Jos vielä mietit ehdokasta ja varsinkin jos harkitset äänestäväsi minua ja haluaisit vastauksen johonkin spesifiin kysymykseen tai tietää mielipiteeni jostain teemasta, niin kysypä!
Olen tietoisesti keskittynyt kaupunkiviljelyyn ja ruokaan kampanjassani, koska ne ovat minulle erityisen tärkeitä. Eivät ne silti ole ainoat asiat maailmassa.
Esitä kysymyksesi mieluiten joko tässä kommenteissa tai fb seinällä, niin että muutkin näkevät. Vielä ehtii! Vaalihuoneistot ovat auki klo 20 saakka.
Kategoria(t): ''sisäinen turvallisuus'', öljy, demokratia, energiapolitiikka, Globaali oikeudenmukaisuus, Helsinki, human interest, ihmisoikeudet, Ilmastonmuutos, Itä-Uusimaa, Itämeri, kampanja, kaupunkisuunnittelu, kaupunkiviljely, Käpylä, köyhyys, kehitysyhteistyö, kv-politiikka, liikenne, luomu, luonnonsuojelu, metsät, monikansalliset yritykset, oikeudenmukainen tulonjako, onnellisuus, perustulo, Propagandaa, protestiliikkeet, ruoka, ruokapolitiikka, sosiaaliturva, sota&rauha, talon valtaukset, terveyspalvelut, uraani, verotus, vihreät, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
Mitä enemmän ihimiset ja ihmisyhteisöt, esimerkiksi kortteli- ja kaupunginosatasolla, voivat päättää itsenäisesti itseään koskevista asioista sen parempi.
Silloin kun päätökset vaikuttavat laajemmalla on suomalainen kunnallishallinto ihan hyvä pohja josta voidaan ajattelun ja teknologian kehittyessä jalostaa avoimemempaa ja kaupunkilaisten aitoa valmistelu-, päätös- ja toteutusosallisuutta lisäävää.
Kun ”päättääjät” päättävät, on tärkeää etteivät päätökset tule heidän päästään (saati hatusta) tai edusta jonkun tietyn tahon, ei hatuujen eikä myssyjen, päämääriä.
Päätösten tulee perustua havaintoihin käsillä olevasta asiakokonaisuudesta: sen nykytilasta, taustoista ja mahdollisista tulevaisuuden näkymistä. Näitä havaintoja ihminen peilaa omiin arvoihinsa ja käsityksiinsä- syntyy päätelmiä joiden pohjalta voi tehdä päätöksiä.
Jos politiikassa toimittaisiin näin puhuttaisiin ehkä useammin samaa kieltä ja erilaiset arvomaailmatkin tulisivat paremmin esille. Syntyvät kompromissit liittyisivät oikeasti päätettäviin asioihin eikä muuhun valtapeliin ja kaupantekoon.
Kategoria(t): Globaali oikeudenmukaisuus, Helsinki, ihmisoikeudet, Ilmastonmuutos, Itämeri, kampanja, kaupunkisuunnittelu, kaupunkiviljely, Käpylä, köyhyys, liikenne, luomu, luonnonsuojelu, metsät, oikeudenmukainen tulonjako, onnellisuus, perustulo, Propagandaa, ruokapolitiikka, sosiaaliturva, verotus, vihreät, Ympäristöpolitiikka
Ruokakulttuurin puolestapuhujat visioivat viherkattoja ja syötäviä puistoja
”Puutarhuri Janne Länsipuro tekee työtään sormet mullassa, ja Kumpulan koulukasvipuutarhan satokauden aikana hänen päässään on raksuttanut vihreitä ajatuksia muun muassa siitä, miten Helsingistä syntyisi puutarhakaupunki.
Hän vaatii kaupungin johtoa lisäämään vielä ennen ensi vuoden talousarvion valtuustokäsittelyä esitykseen kirjauksen poikkihallinnollisen kaupunkiviljelystrategian valmistelusta.Hän listaa pitkän rivin kaupunkiviljelyn hyötyjä alkaen vaikeasti työllistyvien ryhmien kuten maahanmuuttajien työllistymisestä. Kaupunkiviljely on luontevaa kuluttajien omistamille osuuskunnille, se luo uutta mikroyrittäjyyttä elintarvikealalle ja monipuolistaa ruokakulttuuria.
Tässä on kylläkin sellanen fiba, että numero on oikeasti 973. Tuo 937, joka tuohon on tullut on Heidi Hautalan, eli sikäli ei kovin paha.
Flaban toisella puolella on ehdokastoverini Eekku Aromaa.
Olin keskiviikkona Itä-Helsinkiläisten vihreiden ehdokaskollegojeni Turkka Louekarin, Otso Kivekkään, Antti Möllerin ja Anja Malmin järjestämässä keskustelutilaisuudessa Itäkeskuksessa. Kiitos toverit- hyvää keskustelua ja keskustelemassa myös aivan oikeita kansalaisia!
Keskusteluissa pohdittiin järjestävien ehdokkaiden hyvien alustusten pohjalta Itäkeskusta- ja osin Itä-Helsinkiä laajemminkin kaupunkitilana ja liikennejärjestelyiden näkökulmasta.
Itse en ollut sinänsä tilaisuudessa puhujana, mutta Tuomas Rantasen tekemän, uutta etnisiin elintarvikkeisiin erikoistuneen kauppahallin perustamista käsitelleen, valtuustoaloitteen innoittamana näytin pari kuvaa jotka osoittivat, että mm. tuon hallitoiminnan tarpeisiin voisi Itäkeskuksen ja Roihupellon teollisuusalueen tasakatoilla viljellä merkittävän määrän tuoretuotteita.
Roihupellon kattojen 15 hehtaarilla voitaisiin viljellä avomaan vihanneksia ja tarhata mehiläisiä. Itäkeskuksen markettien ja kauppakeskusten katoille voisi sijoittaa yhteensä 10 hehtaaria näiden tilojen ilmanvaihdon ulospuskeman hukkalämmön voimalla lämpiävää kasvihuonetta.
Yhteen laskettu liikevaihto olisi useita miljoonia ja syntyvät kymmenet uudet työpaikat olisivat sellaisia joihin monilla maahanmuuttajaryhmillä olisi entuudestaan erikoisosaamista jota suomalaisissa puutarhakouluissa ei ole juuri opetettu. Intensiivinen puutarhaviljely pienessä tilassa on arkipäivää valtaosassa globaalin etelän kaupunkeja ja kyliä miljardeille ihmisille.
Paitsi ”etnisen kauppahallin” tarpeita voisivat viljelmät tuottaa raaka-ainetta omaleimaisten Itä-helsinkiläisten katukeittiöiden tarpeisiin ja esimerkiksi 200,000 annosta valmistavan Palmian käyttöön.
Sekä viljely, että jatkojalostus voisi osaltaan olla kuntouttavaa ja syrjäyttämistä vastustavaa työpajatoimintaa. Omistusmalliksi voisi soveltua joko kuluttajaomisteinen osuuskunta, tai voittoatavoitteleva yritystoimnta. Koska viljely tukisi monia kaupungin tavoitteita tulisi kaupungin alkuvaiheessa osallistua rakennusvaiheen investointeihin tuella tai lainall.
Kategoria(t): energiapolitiikka, Ilmastonmuutos, kaupunkiviljely, liikenne, luomu, ruoka, ruokapolitiikka, vihreät
Silläkin uhalla, että tämä alkaa muuttua joksikin Animal Planet-blogiksi, täytyy viime postauksen käärmeiden ja lohikäärmeiden jälkeen vielä jatkaa eläimillä, nimittäin leijonilla.
Tai siis yhdelle tietyllä leijonalla.
Puolueeni Die Grünen-Les Verts on päättänyt avata eduskuntavaalikampanjamme teemalla Uusi Suomi ja kampanjan symbolina komeilee stilisoitu Suomen vaakunaleijona.
Kyllä. Se sama, joka killuu jokaisen tusinakaljupään kaulassa, komeilee mahtipontisesti hulmuavassa valtiolipussa huomisen itseppäisyyspäivän paraateissa ja edustaa Kokoomuspuolueen tunnuksena.
Vanhin tunnettu Suomen vaakunaleijona on vuodelta 1580 ja löytyy Kuningas Kustaa Vaasan haudalta Upsalasta. Leijonavaakuna oli tuolloin Ruotsin kuningaskunnan itäisten osien symboli. Siksipä siinä suoraa läntistä miekkaa heiluttava peto tallaakin Islamiin viittaavaa käyrää sapelia kun moderni pitserianpolttaja ikään. Varsinainen suvaitsevaisuuden symboli!
Älkää ymmärtäkö vuodatustani väärin: Itse vaaliohjelma on sisällöltään minusta ihan hyvä, joskin ymmärrettävästi vähän ympäripyöreä ja pliisu, kuten vaaliohjelman kai pitää olla.
Mutta miksi ihmeessä vaakunaleijona?
Olin kuvitellut kuuluvani puolueeseen, jolle kansallisvaltio on enemmän välttämätön vaihe matkalla kohti syvempää Eurooppalaista integraatiota, globaalia demokratiaa ja kaikkien rajojen häivyttämistä kuin joku ihailun ja yhteen kuulumisen kohde.
Miksi meidän pitäisi olla ylpeitä jostain satunnaisesta suomalaisuudesta ja ottaa haltuun sen kansalliskuvastoa? Vain siksi, että voimme niin tehdä ja olla jotenkin niin nerokkaan post-moderneja?
Itselleni tuosta elukasta on tullut lähes haka- ja rautaristeihin rinnastuva symboli ja uskon, etten ole ainoa. Jotkut voivat ajatella, että Jellonaparka pitää vapauttaa tuosta painolastista. Mutta, hei, face the facts, se on kansallisvaltion vaakuuna ja kansallisvaltio on syvältä!
Tänä aikana kun yksi ja toinen puolue vaivihkaa surffaa persujen peräaaltoon ei minusta tunnu erityisen hauskalta tulla liitetyksi tuollaiseen kuvakieleen.
Kiitti vaan, kampanjaorganisaatio!
Saudi-Arabian kuningas haluaa Wikileaksin sähkeiden mukaan, että käärmeen pää katkaistaan Iranissa.
Alla linkattu Jenkki-fundis-uskovais ryhmän sivusto panee paremmaksi: heille ei riitä vähempi kuin lohikäärme, VIHREÄ LOHIKÄÄRME! Sivuston kautta voi hintaan $49.95 tilata 12 osaisen DVD-paketin joka kertoo kuinka vastustaa (ja epäilemättä tuhota) vihreä lohikäärme eli saatanallinen maailmanhallitusta tavoitteleva ympäristöliike.
Jos et halua antaa heille viittäkymppiäsi (tai osoitettasi) on trailerissakin jo ehkä ihan riittävä annos kenen vaan meistä kääntämiseksi uskonsoturiksi: resistingthegreendragon
Kategoria(t): human interest, protestiliikkeet, vihreät
Loviisan seudun vihreät julkaisi Loviisan ja Lapinjärven kunnallisissa luottamustoimissa toimivien henkilöiden sidonnaisuudet yhdsityksen sivuilla.
Haastamme seudun muut poliittiset ryhmät tomimaan samoin ja esitämme, että kaikkien luottamushenkilöiden sidonnaisuudet kootaan kaupungin sivuille. On hyvä, että äänestäjät ja toiset luottamushenkilöt tietävät minkälaiset sidokset vaikuttavat toimijoiden kannanmuodostukseen päätöksenteossa.
Uusimaa lehti on tänään kysynyt Porvoon valtuustoryhmien halukkuutta seurata esimerkkiä. Nettiversio ei kerro vastauksia, paperilehteä en ole vielä nähnyt.
Alla viimeviikkoinen tiedotteemme aiheesta:
TIEDOTE
27.10.2010
VIHREIDEN LUOTTAMUSHENKILÖIDEN SIDONNAISUUDET JULKISIKSI
Vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeinen vaalirahoitusskandaali on tehnyt tarpeelliseksi julkistaa myös kuntapäättäjien sidonnaisuudet yrityksissä ja yhteisöissä. Asia nostettiin esille vaali- ja puoluerahoitusta uudistaneen Tarastin työryhmän raportissa.
Kuntalain uudistaminen etenee hitaasti, ja voi kestää vuosia ennen kuin uudet säädökset tulevat voimaan. Vihreä oikeusministeri Tuija Brax on ehdottanut, että luottamushenkilöiden sidonnaisuudet voitaisiin julkaista kuntien verkkosivuilla.
Loviisan seudun Vihreät päätti ottaa asiassa aloitteen seudullisesti ja seurata Helsingin vihreiden esimerkkiä julkistaa luottamushenkilöiden sidonnaisuudet. Tiedot Loviisan ja Lapinjärven vihreiden kytköksistä löytyvät yhdistyksen sivuilta osoitteessa www.loviisanvihreat.fi.
– Politiikan uskottavuuden kannalta muidenkin puolueiden olisi hyvä ilmoittaa luottamushenkilöidensä sidonnaisuudet jo nyt. Valtuutettujen lisäksi varsinkin lautakuntien jäsenillä on paljon valtaa, ja silloin on reilua olla liikkeellä avoimin kortein, sanoo Loviisan seudun Vihreiden puheenjohtaja Tea Malms.
Loviisan kaupunginhallituksen jäsen ja vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja Janne Länsipuro huomauttaa, että jääviyden määritelmä voi joskus olla veteen piirretty viiva.
– On luonnollista, että luottamustoimessa kiinnostuksen kohde voi liittyä omaan työhön tai harrastukseen. Tällöin on hyvä, että niin toiset luottamushenkilöt kuin äänestäjätkin tuntevat kunkin toimijan viitekehykset ja voivat arvioida esitysten ja kantojen motiiveja, Länsipuro toteaa.
Kuntaliitto on syksyn aikana ohjeistanut kuntia erilaisista tavoista, joilla kaupunki tai kunta voi julkistaa päättäjiensä sidonnaisuudet.
Loviisan vihreät ovat käyttäneet samaa kaavaa kuin millä kansanedustajat ovat ilmoittaneet kytköksensä. Malli voisi sopia käytettäväksi myös Loviisan kaupungin sivuilla jos kaikki puolueet ovat valmiita julkistamaan luottamushenkilöidensä sidonnaisuudet. Siinä ilmoitetaan toimet ja tehtävät, hallintotehtävät, luottamustoimet ja taloudellinen asema, eli merkittävät sijoitukset ja omistukset.
Lisätietoja:
Tea Malms, 044-526 0872
Janne Länsipuro, 040-740 8445
Kategoria(t): demokratia, Itä-Uusimaa, Loviisa, vihreät
Suomen ykkösydinvoimalobbareihin kuuluva Paavo Lipponen kritisoi Pääministeri Vanhasen ydinvoima lausuntoja joista kirjoitin edellisessä postauksessa. Hän pelkää Vanhasen sanojen joutuvan Suomelle vihamielisten Vihreiden ja Greenpeacen propagandakäyttöön. Lipponen piti Vappupuheensa Vantaalla:
”Entinen puhemies Paavo Lipponen (sd.) ihmetteli vappuna pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) ydinvoimapohdiskeluja. Lipposen mielestä Vanhanen on lähtenyt ”vihreän populismin linjalle”.
Vanhanen on sanonut, ettei uusien ydinvoimaloiden rakentaminen ole läpihuutojuttu. Lipposen silmään tökkäsi erityisesti Vanhanen ilmoitus, jossa tämä sanoi olevansa vihreiden kanssa samaa mieltä siitä, että Suomesta on tulossa ”ydinvoimaparatiisi”.
– Tietääkö pääministeri, että hänen puheitaan tullaan lainaamaan ympäri maailmaa Greenpeacen ja vihreiden Suomen-vastaisessa propagandassa, Lipponen kyseli vappujuhlassa Vantaalla.”
Kategoria(t): demokratia, vihreät, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
Greenpeace vaatii Olkiluodon uuden reaktorin rakennustöiden keskeyttämistä. Eikä syyttä.
Tiedotteessa kerrotaan mm., että Greenpeace julkisti kuvia puolalaiselta konepajalta, jolla epäpätevät työntekijät hitsasivat vanhentuneella menetelmällä reaktorin suojakuoren teräsosia. Suojakuori on tähän mennessä pahin esimerkki ydinturvallisuuden laiminlyömisestä hankkeen epärealistisessa aikataulussa ja hinnassa pysymiseksi: hitsaussaumojen ilmaraot ovat liian suuret, kuori on vahingoittunut pudottuaan telineiltä syysmyrskyssä ja sen pohja aaltoilee.
Olisikohan aihetta vaatia hallitusneuvotteluissa, että koko hanke otetaan uudestaan tarkasteluun? Varsinkin jos uusia hakemuksia on odotettavissa olisi meneillään olevan projektin heikkoudet saatava selville ja keskusteluun.
Kategoria(t): energiapolitiikka, vihreät, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
Fortumin ja TVO:n päätös aloittaa ympäristövaikutusten arviointiprosessit uuden ydinreaktorin rakentamiseksi Loviisaan tai Olkiluotoon on kovaa politikointia. Viesti on selvä: yhtiöt haluavat varmistaa, että periaatepäätös kuudennesta ydinvoimalasta saadaan tällä vaalikaudella kun sen hyväksymistä pidetään lähes tulkoon läpihuutojuttuna.
Not so fast, buddy.
Kansalaisten, järjestöjen ja vihreiden on aktivoiduttava jarruttamaan ja kuoppamaan hanke kaikilla tasoilla, kaduilla, lautakunnissa ja kabineteissa.
Mitä Vihreiden pitäisi tehdä? Missä vastustamme ydinvoiman lisärakentamista tehokkaammin, hallituksessa vai oppositiossa?
On melko selvää, että hallitusohjelmaan ei tulla kirjaamaan pyrkimystä rakentaa lisäydinvoimaa, kirjaus tulee olemaan epäilemättä tyyliin ”mitään energiamuotoja ei suljeta pois” ja kuitenkin me kaikki tiedämme mitä tämä tarkoittaa.
Hakemusta voimalan rakentamisesta ei vielä ole tullut ja sellainen tulee aikaisintaan vuoden päästä, todennäköisesti 2009-2010. Ennen sitä olisi aikaa sekä luoda energiatehokkuus normeja ja syöttötariffeja uusiutuville, asettaa määrällisiä tavoittaa uusiutuvien käytölle, että muokata kansalaismielipidettä.
Olen kallistumassa sille kannalle, että juuri ilmasto- ja muun ympäristöpolitiikan takia meidän tulisi tehdä kaikkemme ollaksemme hallituksessa: vastustaaksemme ydinvoimaa, turvataksemme saavutettua ympäristölainsäädäntöä (mm. koskiensuojelulakia, jonka sekä kokoomus ja keskusta haluavat ilmasto ja energia linjaustensa mukaan avata) ja työskentelemässä metsien ja itämeren suojelun puolesta. Luulisin, että äänestäjämme tiedostavat sen, että oppositiosta käsin saisimme edistettyä ympäristöpoliittisia tavoitteita vielä huonommin.
Varoittava esimerkki tulee Britanniasta: näyttää siltä, että hallitus joka on puhunut paljonkin ilmastonmuutoksen torjunnasta on täysin epäonnistunut tehtävässään. Viime vuonna Britannian hiilidioksidipäästöt olivat suuremmat kuin kymmeneen vuoteen.
Kokoomus ja keskusta kirjoittavat ohjelmissaan paljolti oikeitakin ajatuksia ilmastonmuutoksen torjunnasta. Kokoomus aloittaa oman ilmastopaperinsa (doc) toteamalla, että talouden kasvu on kytkettävä irti energiankulutuksen lisääntymisestä. Sisempänä ohjelmassa kuitenkin ollaan rakentamassa lisäydinvoimaa ja uutta vesivoimaa, poistamassa sähköveroa ja lisäämässä jätteiden polttoa. Suomen osalta ei esitetä selkeää näkemystä energiankulutuksen määrällisestä kehityksestä (joskin nuo toimenpiteet puhuvat selkeää kieltä). Maailmanlaajuisesti Kokoomus pitää väistämättömänä, että energiankulutus kasvaa puolella vuoteen 2030.
Keskustan energiapoliittisen linjauksen lähtökohta on, että Suomen sähköntutantokapasiteettia pitää lisätä vuoteen 2020 noin 10%. Keskustan linjaukset uusiutuvien käytän lisäämisestä ovat hyviä, joskin kuvaa hämärtää se, että Keskusta laskee uusiutuvien joukkoon myös turpeen. Kokoomuksen tavoin Keskustakin haluaa lisätä jätteenpolttoa moninkertaisesti esim. tuulivoimaan verrattuna ja avata vesi- ja koskiensuojelulain uuden vesivoiman rakentamiseksi. Uutena asiana on Keskusta pyrötänyt aiemmin ydinvoimakriittisen kantansa.
Kaiken kaikkiaan on kai todettava, että ns. sini-vihreä (tai viher-sininen tai turkoosin vihreä) hallitus olisi ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta huomattavasti parempi kuin puhdas porvarihallitus.
Mutta vaikka olisimme hallituksessa tulee meidän olla aktiivisia toimijoita myös niissä ruohonjuuritason liikkeissä jotka nousevat vastustamaan ydinvoiman lisärakentamista. Tämän toiminnan olisi tärkeää alkaa toden teolla heti. Ydinvoimalobbyn kampanja on käynnistynyt jo kauan aikaa sitten ja nyt se on tuotu YVA prosessien myötä aimo harppaus eteenpäin.
Kategoria(t): energiapolitiikka, Ilmastonmuutos, vihreät, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
Sain vaalien jälkeen kortin, johon oli kirjoitettu kiinaksi otsikon viisaus. Ja tärkeimpään olen onneksi voinut heti vaalien jälkeen keskittyäkin: kasvihuoneella alkaa kevät olla jo pitkällä, yrttien, tomaattien, chilien yms taimet kasvavat ja ensimmäiset salaattikylvöt on tehty.
En voi väittää, etten olisi ollut pettynyt henkilökohtaiseen vaalitulokseeni, vaikka iloitsenkin vihreästä vaalivoitosta. Äänimääräni tipahti neljän vuoden takaisesta reilulla 500 äänellä. Meillä vaan oli tosi hyvä lista Uudellamaalla, olisin minäkin voinut äänestää siltä monia muitakin kuin itseäni, erityisesti Kaisaa tai Aijaa ja tietysti Heidiä.
Kiitän kaikkia äänestäjiä, tukijoita ja blogin lukijoita. Aion toki jatkaa bloggaamista samoin kuin politiikan harrastusta. Seuraavat viikot tulevat olemaanmielenkiintoisia.
Itse suhtaudun epäilyksellä siihen, että voiko porvarihalituksen ohjelmasta muotoutua sellainen, että voimme olla mukana. Erityisesti ympäristöpolitiikasta: mm. ilmasto-, metsä-, liikenne- ja itämeripolitiikasta pitää ohjelman kirjausten olla niin selkeän sitovia, ettei niitä noin vain käytännön politiikkaa tehtäessä sivuuteta.
Tämä edellinen hallitus on osoittanut, ettei demarihallituksen politiikka mitenkään vasemmistolaista ole, joten ideologisista syistä ei mitään hallitusvaihtoehtoa kannata sulkea pois ennen kuin on nähty millainen ohjelmasta tulee. Mutta minkälaista köyhyyden torjuntaa porvarihallitukselta voi odottaa? Voimmeko me tehdä sitä paremmaksi?
Perustulo voi saada enemmän vastakaikua kokoomuksessa ja keskustassa kuin demareissa, mutta miltä osin heidän perustulonsa eroaisi meidän mallista?
Ydinvoima on vaikea kysymys. Karu totuus on, että jos Kok-demit kaiken jälkeen haluavat kuudennelle reaktorille luvan antaa, emme me sille paljonkaan voi. Mutta onko sen vastustaminen tehokkaampaa hallituksesta vai oppositiosta?
Kategoria(t): energiapolitiikka, Ilmastonmuutos, Itämeri, kampanja, metsät, sosiaaliturva, vihreät, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
Tuorein gallup lupaa meille massiivista vaalivoittoa: 9,7% kannatuksella voisi jopa se maaginen 20 paikkaa olla lähellä!
Varmistetaan, että tämä toteutuu: Jos symppaat vihreitä, äänestä vihreitä! Vaikka et niinpaljon symppaisikaan, mutta olet huolissasi ilmastonmuutoksesta, itämerestä tai sosiaalisesta eriaarvoistumisesta, äänestä vihreitä! Ja jos sinulle on ihan sama, auta meitä koska nyt se on niiiin lähellä: Ole voittajan puolella- ÄÄNESTÄ VIHREITÄ!
Mutta kun äänestät, esim uudellamaalla numerolla 56, kirjoita äänestyslippuun vain numero. Kuulin viime ek-vaalien jälkeen monelta äänestyspaikalta, että minulle tarkoitettuja ääniä oli hylätty koska numeron lisäksi niihin oli piirretty sydämiä, rauhanmerkkejä ja kukkia.
Mulle saa kyllä lähettää viestejä postitse, dähköpostitse, ircissä, tekstarilla tai soittamalla, mutta äänestyslipussa riittää numero. Siis 56.
Kategoria(t): Ilmastonmuutos, kampanja, köyhyys, vihreät
Jos tänään julkaistujen nuorisovaalien tulokset olisivat ”oikeita” istuisi seuraavassa eduskunnassa 31 henkinen Vihreä eduskuntaryhmä. Yli kaksinkertaistisimme siis paikkamäärämme nykyisestä.
Itse tulin ”valituksi” Uudeltamaalta kahdeksantena läpimenijänä. Uudellamaalla olisimme näiden varjovaalien perusteella saamassa kaksi lisäpaikkaa. Nyt vielä viimepäivien rutistus, että tämä tulos myös toteutuu sunnuntaina!
Hämmentävää nuorisovaalien tuloksissa on vanhojen äijien, kuten Pekkarisen, Kääriäisen ja Niinistön menestys ja naisten vähäinen osuus. Uudenmaan 34 edustajasta vain 4 olisi tämän äänestyksen mukaan naisia, Heidin ja Kaisan lisäksi Tanja Saarela ja kokkarien Outi Mäkelä.
Silti sanoisin kaikille naisille, jotka harkitsevat minun äänestämistä, että vihreä feministi mies voi olla enemmän feministi kuin moni kok-dem rautarouva.
Alla tämän päiväinen kannarimme demarien perustulon dissauksesta josta kiejoitin edellisessä postauksessa. Outoa, että STT ei julkaissut tätä.
Kategoria(t): perustulo, sosiaaliturva, tiedotteet, vihreät
Lumiukot ovat laskiaistiistaina kokoontuneet mielenosoituksiin ympäri Suomea, Muoniosta tänne Porvooseen, vaatimaan EU:lta ripeitä tekoja ilmastonmuutoksen torjumiseksi.
Ja näyttää siltä, että kun lumiukot lähtevät liikkeelle heitä myös kuunnellaan! Väliaikatiedot Brysselissä käytävistä ympäristöministerien neuvotteluista kertovat, että Suomi on kuin onkin valmis sitoutumaan siihen, että EU alentaa kasvihuonepäästöjä yksipuolisesti 20% vuoteen 2020 mennessä ja 30% jos muut teollisuusmaat ovat mukana.
Pääministeri Vanhanenhan valmisteli suomalaisia päinvastaiseen pelottelemalla, että ilmastonmuutoken torjuminen maksaa työpaikkoja. Käsittämätön väite kun päinvastoin uusiutuvan energian odotetaan, mm MTK:ssa, työllistävän lähivuosina kymmeniä tuhansia suomalaisia.
Muutama päivä sitten, lauantaina, Loviisan seudun vihreät tarjosivat kaupunkilaisille elokuvakokemuksen kun USA:n ”entisen seuraavan presidentin” Al Gore:n elokuva Epämiellyttävä totuus näytettiin Loviisan hienossa 40-luvulla rakennetussa Kino Marilynissä.
Näytöksen jälkeen pidetyssä keskustelutilaisuudessa molemmat keskustelukumppanit hämmästyttivät kuulijoita lausunnoillaan.
SDP:n Eeva Kauppisen ydinvoimamyönteiset kannanotot eivät niinkään yllättäneet, vaan se, ettei hän kokenut tarvetta perustella niitä sen enempää, edes pyydettäessä, muuten kuin että ”teollisuus tarvitsee perusvoimaa” ja ”sähkön kulutus tulee kasvamaan.”
RKP:n Thomas Rosenberg, aiemmin Loviisan vihreissäkin vaikuttanut ydinvoiman vastustaja ja tuulivoima-aktivisti, yllätti vielä enemmän toteamalla, ettei hän ole aivan varma ”näiden ilmasto -’teorioiden’ paikkaansapitävyydestä.” Varsinkin Goren leffan jälkeen tämä ei oikein uponnut yleisöön. Rosenberg ei itse nähnyt elokuvaa, koska joutui henkilökohtaisen syyn takia olemaan toisaalla.
Elokuvassahan mm. todetaan, että tuhannen artikkelin otos tieteellisistä julkaisuista ei löytänyt yhtään joka olisi kiistänyt ihmisen toimien vaikutuksen ilmastonmuutoksen kiihdyttämiseen. Sen sijaan USAlaisista ei-tieteellisistä julkaisuista otetussa otoksessa puolet artikkeleista suhtautui ilmasto- ”teorioihin” skeptisesti.
Kategoria(t): Ilmastonmuutos, Itä-Uusimaa, kampanja, vihreät, Ympäristöpolitiikka
Ilmastonmuutoksen torjuminen on noussut oikeutetusti keskeisimmäksi ympäristöpoliittiseksi kysymykseksi. Niin pitääkin olla, sillä hallitsemattoman ilmastonmuutoksen vaikutukset ihmisten elämään ja kokonaisiin ekosysteemeihin kaikkialla maapallolla olisivat valtaisat ja tuhoisat.
Ilmastonmuutos vaikuttaa myös metsiin, ja metsät siihen. Siksi ilmastokeskustelun ei saa tyystin jättää varjoonsa perinteisempää suomalaisen ympäristöpolitiikan aihetta, metsien suojelua.
Jos ilmaston lämpenemistä ei saada pidettyä alle kahdessa asteessa, saattaa seurauksena olla mm. Amazonasin metsien muuttuminen savanniksi ja monien pohjoisen metsän lajien katoaminen.
Eteemme avautuu kuva pelottavasta noidankehästä: metsät ovat maailman keuhkot, jotka parhaansa mukaan sitovat itseensä ilmakehän hiilidioksidia ja tuottavat happea. Nyt hiilidioksidin liiallisen määrän aiheuttamat ilmastonmuutokset uhkaavat keuhkojamme, jolloin vähemmän hiiltä saadan hengitettyä takaisin elolliseen kiertoon ja ilmastonmuutos kiihtyy.
Samaan aikaan kun hiilisyöpön yhteiskuntamme ilmastoa lämmittävät päästöt ovat viimeisen 40 vuoden aikana kasvaneet räjähdysmäisesti, on myös maailman metsäpeitteestä hävitetty puolet.
Syitä on monia. Paperin kulutuksemme, joka sähköisen toimiston aikakautena on lisääntynyt 40%, on yksi. Varsinkin sademetsissä on myös trooppisen puutavaran kysyntä merkittävä metsäntuhoaja.
Jäljellä olevasta metsästä vain 20% on luonnontilaista metsää. Hiilen sitoutuminen on paljon tehokkaampaa luonnonmetsässä, jonka maanpinnan paksu humuskerros toimii hiilivarastona, kuin puupellossa jonka keräämä hiili päätyy sellukattilan kautta mainospaperiksi ja pahimmassa tapauksessa kaatopaikalle.
Muistan 3. luokan maantiedon oppikirjastani ikimuistoisen sitaatin: ”onkin sanottu, että metsätön Suomi olisi kuin karvaton karhu.”
Jos saisin olla tekemässä tuon kirjan uusintapainosta jatkaisin analogiaa: puupeltojen Suomi on kuin kapinen karhu.
Marcus Walsh, BirdLife Europen metsäasiantuntija, kävi eilen puhumassa metsäasiosta Vihreiden ympäristötyöryhmälle, jonka puhiksena toimin.
Hän sanoi, että on muistettava, että metsäpeitteisyys ja metsien hyvä luonnontila ovat kaksi aivan eri asiaa.
Marcus korosti, että metsäpolitiikka Suomessa on globaalin metsäpolittiikan tien näyttäjä. Suomi voi toivottavasti vihreän politiikan ansiosta tulla edelläkävijäksi ilmastomuutoksen torjunnassa, mutta metsäasiossa Suomi on todellinen suurvalta. Kun suomalainen metsäsektori yskäisee, kaatuu Indonesiassa metsää.
Keskustelumme keskittyi metsiensuojelutavoitteisiin seuraavalle vaalikaudella. Marcuksen esittämät tavoitteet pohjautuivat pitkälti ympäristöjärjestöjen visioon Etelä-Suomen metsiensuojelusta. Nämä tavoitteet ovat pitkälti linjassa Vihreiden ympäristöpoliittisen ohjelman tavoitteiden kanssa.
Tiukasti suojellun metsän määrää Etelä-Suomessa on lisättävä 10:een prosenttiin. Saman verran on perustettava luonnoarvometsiä eli ekologisesti – ilman avohakkuita – hoidettuja monimuotoisia talousmetsiä.
Toki myös talousmetsissä tulisi vähentää avohakkuiden määrää. Ympäristötyöryhmän jäsen, luomuviljelijä, metsänomistaja ja ekologinen metsänhoitaja Sakari Hankonen Piippolasta kertoi tuntemistaan metsänomistajista, jotka ovat päätyneet jatkuvaan kasvatukseen puhtaasti taloudellisista syistä: metsästä saadaan parempilaatuista puuta esimerkiksi puusepänteollisuuden tarpeisiin ja rakennuspuuksi.
Lisäksi talousmetsissä on huomiotava nykyistä paremmin avainbiotoopit ja suojelavien kohteiden rajaukset on saatava riittävän suuriksi. Nyt merkittävä osa talousmetsissä suojeltaviksi tarkoitetuista kohteista tuhoutuu, koska ne ovat liian pieniä.
Marcus kehoitti meitä suhtautumaan varauksellisen myönteisesti METSO ohjelmaan, koska se kuitenkin on olemassa ja sillä on laaja poliittinen hyväksyntä. Traumaattisen NATURA-prosessin jälkeen tämä on tärkeätä.
Olennaista on, että suojeluohjelmalle taataan riittävä rahoitus. Marcuksen arvio riittävästä rahoituksesta oli 50 miljoonaa/vuosi.
Yhä suurempi osa metsänomistajista on kaupunkilaisia, joille ekologinen metsänhoito olisi aivan varteenotettava vaihtoehto, jos metsänhoitoyhditykset (joiden jäsenyys ja neuvontapalveluiden vastaanotto on metsänomistajille käytännössä pakollista) osaisivat neuvoa ja tehdä hoitosuunnitelmia myös jatkuvan kasvatuksen periaatteela hoidettaville metsille.
Perustamalla virallinen luonnonarvometsäluokka voitaisiin paperiteollisuuden pillin mukaan tanssivat metsänhoitoyhdistykset velvoittaa antamaan myös ekologisen metsänhoidon neuvontaa.
Metsänomistajlla on oltava oikeus tehdä metsässään muutakin kuin avohakkuita, varsinkin kun suurin osa metsänomistajista suhtautuu niihin varauksella tai suoranaisen kielteisesti.
Myös Etelä-Suomalaisilla on oltava oikeus päästä kelvollisen kokoisiin luonnotilaisiin metsiin ajamatta ensin tuhatta kilometriä autolla.
Eikä vähiten, Etelä-Suomen metsälajistolla on oikeus olla olemassa. Pohjois-Lapin tunturialueiden suojelu on tärkeää, mutta ekologisessa mielessä se ei mitenkään korvaa suojelua muussa maassa.
Jos metsäasiat kiinnostavat lataa Marcus Walshin toimittama kirja Palaako elävä metsä PDF tiedostona.
Kategoria(t): Ilmastonmuutos, luonnonsuojelu, metsät, vihreät, Ympäristöpolitiikka
Vihreiden vaalikampanja on virallisesti käynnistynyt. Vaaliohjelmamme kärkiteemoja ovat ilmastonmuutoksen torjuminen, köyhyyden poistaminen ja työelämän murroksen tuomaan epävarmuuteen vastaaminen.
Ja jottei totuus unohtuisi haastamme kaikki testaamaan oman vihreytensä. Ylläty vihreydestäsi ja voita – kyllä! Nyt Sinulla on mahdollisuus voittaa kesäloman ajaksi käyttöösi ekologisempi hybridiauto!
Joo, polkupyörä olisi ollut ”tosivihreempi” valinta, mutta pointsi onkin osoittaa, että ei kaikessa tarvitse olla täydellinen.
Monet meistä, minä myös, ajavat autoilla. Olisi oikein ja kohtuullista, että auton valmistajille olisi edullisempaa valmistaa ja auton ostajille edullisempaa hankkia ja omistaa mahdollisimman vähäpäästöisiä autoja.
Sekin on poliittinen päätös. Sinä valitset.
Kategoria(t): Ilmastonmuutos, kampanja, liikenne, vihreät, Ympäristöpolitiikka
Janne Länsipuro 
