättämässä pysyvästi taaksemme puoli-ilmaisen energian ajan – halusimmepa sitä tai emme. 2000-luvulla Suomi voi menestyä vain satsaamalla siirtymiseen kohti energiatehokasta, vähähiilistä taloutta. On maamme teollisuuden ja kilpailukyvyn tappio, jos päättäjät kokoomuksen tavoin sulkevat silmänsä tältä tosiasialta.”
Niinpä. Toivottavasti kansalaiset eivät anna totuuden unohtua tässä vyörytyksessä.
Kategoria(t): energiapolitiikka, Ilmastonmuutos, uraani, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
Nyt kun valtapuolueet ovat alkaneet kilvoitella siitä kuka on ydinvoimamyönteisin, pistää lusikkansa soppaan myös vanha kunnon Mooses Lipponen:
” Lipponen varoittelee sellaisesta ”vedätyksestä”, jossa lisäydinvoimasta joudutaan maksamaan kohtuutonta hintaa. Hän epäili, että hintana voitaisiin vaatia esimerkiksi vero- tai muuta tukea biopolttoaineille. ” (STT 13.01.07)
Hänen toisella hallituskaudellaan tehtiin päätös rakentaa Suomen viides ydinreaktori Olkiluotoon. Tuolloin päätökseen liitettiin lupaus merkittävästä tuesta bioenergialle, ns. ”risupaketti”. Vedätystä sekin kyllä oli, sillä viiden vuoden jälkeen lupaukset on yhä täyttämättä.
Kategoria(t): Ilmastonmuutos, uraani, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
Samasta aiheesta kirjoitin täällä aiemminkin. Tämän päiväinen tiedotteeni alla. Uraaniton.org pitää ylkeiskokouksen valtauspäätöstä seuraavana keskiviikkona klo 19 Porvoon matkailuoppilaitoksen POMO-talon auditoriossa.
Vihreiden varapuheenjohtaja Janne Länsipuro:
KESKUSTAN TAKINKÄÄNTÖTEMPPU ENTEILEE URAANILUPIEN PIKAISTA MYÖNTÄMISTÄ
Uraanivaltausalueiden äänestäjien on hyvä tiedostaa, että nyt myös ääni
keskustalle on ääni uraanille.
Jo aiemmin on ollut selvää, että ydinvoimapuolueet kokoomus ja demarit
suhtautuvat myönteisesti uraaninlouhintaan Suomessa.
Keskustan takin nurjapuoli alkoi tulla näkyviin viimeistään joulun alla kun
tavatessaan Itä-Uudenmaan uraanivaltausalueiden kuntapäättäjiä, Kauppa- ja
teollisuusministeri Mauri Pekkarinen sanoi: ” Jos ydinvoiman lisärakentaminen
hyväksytään, niin älköön kukaan sanoko, että raaka-ainetta siihen ei saa
hankkia kotimaasta. Hutkaisen aina sellaista, joka kehtaakin niin sanoa.”
Uuden vuoden jälkeen ensin Pekkarinen ja nyt myös Suomen Keskusta puolueena
ovat tulleet ulos ydinsähkökaapista.
– He viestivät selkein sanoin itäuusmaalaisille ja muiden valtausalueiden
asukkaille, että keskustajohtoinen hallitus ja Pekkarisen luotsaama KTM
toivottavat uraaninlouhijat tervetulleiksi, toteaa Vihreiden varapuheenjohtaja
Janne Länsipuro Pernajasta, yhdestä Itä-Uudenmaan uraanivaltauskunnista.
Kaikki valtaushakemukset ovat ulkomaisten yhtiöiden jättämiä ja louhittu
uraani kuljetettaisiin muualle jalostettavaksi ja käytettäväksi. Pekkarisen
vihjaus kotimaisesta ydinvoimasta on valheellinen.
– Suomalaisia ja erityisesti maaseudun asukkaita työllistävää
energiapolitiikkaa on hajautettu bioenergiaan pohjaava tuotanto, Länsipuro
sanoo.
Lisätietoja:
Janne Länsipuro, gsm 040 740 84 45
Kategoria(t): Itä-Uusimaa, tiedotteet, uraani, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
Vaalien lähetessä tulee selväksi, että se mitä vielä viime talvena Vihreissä toivoimme, mutta emme aivan uskoneet, toteutuu: näistä todella tulee ilmasto- ja energiavaalit, ja saamme tilaisuuden esitellä kansalaisille omaa energiavisiotamme.
Ilmastonmuutos on maailman vakavin turvallisuusuhka, eikä siltä voi kukaan ummistaa silmiään, eivät edes pahimmat kyynikot tai ahneimmat kapitalistit.
Mutta hepä ovatkin löytäneet ilmastonmuutoksesta uuden keinon kirittää vanhaa väsynyttä keppihevostaan: ydinvoiman lisärakentamisen.
Ydinvoimalla tuotetaan pelkkää sähköä. Suomen ilmastopäästöistä kolme neljännestä on kuitenkin peräisin muualta kuin sähkön tuotannosta: lämmityksestä, liikenteestä, teollisuuden prosesseista ja maataloudesta.
Jo viides ydinvoimala, jos se joskus valmistuu, mahdollistaisi sen, ettei hiili- ja turvelauhdevoimaa tarvita keskivertovuonna.
Jostain syyssä EK:ssa ja SAK:ssa on helpompi hahmottaa yksi ydinvoimala kuin monia hakevoimaloita ja tuulipuistoja, vaikka on itsestään selvää, että hajautettu, uusiutuviin perustuva energiaratkaisu on halvempi, työllistävämpi ja turvallisempi vaihtoehto.
EK:n mielestä EU komission eilen julkaisemat energiapoliittiset tavoitteet ovat liian kunnianhimoisia. EK katsoo, ettei EU:n tulisi sitoutua mihinkään yksipuolisiin päästövähennyksiin, ja että 20 prosentin tavoite uusiutuvien käytölle on liian kova.
Maan ystävät sen sijaan ovat eri mieltä todeten, että ilman tiukempia tavoitteita ei katastrofaalista ilmastonmuutosta kyetä torjumaan. Järjestö perää tiedotteessaan tiukempia energiatehokkuusnormeja mm. autoille ja rakentamiseen.
Komissiokin tarjoaa ydinvoimaa ratkaisuksi, vaikkei silläkään tiettävästi ole viisasten kiveä satojatuhansia vuosia säteilevän korkea-aktiivisen jätteen vaarojen eliminoimiseen, tai ydinteknologian ja ydinaseiden välisen kytköksen purkamiseen.
Kun Kokoomus vielä päätti yrittää kaataa hallituksen viime metreillä tivaamalla sen ydinvoimakantoja, ja pääministeri Vanhanen vastaa todeten, ettei ydinvoima ole periaatteellinen vaan tarkoituksenmukaisuuskysymys, alkaa kuva hahmottua.
Vaaleissa saamme varautua todelliseen ydinvoimavyörytykseen. Ja hyvä niin, pääsemme puhumaan tärkeista asioista kohtalaisen avoimin kortein. On vain toivottava, että kansalaiset jaksavat perehtyä sisältöihin, eikä EK:n karkea propaganda halvasta ja hauskasta ydinvoimasta uppoa.
Kategoria(t): Ilmastonmuutos, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
En ole tippaakaan yllättänyt Mauri Pekkarisen takinkääntötempusta ydinvoiman lisärakentamisen suhteen.
Ajoitus on kuitenkin mielenkiintoinen: täällä Itä-uudellamaalla odotellaan hermostuneissa tunnelmissa Pekkarisen ministeriön päätöksiä Ranskalaisen Areva/Cogeman uraanikaivosvaltaushakemuksistä.
Joulun alla Pekkarinen sanoi, että hänellä nousevat karvat pystyyn kun samat ihmiset vastustavat uraaninlouhintaa ja kannattavat ydinvoiman lisärakentamista.
Täytyy sanoa, että minulla on vähän sama vika: juuri Suomen päätökset ydinvoimaan satsaamisesta uhkaavat kiihdyttää globaalia ydinvoimabuumia ja sitä myöten uraanipolttoaineen globaalia kysyntää.
Pekkarinen on ilmeisesti luonut omat johtopäätöksensä: ennen Itä-uudenmaan valtauspäätösten julkistamista hänen on varmistettava, ettei häntä voi syyttää kaksinaismoralismista. Siispä Pekkarisen on kannatettava ydinvoiman lisärakentamista.
Kategoria(t): Ilmastonmuutos, Itä-Uusimaa, uraani, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
RKP:n puhis Stefan Wallin sanoi ennen vuodenvaihdetta, ettei ympäristöasioilla tulisi politikoida. Tuore ympäristöministeri peräänkuulutti asiallista ja tulevaisuuteen suuntautunutta otetta ympäristöpoliittiseen keskusteluun.
Kuulostaa toki hyvältä, etenkin kun muistamme miten epäasiallisesti hänen edeltäjällään Jan-Erik Enestamilla oli tapana äksyillä ympäristöasioista huolta kantaville kansalaisille.
Wallinin kommentteihin nähden RKP:n tänään julkaistu ympäristöpoliittinenohjelma (PDF) on kyllä valitettavan köykäinen esitys. Joskin tiivistäminen on politiikassa hyvä taito, herättää vain vajaa neljäsivuinen ”ohjelma” epäilyksiä jo ennen sisällön tarkastelua. Ympäristöministeripuolueelta, joka haluaa keskustella asiallisesti ympäristöasiosta rohkenisi odottaa politiikkaohjelmassa kohtalaista konkretiaa ja tavoittellisuutta.
Vertailun vuoksi meidän ymppäohjelma on noin 30 sivuinen, Ilmasto- ja energiapoliittinen ohjelma on 80 sivuinen. Lisäksi ympäristöpolitiikkaa sivuavat läheltä erinomainen liikennepoliittinen ohjelmamme sekä kaupunkipoliittinen ohjelma. Toki meitä voidaan pitää hieman monisanaisina, mutta nuo ohjelmat ovat kyllä ihan älyttömän hyviä ja tiivistä asiaa.
Minäkin rakastan saaristoa ja Itämerta, asun saaristokunnassa ja olen viettänyt kaikki lapsuuteni kesät purjehtien. Tottakai RKP:llä on vahva asema saaristossa, mutta saaristoasioiden korostuminen ohjelmassa ohi muiden asioiden on vähän hassua varsinkin kun Itämeren kannalta keskeisin asia, maatalouden ravinnepäästöjen saaminen kuriin ohitetaan varsin suurpiirteisesti. On ristiriitaista, että ohjelmassa halutaan suojella vesistöjä tiedottamalla asukkaille ja mökiläisille paremmista jätevesien käsittelykäytännöistä, mutta kuitenkin samassa ohjelmassa halutaan kunnille antaa enemmän valtaa myöntää lupia mökkien muuttamiseksi ympärivuotisiksi asunnoiksi.
Tästä olen itsekin saanut vääntää Pernajan ympäristö- ja rakennuslautakunnan RKP:läisten kanssa, heidän halutessa myöntää poikkeuslupia vastoin lainvoimaisen rannikko- ja saaristo-osayleiskaavan määräyksiä.
RKP:n ohjelman ilmasto-osuus on huomattava edistysaskel reilun vuoden takaiseen tilanteeseen jolloin silloinen ympäristöministeri ensin esitti, että ilmastonmuutoksen torjumisella ei ole kiire ja asiasta televisiossa kysyttäessä suuttui (ja myöhemmin selitteli). Se, että puolue haluaa Suomesta uusiutuvan energian mallimaan on valtava harppaus Enestamin aikaiseen ympäristöpolitiikkaan nähden.
Tavoitteet ovat kuitenkin valitettavan ympäripyöreitä. RKP ei aseta mitään numeerisia tavoitteita energiansäästölle, uusiutuvien prosentuaaliselle osuudelle eikä päästövähennyksille. Ei vaikka EU on ottanut viralliseksi tavoitteekseen 60-80% vähennyksen 2050 mennessä.
RKP:n ohjelmassa vaaditaan seuraavalta hallitukselta politiikkaohjelmaa bioenergiatuotannon edistämiseksi.
Konkreettisempi vaatimus olisivat esimerkiksi Saksan mallin mukaiset syöttötariffit, eli taattu hinta verkkoon syötetylle biovoimalle.
Toki RKP:nkin ohjelmaan mahtuu konkretiaa: ”inhemsk fisk bör utnyttjas i storköken
i större grad.”
Kategoria(t): Ilmastonmuutos, Itä-Uusimaa, Itämeri, luomu, ruokapolitiikka, uraani, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
Energiakysymykset ovat jälleen näkyvästi politiikan keskiössä. Tosin ne ovat tietty aina olleet modernissa valtapolitiikassa olennaisia innoittajia sotiin ja diplomaattisiin manöövereihin.
Nykyisen energiakeskustelun erottaa aiemmista se, ettei kukaan voi kuvitella sitä ilmastonmuutoksesta irroitettuna. Yleiseen tietoisuuteen ovat nousseet enrgiavalintojemme vaikutukset paitsi sotaan ja rauhaan tähän, vielä sotaakin suurempaan uhkaan.
Painiskellessamme tämän massiivisen globaalin ongelman ratkaisemiseksi, ei pidä unohtaa toista keskeistä aluetta jolla energiapolitiikka vaikuttaa: ihmisoikeuksia.
Ihmisoikeudet ovat usein kytköksissä energian tuotannon ympäristökysymyksiin. Makrotasolla ilmastonmuutos uhkaa ihmisten toimeentuloa ja asuinalueita.
Paikallistasolla kaasu- ja öljykentät tuhoavat Jamalin niemimaan Nenetsien porotalouden ja kulttuurin, uraanilouhokset kylvävät syöpää Australian alkuperäiskansojen keskuuteen, kenties kohta myös täällä Itä-Uudellamaalla.
Yksi pitkäaikainen taistelutanner on Yhdysvaltain lounaisosien Navajo Nation. Siellä Navajo (Dineh) perheet ovat käyneet pitkään oikeustvääntöä mm. Black Mesan hiilikaivoshankkeita vastaan ja saaneet maistaa uraanikaivosten työllistämisvaikutuksia.
Uusin taistelu jonka Dineh kohtaa on osin oman Navajo valtionsa omistamaa energiayhtiötä DPA:ta vastaan. DPA, joka tuottaa sähköä Phoenixin ja Los Angelesin ilmastointilaitteisiin, haluaa rakentaa Desert Rock:iin uuden valtavan hiilivoimalan, jollaisen kuvittelisi olevan muinaisuuden reliikki kuin hirmuliskot.
Dineh isoäidit, yhteisön perinteiset johtajat, nuorten vapaaehtoisten tukemina, pysäyttivät tiesulullaan työt jotka oli aloitettu voimalan suunnitellulla paikalle ilman ympäristölupaa. Indigenous action median sivuilta lötyy lyhyt video tiesululta.
Dineh aktivistit (blogi vaatii kirjautumisen) näkevät isoäitien taistelussa Navajo valtion byrokraatteja vastaan myös matriarkaarisen ja patriarkkaalisen yhteiskuntajärjestyksen vastakkainasettelun:
”The patriarchal arm of the Navajo government is challenging, attempting to, and doing all that it can to eradicate the matriarchal roots of the Navajo culture. The grandmas are only doing what we all know is right: standing up. They are not afraid and because of them, we are not afraid.
The challenge for you is to help us in protecting our land and culture. Our Navajo Nation President has sold us out for pennies but we are not walking around with dollar signs stamped on our heads. No amount of coal and pollution can put a price on our livelihood. ”
Lammaslaitumiaan suojelevat isoäidit muistuttavat meitä siitä, että energianälkämme tyydyttäminen ei saa merkitä nälkää ja toimeentulon menetystä toisille.
Siksikin ovat paikalliset, uusiutuvat energiamuodot, kuten aurinko, tuuli, maalämpö ja puu, aina paras ratkaisu.
Dineh-isoäitien, aboriginaaliperheiden Nenetsiporonhoitajien, sekä Itä-Uusmaalaisten, Länsi-Uusmaalaisten ja Pohjois-Karjalalaisten viljelijöiden ihmisoikeuksia suojelemme parhaiten sanomalla asteittain hyvästit hiili-, öljy- ja uraanitaloudelle.
Globaalin ratkaisun ilmastonmuutoksen haasteeseen on pohjauduttava energian säästöön ja uusiutuviin energialähteisiin.
Yleisissä piireissä huhutaan, että Kauppa- ja teollisuusministeriö tulee antamaan päätöksensä ranskalaisen ydinvoimajätin Cogema/Arevan (saman joka rakentaa Suomen viidettä ydinreaktoria Olkiluotoon) uraaninlouhintaan Itä-Uudellamaalla tähtääviin kaivosvaltaushakemuksiin lähiaikoina, todennäköisesti heti vuoden vaihteen jälkeen. Tämän kaltaisille päätöksille on tyypillistä, että ne annetaan jonain lomakautena, jolloin valitusprosessien mobilisointi on vaikeampaa.
Valitettavasti on realistista olettaa, että KTM tulee myöntämään valtauksen Cogema/Arevalle Itä-Uudeltamaalta. Niin se teki myös Pohjois-Karjalassa, Enon ja Kontiolahden kunnissa.
Vuodelta 1965 peräisin oleva, auttamattomasti vanhentunut kaivoslaki tuntee tiettyjä valtauksen esteitä, joita ovat mm. linnoitusalue tai lentokenttä. Valtaus ei saa olla 50m lähempänä taloa eikä varsinaisella luonnonsuojelualueella.
Pohjavesialueita, valtakunnallisesti merkittäviä maisemakokonaisuuksia ja sen sellaisia, saati sitten tavallista maatalousmaata, ei tällä listalla rankata. Itä-Uudenmaan valtausalueista suuri osa on I-luokan pohjavesialueita joilta mm. 40 000 Porvoolaista saa juomavetensä.
Uraaninlouhinta ei ole mitään hiekkalaatikkonäpertelyä. Greenpeace:n viime viikolla julkaisema raportti kertoo karua kieltä Cogema/Arevan toiminnasta ympäri maailmaa ja uraanilouhinnan vaikutuksista ympäristöön ja terveyteen.
Europarlamentin vihreän ryhmän vieraillessa syyskuussa Askolan Lakeakalliolla, jossa sijaitsi 1960 luvulla pienimuotoinen uraaninkoerikastamo, mitattiin paikanpäällä säteilyarvoja jotka ylittivät normaalit taustasäteilyarvot moninkymmnenkertaisesti.
Yhden ydinvoimalan vuodessa käyttämä polttoaine jättää louhoksen ympäristöön lähes 150 000 tonnia säteilevää ja kemiallisesti myrkyllistä jätettä. Tavaraa joka on vaarallista seuraavaan jääkauteen saakka. Ranskalaisyhtiönkö siitä oletetaan huolehtivan?
Ode kysyi muutama viikko sitten viikon mietteissään: onko kaivoslakimme liian epäitsekäs. Hän kirjoittaa: ”Jos saudiarabialainen yhtiö löytää Suomesta valtaisan kultaesiintymän, se saa sen pitää, mutta jos suomalaisen yhtiö löytää Saudi-Arabiasta öljyä, se ei saa pitää sitä.”
KTM:n alainen Geologian tutkimuskeskus markkinoi Suomea ulkomaisille kaivosyrityksille myönteisenä investointi- ja toimintaympäristönä. Sivujen päivityksen yhteydessä näyttää sieltä kuitenkin poistuneen viittaus edistykselliseen kaivoslainsäädäntöön.
Vanhentuneen kaivoslain mukaan, valtauspäätöksistä valitetaan suoraan korkeimpaan hallinto-oikeuteen ilman välipotaita. Se ei ole ainoastaan kallista vaan jo jonkinlaista lainopillista kompetenssia vaativaa. Valitusaikaa mahdollisista valtauksista on noin kuukausi.
Itä-Uudenmaan uraanikaivoshankkeita vastustava kansalaisliike uraaniton.org auttoi satoja valtausalueen maanomistajia viime kesänä laatimaan KTM:ön lausuntotulvan valtaushakemuksista ja valmistautuu nyt auttamaan myös valitusprosessissa mikäli ministeriön päätös on myönteinen. Kansalaisliikkeen yleiskokous järjestetään Porvoossa, mahdollisuuksien mukaan POMO-talon auditoriossa, kaksi päivää päätösten tulon jälkeen.
Arevan toimitusjohtaja Tim Gintzel sanoi GTK:n järjestämässä seminaarissa viime talvena, että yritys ei tule sinne minne sitä ei haluta.
Mielestämme tämä on jo lausuntojen, adressien ja mielenosoitusten muodossa Cogema/Arevalle osoitettu, mutta koska viesti ei näytä menneen perille, täytynee painostusta lisätä.
Cogema/Arevaa edustaa suomessa Pöyry konserni jonka toimitilat sijaitsevat Vantaankoskella.
Kategoria(t): ihmisoikeudet, Itä-Uusimaa, uraani, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
Brysselissä tekee arvokasta salapoliisityötä järjestö nimeltään Corporate Europe Observatory. CEO selvittää erilaisten teollisuuden ja muiden intressiryhmien lobbaajien verkostoja, jotka nakertavat EU:n elinten avoimuutta ja demokraattisuutta.
Reilu vuosi sitten olimme Vihreiden puoluehallituksen kokouksen yhteydessä CEO:n järjestämällä kävelyretkellä, jonka aikana esiteltiin eri lobbausryhmiä ja niiden kytköksiä. Lobbytourille voi lähteä myös virtuaalimatkailijana.
Tuolloin tapetilla oli erityisesti pitkään väännetty kemikaalilainsäädäntö REACH. Kemianteollisuus käytti toistakymmentä miljoona euroa muovatakseen lainsäädäntöä mieleisekseen, välttyäkseen ihmisille ja ympäristölle vaarallisten kemikaalien testauksen kustannuksilta.
Kuten Satu Hassin tiedotteesta viime viikolta käy ilmi jatkuu vääntö loppuun asti, ja kemianteollisuus näyttää saavan katetta euroilleen.
Corporate Europe Observatoryn uusin raportti keskittyy erilaisten Brysselissä toimivien ”think-tankien” rahoitukseen. Nämä aivoriihet syöttävät päättäjille valmiiksi sopivaan muotoon jauhettua riippumatonta tutkimustietoa päätöksenteon tueksi.
Raportissa nousee, yllätys-yllätys, kyseenalaiseen valokeilaan Bushin hallinnon ykköstukija ja -hyötyjä öljyjätti ExxonMobil. Sen eurooppalaisten hyväntekeväisyyskohteiden listalla on mm. Centre for the New Europe, jonka ympäristöpoliittinen retoriikka olisi hassua jos se ei olisi niin pelottavaa.
Yksi CNE:n valopäistä Edgar Gärtner kirjoitti Nairobin kokouksen aikaan että, ”the implementation of the Kyoto approach would cost much more than all its imaginable benefits.”
ExxonMobil on tukenut lukuisia muitakin ilmastoskeptisiä järjestöjä, jotka kertovat Eurooppalaisille yritysjohtajille ja poliitikoille, että on ok kiistää ilmastonmuutoksen olevan totta.
ExxonMobilin kytköksistä ja sen kytkösten kytköksistä kertoo havainnollisella tavalla Exxon Secrets.
Samankaltaisia kaavioita olisi valaisevaa nähdä muiltakin aloilta. Esimerkiksi suomalaisen bioteknologiayritysten, tutkimuslaitosten ja alaa säätelevän geenitekniikkalautakunnan kytköksistä voisi tulla vastaavalla tavalla hauska kuva.
Kategoria(t): Globaali oikeudenmukaisuus, Ilmastonmuutos, Ympäristöpolitiikka
Vierailin lauantaina Orimattilassa Etelä-Hämeen Vihreiden vaalitilaisuudessa. Orimattila kuului vielä muutamat vaalit sitten Uudenmaan vaalipiiriin, joten olin vähän niinkuin omallakin maaperällä.
Orimattila vaikutti yllättävän vireältä pikkukaupungilta. Ainakin Älä osta mitään-päivän jälkeisenä joulumyynnin kick start lauantaina.
Paikallisvihreiden oli onnistunut sisäänheittää ostoskadulta kahvilaan ihan kelpo määrä kansalaisia ja keskusteluakin syntyi.
Paikalla oli Hämeenlinnalainen kansanedustaja Kirsi Ojansuu, joka puhui siitä miten koulut ja opiskelijat eivät tunnu erityisemmin kiinnostavan nykyhallitusta. Hän sanoi muun muassa, että varallisuusveron poistolla tuhlattiin juuri sen verran rahaa, mitä opintorahan nostoon sillä 15%:lla olisi tarvittu.
Minua oli pyydetty puhumaan jotenkin omakohtaisesti viljelyyn liityvää asiaa. En kuitenkaan jaksa suoranaisesti innostua mistään viljelijän arki -tyyppisestä esityksestä. Päätin kertoa mitä muuta hyötyä lähiruoan suosimisesta kunnan tai valtion hankinnoissa on kuin se, että paikalliset viljelijät saavat tuotteensa myytyä.
Itämeri on maailman saastuneinen meri. Sen pohjassa on laajoja vedenalaisia aavikoita, hapettomia alueita, jotka ovat suoraa seurausta viime vuosikymmenten maatalouspolitiikasta.
Maataloudesta, toki myös liikenteesta ja yhdyskuntien viemäreistä, peräisin olevat ravinteet rehevöittävät meren kasvillisuutta. Kuollessaan levät vajoavat pohjaan ja peittävät alleen valtavia alueita tukahduttaen kaiken elämän. Niiden maatuminen kuluttaa lisää happea.
Hapettomia pohja-aavikoita meitä ihmisiä konkreettisemmin koskettava oire Itämeren ravinnelastista ovat joka kesäiset sinileväkukinnat.
Itämerta reheväöittävistä ravinteista, typestä ja fosforista, yli puolet on peräisin maataloudesta. Suomen maatalous tuottaa eniten typpipäästöjä per asukas. Entäpä jos Puolan, jonka kokonaispäästöt jo nyt ovat suurimmat, 38 miljoonaa asukasta kuormittaisivat Itämerta yhtä ”tehokkaasti” kuin me?
Tehomaatalouden ravinneongelman juuret ovat maatalouden erikoistumisessa, kotieläintalouden ja kasvinviljelyn eriytymisessä. Kun viljatiloilla ei ole lantaa, käytetään runsaasti helppoliukoisia typpilannoitteita. Vesistöjen pahin ravinnekuormitus ei kuitenkaan synny viljatiloilla.
Suurin osa Suomenkin viljasta viedään kotieläintalouteen erikoistuneille alueille, meillä länsirannikolle, eläinten rehuksi. Ravinteet levitetään lannan mukana kotieläintilojen aivan liian pienille peltoaloille.
Ravinteita kierrättävä, lähiruokaa ja maiseman kaltaisia julkishyödykkeitä tuottava maatalous on Eurooppalaisen maaseudun tulevaisuus. Ruotsalaisproffa Artur Granstedtin vetämä BERAS (Baltic Ecological Recycling Agriculture and Society) tutkimushanke on osoittanut kiistatta, että tilakohtainen tai yhteistyötilojen välinen ravinteiden kierrätys, siis eläinmäärän suhteuttaminen viljelypinta-alaan niin, että tuotanto on rehu- ja lantaomavaraista, on tehokkain tapa saada Itämeren ravinnekuormitus kuriin.
Tällaiset ravinteita kierrättävät tilat, jotka ovat tuotantorakenteeltaan monipuolisempia ovat nimenomaan lähiruoan tuottajia eivätkä palasia kolossaalisissa elintarvikekombinaateissa. Yhteiskunta rahoittaa maataloutta tukien kautta. Yhteiskunnalla on siksi myös oikeus esittää maataloudelle vaatimuksia.
Pelkkien tukiehtojen muodossa esitettyjen vaatimusten sijaan, tulee yhteiskunnan toki ohjata maataloutta oikeille urille mm. keskittämällä kuntien ja valtionlaitosten ruokaostot lähiluomuruokaan.
Maatalouden uudelleenjärjestely niin, että tehdasmainen eläintuotanto ja yksipuolinen viljanviljely lakkaavat on radikaali vaatimus, mutta se on varmin tae Itämeren pelastumisesta. Se on myös tehokas tapa tukea ja kehittää paikallista ruokakulttuuria, tiloilla ja pienissä yksiköissä tapahtuvaa elintarvikkeiden jatkojalostusta.
BERAS tutkimuksessa verrattiin myös erilaisten ruokakorien ilmastovaikutuksia: tavanomaisesti tuotetun ruokakorin ”paino” oli 900 kg CO2 vuodessa kun taas vähemmän eläinkunnan tuotteita sisältävä lähiruokakori ”painoi” 500 kg CO2 vuodessa.
Ymppäministerimme Jan-Erik Enestam puhui sydäntä sykähdyttävästi Helsingissä pidetyn Itämeri ja EU:n merialuestrategia konfferenssin avajaisissa:
Enestamin mukaan tarvitaan ” a holistic view and a good understanding of the linkages between marine ecosystems and human activities that have an impact on those ecosystems. To achieve a truly holistic view, however, we need better coordination and enhanced dialogue between the different actors that have an impact on the marine environment. ”
Maatalouden osalta on vaikea kuvitella kovin paljon holistisempaa näkemystä, kuin ravinteiden kiertoon perustuva lähiruoka- ja energiamaaseutu.
Taitaa vaan olla niin, että tuo Enestamin tarkoittama dialogi on sen laatuinen, että sikatehtailijoiden ja turkisfarmarien sana voi painaa suhteettoman paljon. Ainakin heidän nauttimiinsa veronmaksajien tukiin nähden.
Kategoria(t): Itä-Uusimaa, Itämeri, luomu, ruokapolitiikka, Ympäristöpolitiikka
Nairobissa viimeiset kaksi viikkoa jatkunut Kioton pöytäkirjan ja YK:n ilmastonmuutosta koskevan sopimuksen osapuolitapaaminen on päättynyt.
Ympäristöministerimme Jan-Erik Enestam on optimistinen kommentoinnissaan. Hän iloitsee siitä, että kokouksessa päätettiin, että Kioton pöytäkirjan ensimmäisen, 2012 päättyvän sopimuskauden jälkeisistä päästövähennyssitoumuksista aletaan neuvotella ensi vuoden osapuolikokouksessa Balilla.
Jonkilainen sitoumushan sekin on, että tulevaisuudessa jatkositoumusten mahdollisesta tekemisestä tullaan neuvottelemaan.
Enestamin viesti ymppäjärjestöille on totutun tyly: ”Jos ympäristöjärjestöt olisivat mukana näissä neuvotteluissa ja tietäisivät mitä niissä todella käsitellään, niin heidän arvionsa olisivat varmasti toisenlaisia, Enestam sanoi. ” (STT)
Eivätkö ympäristöjärjestöt tiedä mitä neuvotteluissa käsitellään? Se ei ole kuva, jonka suomalaisten ympäristöjärjestöjen asiantuntevat energiavastaavat antavat. Esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliiton Tuuli Kaskisen blogimerkinnät Nairobista kertovat kyllä pyrkimyksestä osallistua neuvotteluihin niin täysillä kuin mahdollista.
Ei taida olla ymppäjärjestöjen vika jos ovet kaikkiin kabinetteihin eivät aukea, vai kuinka Herra Ministeri?
Ei tunnu järjestöjen puolelta kohtuuttoman epäreilulta kritiikiltä todeta, kuten Euroopan Maan ystävät tiedottessaan, että Nairobissa nähty etenavauhti on kuvottavaa kun ilmastonmuutos jo riepottelee planeettaamme ja Sternin raportin kuvaamalla tavalla uhkaa syöstä näille samoille ministeriherroille niin tärkeän BKT kehityksen ennennäkemättömään syöksykierteeseen.
Yksi edistysaskel oli päätös sopeutumisrahaston perustamisesta. Rahastosta tuetaan köyhempiä maita jotka kärsivät kohtuuttomasti ilmastonmuutoksen aiheuttamista haitoista.
Ongelma kuitenkin näyttäisi olevan, että rahasummat ovat melko vaatimattomia. Sopeutumisrahasto saa kerätä 2008-2012 vain 300 miljoonaa euroa. Maailmanpankin mukaan kaikista köyhimmät maat tarvitsisivat 100 kertaisen summan vuosittain selvitäkseen ilmastonmuutoksen tuhoista.
Nyt päättyneiden ilmastoneuvotteluiden isäntämaan Kenian pohjoisosissa on kärsitty kuivuudesta yhtäjaksoisesti seitsemän vuotta. 2/3 alueen ihmisistä on menettänyt elantonsa 1o miljoonan naudan nääntyessä nälkään ja janoon.
Rikkaat maat ovat pääasiallisesti vastuussa ilmastonmuutoksesta. Siksi on oikeudenmukaista, että me sekä leikkaamme omia päästöjämme samalla kun köyhät maat kasvattavat omiaan, rahoitamme ilmastonmuutoksen aiheuttamien tuhojen lievitystä, siirrämme köyhempiin maihin ilmastoystävällistä teknologiaa ja myös otamme vastaan maahanmuuttajia alueilta, joiden ympäristö on muuttunut ilmastonmuutoksen takia asuinkelvottomaksi tai levottomaksi. Sen me olemme velkaa.
Mutta velka ei ole ainoastaan pohjois-etelä akselilla vaan myös sukupolvien välilä. Myös maailman nuoret saivat pariminuuttisensa Nairobin valokeiloissa ja viestivät maailman pönöttäville johtajille, että jos ette muuta niin ajatelkaa edes lapsianne ja lastenlapsianne, jotka saavat kärsiä viimevuosikymmenten virheistä.
Kuten Katri Sarlund totesi tänään puoluehallituksen kokouksessa, 70% prosenttia nyt elävistä ihmisistä elää vielä 2050. Tällä kertaa ei tarvitse välttämättä yrittää ajatella edes sinne seitsemän sukupolven päähän. Kun malttaisimme ajatella edes omaamme ja sitä seuraavaa.
Joillekin Nairobissa mentiin kuitenkin liiankin pitkälle. Yhdysvalloissa vaalit hävinneet ilmastodinosaurukset murahtelivat toivottavasti jo lähes viimeisiään Nairobin kokouksen aikana.
Senaatin ympäristövaliokunnan ultrakonservatiivi ilmastoskeptikko puhis James Inhofe kutsui Nairobin kokousta aivopesusessioksi.
Inhofen tilalle ymppävaliokunnan johtoon nousee onneksi aivan toisenhenkinen ihminen, ympäristöpoliitikkona tunnettu Kalifornialaissenaattori Barbara Boxer. Ehkä meillä on todella lupa odottaa muutoksia Yhdysvaltainkin ilmastopolitiikkaan.
Ilmastonmuutoksen torjunnalla on ollut kiire jo pitkään. Nairobissa kiirettä taas lisättiin rahtusen verran lisää.
Tässä vielä EU:n pääneuvottelijan Ministeri Enestamin neuvottelutaktiikan kiteytys: ”äänen korottaminen ja korkea profiili eivät tuo tuloksia ilmastoneuvotteluissa, joissa on mukana lähes 200 maata. ” (STT)
Kategoria(t): Globaali oikeudenmukaisuus, Ilmastonmuutos, Ympäristöpolitiikka
Itä-Uudenmaan maakuntavaltuusto asettui äänin 23-4 ajamaan lisäydinvoimaa Itä-uudellemaalle. Valtuuston maanantaina hyväksymän maakuntaliiton 2007-2009 välisen toiminta- ja taloussuunnitelman mukaan yksi Itä-Uudenmaanliiton toiminnan painopisteistä on edunvalvonta suhteessa uuden ydinvoimalan rakentamisprosessiin.
Itä-Uudenmaan vihreät kummeksuvat maakuntaliiton innokkuutta valvoa etuaan prosessissa joka ei ole edes käynnissä. Kuudennesta ydinreaktorista puhuminen on täysin ennenaikaista politikointia varsinkin nyt kun Arevan Olkiluoto 3 projektin takkuilu ja epäselvyydet ovat yleisessä tiedossa. Itäuusmaalaiset eivät halua ranskalaista Arevaa maakuntaan louhimaan uraania, mutta maakuntaliitto toivottaisi sen tervetulleeksi rakentamaan reaktoria.
– Maakuntaliiton tehtävä ei ole linjata Suomen energiapolitiikkaa vaan toteuttaa sitä, sanoo Vihreitä Itä-Uudenmaanliiton hallituksessa edustava Outi Ugas.
-Kuudennesta reaktorista ei ole tehty hakemusta saati sitten päätöstä, sen sijaan uusiutuvien edistämisestä on. Miksi maakuntaliitto ei ydinvoimahaihattelun sijaan satsaa työllistävämpiin vaihtoehtoihin: bioenergiaan ja tuulivoimaan, Ugas ihmettelee.
– Loviisassa eletään siinä harhaluulossa, että ydinvoimalaprojekti toisi työpaikkoja. Olkiluoto 3 työmaalla ei kuitenkaan monikaan suomalainen ole työllistynyt, miksi tilanne olisi toinen Hästholmenilla, kysyy Loviisan seudun vihreiden varapuheenjohtaja Janne Länsipuro.
– Ruotsin ydinvoimaloissa on viime kuukausina havaittu useita ongelmia ja vaaratilanteita, mutta mikä on maakuntaliittomme viesti? Älkää ajatelko ydinonnettomuutta Loviisassa, Länsipuro tuhahtaa.
Lisätietoja:Outi Ugas 040 4114541Janne Länsipuro 040 740 84 45
Kategoria(t): Itä-Uusimaa, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
Yksi viime viikon loppupuolen jymyuutisista oli maailman kalakantojen hätätilan vakavuus. Kanadalaisen Boris Worm:n johtama tutkijaryhmä varoitti, että maailman kala- ja äyriäiskannat saattavat kuolla sukupuuttoon reilussa 40 vuodessa.
Ylikalastuksen ja merien saastumisen ongelma on ollut tiedossa pitkään. Mm. Greenpeace ja World watch ovat pitäneet asiaa esillä. Toimet ovat kuitenkin jääneet vähiin. Yhä valtavammat kalastusalukset troolaavat merenpohjia kansainvälisillä vesillä.
Mitä tekee rannikkokalastaja Senegalissa kun jättitroolarit imuroivat meren tyhjäksi kaloista? Pakkaa perheensä ja naapurinsa veneeseen ja lähtee epätoivoiselle matkalle kohti EU:n vankileiriä Kanarian saarilla?
Kala on elinehto lukemattomille miljoonille ihmisille köyhissä maissa. On luotava kansainvälinen lainsäädäntö, jolla ylikalastus saadaan loppumaan.
Kun tutkimukset kertovat kalan loppuvan lähivuosikymmeninä luulisi reaktion oleva jotain muuta kuin Hesarissa haastatellun Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen erikoistutkija Eero Aron toteamus, että ’’Kalaa riittää. En kyllä veisi verkkoja vintille.”
Tähänkin varmasti vaikuttavat ne Suomen kuuluisat erityisolosuhteet?
Ylikalastuksen lisäksi kala- ja äyriäiskantojen turmioksi on koitumassa meriekosysteemien monimuotoisuuden romahtaminen. Tästä löytyy dramaattisia esimerkkejä aivan rannikkojemme läheisyydestä: Itämeren pohjassa on laajoja aavikoituneita alueita, joissa ei ole enään mitään elämää.
Syy merenalaisten aavikoiden syntyyn ovat levämassat, jotka kuollessaan peittävät merenpohjan ja kuluttavat maatuessaan kaiken hapen. Levien valtava määrä johtuu maataloudesta ja ihmisyhdyskuntien viemäreistä peräisin olevista ravinteista. Suomen maatalouden ravinnepäästöt Itämereen ovat asukasta kohden suuremmat kuin millään muulla Itämeren ympärysvalloista. Hehtaaria kohden tehokkaimmin saastuttaa Tanska. Maana Puola on suurin kuormittaja.
Ruotsalaisvetoinen BERAS tutkimushanke raportoi alkuvuodesta, että Itämeren ravinnekuormitus voidaan puolittaa jos merta ympäröivissä maissa siirrytään ravinteita kierrättävään maatalouteen: tilojen eläinmäärä sidotaan tilakokoon ja rehu tuotetaan pääsääntöisesti omalla tilalla. Jos taas mitään ei tehdä ja Puolan maatalous muuttuu yhtä tehokkaaksi kuin meidän, nousevat päästöt 150%.
Sen sijaan, että hallitus Suomen erityisolosuhteisiin vedoten keskittyy vedättämään EU:lta lisää sosiaaliturvaa viljelijöille, voisi se nostaa ympäristönsuojelun maatalouspolitiikan keskiöön. Myös EU olisi varmasti kiinnostuneempi Suomen erityisolosuhteista jos niiden huomioimisesta hyötyisivät muutkin kuin yksittäiset viljelijät. Tässä tapauksessa myös kalat ja niiden syöjät.
EU:n yhteisen maatalouspolitiikan on parannettava ympäristötukien vaikuttavuutta . Suomella olisi puheenjohtajakaudellaan ollut hyvä tilaisuus ajaa Itämeren suojelua osana pohjoista ulottuvuutta. Europarlamentaarikoiden Baltic intergroupin, jossa suomalaismepeistä ovat Hassi, Stubb ja Lax, ehdottamassa Itämeristrategiassa (pdf) oikean suuntaisia ehdotuksia, joita Suomi olisi voinut edistää.
Kategoria(t): Ympäristöpolitiikka
Janne Länsipuro 