Jos vielä mietit ehdokasta ja varsinkin jos harkitset äänestäväsi minua ja haluaisit vastauksen johonkin spesifiin kysymykseen tai tietää mielipiteeni jostain teemasta, niin kysypä!
Olen tietoisesti keskittynyt kaupunkiviljelyyn ja ruokaan kampanjassani, koska ne ovat minulle erityisen tärkeitä. Eivät ne silti ole ainoat asiat maailmassa.
Esitä kysymyksesi mieluiten joko tässä kommenteissa tai fb seinällä, niin että muutkin näkevät. Vielä ehtii! Vaalihuoneistot ovat auki klo 20 saakka.
Kategoria(t): ''sisäinen turvallisuus'', öljy, demokratia, energiapolitiikka, Globaali oikeudenmukaisuus, Helsinki, human interest, ihmisoikeudet, Ilmastonmuutos, Itä-Uusimaa, Itämeri, kampanja, kaupunkisuunnittelu, kaupunkiviljely, Käpylä, köyhyys, kehitysyhteistyö, kv-politiikka, liikenne, luomu, luonnonsuojelu, metsät, monikansalliset yritykset, oikeudenmukainen tulonjako, onnellisuus, perustulo, Propagandaa, protestiliikkeet, ruoka, ruokapolitiikka, sosiaaliturva, sota&rauha, talon valtaukset, terveyspalvelut, uraani, verotus, vihreät, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
Mitä enemmän ihimiset ja ihmisyhteisöt, esimerkiksi kortteli- ja kaupunginosatasolla, voivat päättää itsenäisesti itseään koskevista asioista sen parempi.
Silloin kun päätökset vaikuttavat laajemmalla on suomalainen kunnallishallinto ihan hyvä pohja josta voidaan ajattelun ja teknologian kehittyessä jalostaa avoimemempaa ja kaupunkilaisten aitoa valmistelu-, päätös- ja toteutusosallisuutta lisäävää.
Kun ”päättääjät” päättävät, on tärkeää etteivät päätökset tule heidän päästään (saati hatusta) tai edusta jonkun tietyn tahon, ei hatuujen eikä myssyjen, päämääriä.
Päätösten tulee perustua havaintoihin käsillä olevasta asiakokonaisuudesta: sen nykytilasta, taustoista ja mahdollisista tulevaisuuden näkymistä. Näitä havaintoja ihminen peilaa omiin arvoihinsa ja käsityksiinsä- syntyy päätelmiä joiden pohjalta voi tehdä päätöksiä.
Jos politiikassa toimittaisiin näin puhuttaisiin ehkä useammin samaa kieltä ja erilaiset arvomaailmatkin tulisivat paremmin esille. Syntyvät kompromissit liittyisivät oikeasti päätettäviin asioihin eikä muuhun valtapeliin ja kaupantekoon.
Kategoria(t): Globaali oikeudenmukaisuus, Helsinki, ihmisoikeudet, Ilmastonmuutos, Itämeri, kampanja, kaupunkisuunnittelu, kaupunkiviljely, Käpylä, köyhyys, liikenne, luomu, luonnonsuojelu, metsät, oikeudenmukainen tulonjako, onnellisuus, perustulo, Propagandaa, ruokapolitiikka, sosiaaliturva, verotus, vihreät, Ympäristöpolitiikka
Olin keskiviikkona Itä-Helsinkiläisten vihreiden ehdokaskollegojeni Turkka Louekarin, Otso Kivekkään, Antti Möllerin ja Anja Malmin järjestämässä keskustelutilaisuudessa Itäkeskuksessa. Kiitos toverit- hyvää keskustelua ja keskustelemassa myös aivan oikeita kansalaisia!
Keskusteluissa pohdittiin järjestävien ehdokkaiden hyvien alustusten pohjalta Itäkeskusta- ja osin Itä-Helsinkiä laajemminkin kaupunkitilana ja liikennejärjestelyiden näkökulmasta.
Itse en ollut sinänsä tilaisuudessa puhujana, mutta Tuomas Rantasen tekemän, uutta etnisiin elintarvikkeisiin erikoistuneen kauppahallin perustamista käsitelleen, valtuustoaloitteen innoittamana näytin pari kuvaa jotka osoittivat, että mm. tuon hallitoiminnan tarpeisiin voisi Itäkeskuksen ja Roihupellon teollisuusalueen tasakatoilla viljellä merkittävän määrän tuoretuotteita.
Roihupellon kattojen 15 hehtaarilla voitaisiin viljellä avomaan vihanneksia ja tarhata mehiläisiä. Itäkeskuksen markettien ja kauppakeskusten katoille voisi sijoittaa yhteensä 10 hehtaaria näiden tilojen ilmanvaihdon ulospuskeman hukkalämmön voimalla lämpiävää kasvihuonetta.
Yhteen laskettu liikevaihto olisi useita miljoonia ja syntyvät kymmenet uudet työpaikat olisivat sellaisia joihin monilla maahanmuuttajaryhmillä olisi entuudestaan erikoisosaamista jota suomalaisissa puutarhakouluissa ei ole juuri opetettu. Intensiivinen puutarhaviljely pienessä tilassa on arkipäivää valtaosassa globaalin etelän kaupunkeja ja kyliä miljardeille ihmisille.
Paitsi ”etnisen kauppahallin” tarpeita voisivat viljelmät tuottaa raaka-ainetta omaleimaisten Itä-helsinkiläisten katukeittiöiden tarpeisiin ja esimerkiksi 200,000 annosta valmistavan Palmian käyttöön.
Sekä viljely, että jatkojalostus voisi osaltaan olla kuntouttavaa ja syrjäyttämistä vastustavaa työpajatoimintaa. Omistusmalliksi voisi soveltua joko kuluttajaomisteinen osuuskunta, tai voittoatavoitteleva yritystoimnta. Koska viljely tukisi monia kaupungin tavoitteita tulisi kaupungin alkuvaiheessa osallistua rakennusvaiheen investointeihin tuella tai lainall.
Kategoria(t): energiapolitiikka, Ilmastonmuutos, kaupunkiviljely, liikenne, luomu, ruoka, ruokapolitiikka, vihreät
Kirjoitin eräässä marraskuisessa postauksessa, että kasvispainotteinen lähiruokavalio pelastaa itämeren ja on sitä paitsi myös ilmastoystävällistä.
Tuolloin en tiennyt, että lähes samana päivänä oli YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO julkaissut raportin lihantuotannon aiheuttamistä ympäristöongelmista.
Raportissa todetaan, että kotieläintuotannon kasvihuonekaasupäästöt ovat jo nyt suuremmat kuin liikenteen. Lihan kulutuksen arvioidaan tuplaantuvan vuoteen 2050 mennessä ja maidon kulutuksen lähes samaa tahtia.
Ilmastonmuutoksen lisäksi raportti käsittelee kotieläintalouden muitakin vaikutuksia: 30% planeettamme maapinta-alasta on laidunmaina, jo 70% Amazonin entisistä metsistä on jo muutettu laitumiksi. Lannasta peräisin olevien ravinteiden lisäksi maailman meriä saastuttavat eläintuotannosta peräisin olevat antibiootit, hormoonit ja nahkojen käsittelyssä käytetyt kemikaalit.
Kuten muidenkin ilmastokysymysten kohdalla, on tässäkin hyvä muistaa ilmasto-oikeudenmukaisuuden periaate: kun päästöoikeudet, tässä tapauksessa oikeudet nautojen ruoansulatuksessa syntyviin metaanipäästöihin jaetaan kaikille maailman asukkaille tasan, on selvää, että kehitysmaissa päästöjä pitää voida kasvattaa samalla kuin meidän on laskettava omiamme. Kehitysmaissa on voitava käyttää enemmän eläinkunnan tuotteita kun taas rikkaissa maissa eläintuotteiden kulutusta on vähennettävä reippaasti.
Kaikkien ei ole pakko ryhtyä vegaaneiksi, mutta on korkea aika muuttaa ruoankulutustottumuksiamme ja sitä kautta maatalouttamme, ei vain itämeriystävällisemmäksi tai eläinystävällisemmäksi, vaan myös ilmastoystävällisemmäksi.
Lähimarkkinoille ruokaa tuottavat luomutilat ovat useimmiten monipuolisia kokonaisuuksia joiden tuotannon yksi osa kotieläimet ovat. Jos niiden alhainen kotieläintiheys – joka on vesistöjen ravinnekuormituksen vähentämisen kannalta keskeinen tekijä – toteutuisi myös tavanomaisilla tiloilla, olisi kotieläinmäärä kutakuinkin oikea. Kotieläinten määrää tilalla voi pitää järkevänä kun tilan oma rehu ruokkii eläimet ja eläinten lanta lannoittaa pellot.
Olisi kiinnostavaa laskea minkä verran tällaisella eläintiheydellä olisi Etelä-Suomessa eläimiä ja jos ihmiset söisivät lihaa syödessään vain lähilihaa, kuinka usein sitä voisi syödä. Ei ainakaan päivittäin, mutta se ei tietysti ole terveellistäkään.
Julkisissa keittiöissä, kuten kouluissa ja puolustusvoimain ruokaloissa pitäisikin siirtyä käytäntöön, että liharuokaa tarjottaisiin selvästi harvempina päivinä viikossa.
Kategoria(t): Globaali oikeudenmukaisuus, Ilmastonmuutos, Itämeri, liikenne, luomu, luonnonsuojelu, metsät, ruoka, ruokapolitiikka, Ympäristöpolitiikka
Vihreiden vaalikampanja on virallisesti käynnistynyt. Vaaliohjelmamme kärkiteemoja ovat ilmastonmuutoksen torjuminen, köyhyyden poistaminen ja työelämän murroksen tuomaan epävarmuuteen vastaaminen.
Ja jottei totuus unohtuisi haastamme kaikki testaamaan oman vihreytensä. Ylläty vihreydestäsi ja voita – kyllä! Nyt Sinulla on mahdollisuus voittaa kesäloman ajaksi käyttöösi ekologisempi hybridiauto!
Joo, polkupyörä olisi ollut ”tosivihreempi” valinta, mutta pointsi onkin osoittaa, että ei kaikessa tarvitse olla täydellinen.
Monet meistä, minä myös, ajavat autoilla. Olisi oikein ja kohtuullista, että auton valmistajille olisi edullisempaa valmistaa ja auton ostajille edullisempaa hankkia ja omistaa mahdollisimman vähäpäästöisiä autoja.
Sekin on poliittinen päätös. Sinä valitset.
Kategoria(t): Ilmastonmuutos, kampanja, liikenne, vihreät, Ympäristöpolitiikka
Olin tänä iltana parissa kokouksessa hoitamassa Pernajan kunnallisia asioita. On mukavaa kokea oikeasti vaikuttavansa asioihin.
Tein kesäkuussa valtuustoaloitteen joukkoliikennestrategiatyöryhmän perustamisesta pohtimaan miten kunnan surkeaa joukkoliikennetilannetta saataisiin parannettua. Aloite hyväksyttiin ja työryhmä on kokoontunut muutamia kertoja.
Olemme kartoittaneet kuinka moni pernajalainen käy töissä kunnan ulkopuolella ja miten eri puolelta Pernajaa pääsee busseilla Porvoon ja pääkaupunkiseudun suuntaan. Olemme tulleet siihen tulokseen, että paras tapa edistää asiaa olisi kehittää reittitakseihin perustuvaa syöttöliikennettä Koskenkylään, 7-tien varteen josta Kotka-Helsinki väliä kulkevilla busseilla pääsee molempiin suuntiin ympäri vuorokauden.
Tänään ryhmä muokkasi tekemäni pohjan perusteella kyselyä joka lähetetään kotitalouksiin. Kyselyllä selvitetään ihmisten halua käyttää joukkoliikennettä työssäkäyntiin, jos se tehtäisiin aikataulullisesti helpommaksi.
Parissa viime kokouksessa on käynyt myös joukkoliikennesuunnittelija Erkki Vähätörmä Itä-Uudenmaan liitosta. Tänään hän kertoi uudesta työmatkalippukokeilusta, joka käynnistyy Porvoossa ja johon Pernajakin voisi liittyä.
Houkuttimena lipussa on se, että kunta subventoisi lipunostajille runkomatkan lisäksi myös liityntälippuja eli pääkaupunkiseudun kausilipun ja oman reittitaksimme.
Kunnan kannalta lippu olisi nerokas, koska se vähentäisi verotuksessa tehtäviä työmatkavähennyksiä myös niiltä jotka kulkevat töihin omalla autolla, sillä vähennys lasketaan halvimman kulkuneuvon mukaan.
Töihin autoilevalle pernajalaiselle se tarkoittaisi kuukausittain 18 euron menetystä ja bussille kulkevalle 38 euron voittoa.
Toinen kokous, jossa kävin toi myös iloisen yllätyksen: kukaan ympäristö- ja rakennuslautakunnassa ei lähtenyt puoltamaan maisemallisesti ja luonnonarvoiltaan merkittävälle niemelle tehtyä poikkeuslupahakemusta. Rakennustarkastajakin oli selvästi yllättynyt. Hän oli kerännyt vahvan arsenaalin materiaalia kielteisen päätösesityksensä tueksi, mutta kaikki olivatkin yksimielisiä asiassa.
Kategoria(t): Itä-Uusimaa, liikenne, Pernaja, Ympäristöpolitiikka
