Jos vielä mietit ehdokasta ja varsinkin jos harkitset äänestäväsi minua ja haluaisit vastauksen johonkin spesifiin kysymykseen tai tietää mielipiteeni jostain teemasta, niin kysypä!
Olen tietoisesti keskittynyt kaupunkiviljelyyn ja ruokaan kampanjassani, koska ne ovat minulle erityisen tärkeitä. Eivät ne silti ole ainoat asiat maailmassa.
Esitä kysymyksesi mieluiten joko tässä kommenteissa tai fb seinällä, niin että muutkin näkevät. Vielä ehtii! Vaalihuoneistot ovat auki klo 20 saakka.
Kategoria(t): ''sisäinen turvallisuus'', öljy, demokratia, energiapolitiikka, Globaali oikeudenmukaisuus, Helsinki, human interest, ihmisoikeudet, Ilmastonmuutos, Itä-Uusimaa, Itämeri, kampanja, kaupunkisuunnittelu, kaupunkiviljely, Käpylä, köyhyys, kehitysyhteistyö, kv-politiikka, liikenne, luomu, luonnonsuojelu, metsät, monikansalliset yritykset, oikeudenmukainen tulonjako, onnellisuus, perustulo, Propagandaa, protestiliikkeet, ruoka, ruokapolitiikka, sosiaaliturva, sota&rauha, talon valtaukset, terveyspalvelut, uraani, verotus, vihreät, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
Mitä enemmän ihimiset ja ihmisyhteisöt, esimerkiksi kortteli- ja kaupunginosatasolla, voivat päättää itsenäisesti itseään koskevista asioista sen parempi.
Silloin kun päätökset vaikuttavat laajemmalla on suomalainen kunnallishallinto ihan hyvä pohja josta voidaan ajattelun ja teknologian kehittyessä jalostaa avoimemempaa ja kaupunkilaisten aitoa valmistelu-, päätös- ja toteutusosallisuutta lisäävää.
Kun ”päättääjät” päättävät, on tärkeää etteivät päätökset tule heidän päästään (saati hatusta) tai edusta jonkun tietyn tahon, ei hatuujen eikä myssyjen, päämääriä.
Päätösten tulee perustua havaintoihin käsillä olevasta asiakokonaisuudesta: sen nykytilasta, taustoista ja mahdollisista tulevaisuuden näkymistä. Näitä havaintoja ihminen peilaa omiin arvoihinsa ja käsityksiinsä- syntyy päätelmiä joiden pohjalta voi tehdä päätöksiä.
Jos politiikassa toimittaisiin näin puhuttaisiin ehkä useammin samaa kieltä ja erilaiset arvomaailmatkin tulisivat paremmin esille. Syntyvät kompromissit liittyisivät oikeasti päätettäviin asioihin eikä muuhun valtapeliin ja kaupantekoon.
Kategoria(t): Globaali oikeudenmukaisuus, Helsinki, ihmisoikeudet, Ilmastonmuutos, Itämeri, kampanja, kaupunkisuunnittelu, kaupunkiviljely, Käpylä, köyhyys, liikenne, luomu, luonnonsuojelu, metsät, oikeudenmukainen tulonjako, onnellisuus, perustulo, Propagandaa, ruokapolitiikka, sosiaaliturva, verotus, vihreät, Ympäristöpolitiikka
Viimeisen kymmenen vuoden aikana tuloerot ovat Suomessa kasvaneet enemmän kuin missään muualla Euroopassa. Suomalaisten köyhyys on kaksinkertaistunut.
Silti valtapuolueemme haluavat jatkaa verojen leikkaamisen ja julkisen sektorin karsimisen tiellä, eivätkä halua edes keskustella sosiaaliturvan uudistamisesta niin, että kasvavan työtätekevien köyhien luokan ja työttömien asema paranisi.
Tällaisesta politiikasta on varoittava esimerkki siitä maasta jonka kanssa Suomi tämän tästä skabaa kilpailukykyisimmän talouden tittelistä, eli USAsta.
Yhdysvalloissa on McClatchy uutistoimiston analysoimien 2005 väestötilastojen mukaan nyt enemmän köyhyyttä kuin kolmeen vuosikymmeneen. Syvä köyhyys on 2000-2005 railakkaiden verokevennysvuosien aikana lisääntynyt 26 prosenttia.
Rutiköyhiä, alle 400 eurolla toimeentulevia on USAssa raportin mukaan 16 miljoonaa. Näistä kaikista köyhimmistä 2/3 on naisia ja kolmannes alle 17 vuotiaita. Esimerkiksi maan pääkaupungin asukkaista yli 10 prosenttia kuuluu kaikista tiukimmilla elävään ryhmään.
On hyvä aina silloin tällöin vilkaista aavan meren tuolle puolen ja miettiä kuinka kovasti sinne kilpailukyvyn satumaahan kaivataan.
On selvää, että perustuloon pohjautuva sosiaaliturvajärjestelmä vähentäisi eriarvoistumista, mahdollistaisi elintason nostamisen työn teon kautta ja varmistaisi, että kukaan ei putoa sosiaaliturvan ulkopuolelle.
Ennen perustulon käyttöön ottoa on suomalaista köyhyyttä lievitettävä nostamalla minimietuuksia: opintorahaa, pienimpiä kansaneläkkeitä, peruspäivärahaa ja minimi vanhempainrahaa ja, kyllä myös laskemalla veroja, mutta vain pienituloisilta: perustulon kaltainen vaikutus pienituloisille syntyisi jos kaikki tulot 1000 euroon saakka kuussa vapautettaisiin veroista.
Alla tämän päiväinen kannarimme demarien perustulon dissauksesta josta kiejoitin edellisessä postauksessa. Outoa, että STT ei julkaissut tätä.
Kategoria(t): perustulo, sosiaaliturva, tiedotteet, vihreät
Ainakin sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen pelkää. Hän sanoi tänään Kalevi Sorsa Säätiön perustuloraportin julkaisutilaisuudessa, että ”perustulo on kuin mansikkaniitty, joka ensin näyttää houkuttelevalta, mutta kun katsoo lähempää, huomaa, että siinä on sudenkuoppia joihin pienet lampaat voivat pudota.”
Anteeksi, kuinka?
Metaforassa halutaan kai viitata siihen, että kansalaiset, ja varsinkin nuoret, ovat pieniä lampaita joita Vihreät sudet yrittävät houkutella mansikkaniitylle ja ansaan. Onneksi on hyvä paimen (SDP) joka johtaa pienet lampaat turvaan betonilähiön lämpöön. Sudenkuoppahan sinänsä on yleensä ansa susia, ei pieniä lampaita varten.
No Haataisen kielikuvat sikseen.
Kaiken kaikkiaan demarien perustulon dissaussessio oli varsin hämmentävä kokemus. Tässäkin he luottavat siihen, että kun demari ärähtää, kyllä kansa uskoo.
Itse olin odottanut keskustelevampaa sävyä: Vihreän perustulomallin esittelyn yhteydessä ja itse tekstissä on korostettu, että malli on keskustelunavaus, ei sen päätepiste.
Demarien think-tank oli työssään päätynyt kuitenkin siihen, että keskustelulle on parempi panna piste ennen kuin se pääsee kiusallisesti alkamaan.
Sinänsä Ville Kopran raportti tunnistaa samoja sosiaaliturvan ongelmia joihin Vihreiden perustulomallikin pyrkii vastaamaan: kannustinloukut ja pätkätyöläisten asema ovat motiivina Koprankin esittämille hahmotelmille työn ja etuuksien helpompaan yhdistämiseen tähtääville nykymallin hienosäädöille (kuten kioskilta ostettava ”keikkaseteli”, jolla voi teettää keikkatöitä ilman työnantajaksi rupeamista).
Kalevi Sorsa säätiön ja siten ilmeisesti demarien keskeiset argumentit perustuloa vastaan ovat, että he pelkäävät kaikkien jäävän kotiin nauttimaan 440euron perustulostaan, he pelkäävät palkkojen laskevan ja he pelkäävät järjestelmän hintaa.
Me taas uskomme, että ihmiset tekisivät töitä, vaikka heidän perusturvansa olisikin varmistettu, itse asiassa uskomme, että kun nyt työttömänä olevat voisivat tehdä töitä menettämättä etuuksiaan he ottaisivat työtä vastaan paljon nykyistä useammin.
Me uskomme, että vaikka perustulo mahdollistaa myös pienipalkkaisella työllä elämisen (ja on paljon hyvää työtä, esim järjestökentässä, jonka teettäjät eivät pysty maksamaan isoja palkkoja) antaa se työntekijöille suurempaa neuvotteluvaltaa, koska kaikkea ei ole pakko ottaa vastaan. Tällöin tylsistä tai raskaista töistä joutuisi maksamaan enemmän, että ihmiset niitä suostuisivat tekemään.
Tilaisuudessa kritisoitiin sitä, että perustulomallime taustalakelmia, jotka on tehty KELAn mikrosimulaatiolla verraten mallia todelliseen dataan, ei vielä ole julkaistu. Minäkin toivon, että VISILI saisi ne pian julkaistua. Käsittääkseni hold up on siinä, että laskelmat halutaan viilata vielä ehdottoman ajantasaisiksi. Mikrosimulaation vertailuvuosi on 2004.
Mutta jo se mitä tuo mikrosimulaatio osoittaa on, että mallimme on nimenomaan kansantaloudellisesti toteuttamiskelpoinen tapa uudistaa sosiaaliturvaa ja verotusta oikeudenmukaisemmaksi,erilaisia elämänvalintoja tukevaksi, työhön kannustavaksi ja yksinkertaisemmaksi.
Kalevi Sorsa säätiön tilaisuuden kulusta ja annista (ja siitä häiriköivätkö vihreät tilaisuudessa vai ei) voi lukea myös Ismo Kainulaisen, Ville Niinistön ja Ville Ylikahrin blogeissa.
Kategoria(t): demokratia, onnellisuus, perustulo, sosiaaliturva
Janne Länsipuro 