Jos vielä mietit ehdokasta ja varsinkin jos harkitset äänestäväsi minua ja haluaisit vastauksen johonkin spesifiin kysymykseen tai tietää mielipiteeni jostain teemasta, niin kysypä!
Olen tietoisesti keskittynyt kaupunkiviljelyyn ja ruokaan kampanjassani, koska ne ovat minulle erityisen tärkeitä. Eivät ne silti ole ainoat asiat maailmassa.
Esitä kysymyksesi mieluiten joko tässä kommenteissa tai fb seinällä, niin että muutkin näkevät. Vielä ehtii! Vaalihuoneistot ovat auki klo 20 saakka.
Kategoria(t): ''sisäinen turvallisuus'', öljy, demokratia, energiapolitiikka, Globaali oikeudenmukaisuus, Helsinki, human interest, ihmisoikeudet, Ilmastonmuutos, Itä-Uusimaa, Itämeri, kampanja, kaupunkisuunnittelu, kaupunkiviljely, Käpylä, köyhyys, kehitysyhteistyö, kv-politiikka, liikenne, luomu, luonnonsuojelu, metsät, monikansalliset yritykset, oikeudenmukainen tulonjako, onnellisuus, perustulo, Propagandaa, protestiliikkeet, ruoka, ruokapolitiikka, sosiaaliturva, sota&rauha, talon valtaukset, terveyspalvelut, uraani, verotus, vihreät, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
Ruokakulttuurin puolestapuhujat visioivat viherkattoja ja syötäviä puistoja
”Puutarhuri Janne Länsipuro tekee työtään sormet mullassa, ja Kumpulan koulukasvipuutarhan satokauden aikana hänen päässään on raksuttanut vihreitä ajatuksia muun muassa siitä, miten Helsingistä syntyisi puutarhakaupunki.
Hän vaatii kaupungin johtoa lisäämään vielä ennen ensi vuoden talousarvion valtuustokäsittelyä esitykseen kirjauksen poikkihallinnollisen kaupunkiviljelystrategian valmistelusta.Hän listaa pitkän rivin kaupunkiviljelyn hyötyjä alkaen vaikeasti työllistyvien ryhmien kuten maahanmuuttajien työllistymisestä. Kaupunkiviljely on luontevaa kuluttajien omistamille osuuskunnille, se luo uutta mikroyrittäjyyttä elintarvikealalle ja monipuolistaa ruokakulttuuria.
Eikö tää ikinä lopu? Eikö sitä jo valmiiksi tuhottua talousmetsääkin piisaisi hakattavaksi?
Teksti: Lauri Kajander
Kuvat: Olli Manninen ja Lauri Kajander
Stora Enso on ostanut Tornatorilta avohakkuuleimikon metsässä, jonka hakkaaminen uhkaa sekä merkittäviä luontoarvoja että ahkerassa käytössä olevaa merkittyä retkeilyreittiä Ruotsinpyhtään taajaman läheisyydessä, Loviisan Kukuljärvellä (sijainti Karttapaikassa).
Avohakkuuseen on menossa noin 16 hehtaaria metsää, jossa on muun muassa satoja järeitä haapoja, satoja kuutioita eri ikäistä lahopuuta, luonnontilaisia korpia ja rämeitä sekä lukuisia uhanalaisia tai vaateliaita lajeja. Suunniteltujen avohakkuiden keskellä oleva parin sadan metrin pituinen korkea jyrkänne yläpuolisine hienoine kalliometsineen on sentään rajattu hakkuista ulos – mutta vain noin hehtaarin alalta.
Avohakattavan alueen läpi kulkee merkitty retkeilyreitti ja avohakkuuseen on joutumassa myös puoli kilometriä täysin rakentamattoman erämaisen järven yhtenäistä metsäistä rantaa. Rantaan on tarkoitus jättää vain 10 metrin kapea suojavyöhyke, jolla silläkin tehtäisiin harvennushakkuu. Leimikko rajautuu aivan grillikatoksella ja laiturilla varustetun yleisen uimarannan viereen.
Kuulostaako metsältä, joka kannattaa tuhota? No ei minustakaan.
Kyseinen metsäalue sijaitsee Loviisan kunnassa, lähellä Ruotsinpyhtään taajamaa, Kukuljärven pohjoispuolella…
View original post 220 more words
Kategoria(t): Itä-Uusimaa, Loviisa, luonnonsuojelu, metsät, Ympäristöpolitiikka
Loviisassa Fukushiman ydinkatastrofi herättää huolta: kaupunginjohtaja kertoi eilen kaupunginhallituksen jäsenille, että kaikki merkit viittaavat siihen, että seuraavaan hallitusohjelmaan ei saadakaan kirjausta ”korvaavan” kapasiteetin rakentamisesta Loviisaan.
Loviisan kuluvan vuoden talousarvion tekstiosassa todettaan, että kaupungin tavoite on tällainen kirjaus saada. Itse pidin alunperinkin kummallisena, että Loviisan talousarviossa lähdetään suoraan esittämään hallitusohjelmakirjauksia.
Nyt Fukushiman jälkeen kaupungin ja Fortumin tavoite on, että ohjelmaan ei tulisi uudelle (”korvaavalle”) hankkeelle kielteistä kirjausta. Tämä lienee myös syy siihen, että demarit ja keskusta kiemurtelevat asian kanssa niin pahasti, eivätkä voi selästi sanoa, että (”korvaavaa”) lisäydinvoimaa ei tule.
Korvaushoidoissahan yleensä annetaan eri ainetta kuin mihin potilas on koukussa. Loviisallekin korvaavaksi kapasiteetiksi kävisi aivan hyvin tuuli ja muut uusiutuvat. Pelkään vain pahoin, että ydinvoimakoukussaan kaupunki ei osaa ajoissa vaatia näitä vaan investoinnit menevät muualle.
Kategoria(t): Itä-Uusimaa, uraani, ydinvoima
Hain eilen joulukuusen kotiin. Siihen tuli koristeiksi kolmivuotiaani tekemiä pipareita joihin oli tomusokerikuorrutuksella piirretty kirjaimia ja muita muotoja. Hoilasimme puulle myös joululaulun ”Oi kuusipuu” suomeksi ja ruotsiksi.
Pidän tuosta biisistä. Toisaalta siks, että siinä ylistetään puita, mutta myös koska samaan melodiaan on tehty Brittisosialistien hymni ”Red flag” (mp3). Olen taipuvainen tuon lajin nostalgiaan.
Red flagin Sanat ovat kyllä aika makaaberit:
The people’s flag is deepest red,
It shrouded oft our martyred dead,
And ere their limbs grew stiff and cold,
Their hearts’ blood dyed its ev’ry fold.
Then raise the scarlet standard high.
Within its shade we’ll live and die,
Though cowards flinch and traitors sneer,
We’ll keep the red flag flying here.
Olen saanut kunnian kirjoittaa kolumneja Loviisassa ilmestyvään Östra Nylnad lehteen. Puhun jonkinlaista ruotsia, mutta kirjoituksen kanssa on vähän niin ja näin, kun en ulkomailla käytyjen kouilujen takia koskaan päässyt osalliseksi ”pakko”ruotsin opinnoista. Ystävällisesti sain luvan kirjoittaa suomeksi. Joku toimituksessa kääntää tekstin.
Ensimmäinen kolumni julkaistaan huomisessa Östrassa, mutta suomeksi täällä jo tänään. Otin siihenkin lähtökohdaksi tuon kuusipuun.
Kolumnin varsinaisesta aiheesta, paremmista talousmetsänhoito käytänteistä, puhui Helsingin Yliopiston metsäekonomian professori Olli Tahvonen viisaita YLE Radio 1:n ykkösaamussa maanantaina. Ohjelma on vielä muutaman päivää kuultavana areenassa (noin 36 minuutin kohdalta).
Alla Östraan kirjoittamani pätkä:
Oi kuusipuu!
Joulujuhlan keskiössä ovat pohjoiseurooppalaisessa perinteessä, paitsi uskonnollisesti merkittävä tapahtumaa, myös metsän puut.
Kuusi tuodaan jouluna kotiin, puetaan koristein, kynttilöin, omenoin ja piparein. Sen ympärillä tanssitaan ja sen vihreyttä ylistetään lauluin: oi kuusipuu ja lehväs uskolliset. Sä vihannoitset kesäisin, tuot lehväs talven tuiskuihin.
Olisiko jouluna siis oiva aika uhrata muutama ajatus metsälle, ettei kävisi niin, että puilta itse metsä jää näkemättä?
Kolmannen luokan maantiedon kirjastani muistan toteamuksen: “Metsätön suomi olisi kuin karvaton karhu.” Karvaton ei karhu ole, mutta minkälainen karva sillä on?
Loviisassakin metsätalousmaata riittää, mutta niin tuotetun puutavaran laadun kuin luonnonmonimuotoisuuden näkökulmasta toivomisen varaa jää. Lähitarkastelussa karhun karva osoittautuu harvaksi istutuksiin ja päätehakkuisiin pohjautuvassa metsänhoitomallissa.
Jos metsäekosysteemin monimuotoisuus tai metsän monikäyttöisyys ei paina vaakakupissa riittävästi luulisi rahan sentään painavan!
Metsäntutkimuslaitoksen, Helsingin yliopiston ja Joensuun yliopiston tutkimukset eri metsänhoitomalleista osoittavat, että jatkuvaan kasvatukseen, yläharvennukseen ja luontaiseen uudistukseen perustuva metsänhoito tuottaa parempilaatuista (ja hintaista) puutavaraa pienemmillä kustannuksilla. Säästöä tuo erityisesti istutusmuokkausten, istutuksen ja taimikonhoidon kustannusten pois jääminen.
Bonuksena talousmetsistä tulee ajan myötä monikäyttöisiä virkistysmetsiä, tarve erotella talous- ja taajamametsät toisistaan vähenee. Ilman avohakkuita ja maanmuokkauksia hoidetun metsän lajisto rikastuu ja hiilensidontakyky paranee.
Joulukuusihan kuuluu perinteisesti hakea naapurin metsästä ja naapurin metsiä Loviisassa riittää, monilla myös omia. Mutta on meillä loviisalaisilla aika paljon yhteistäkin metsää.
Eikö olisi järkevää hoitaa yhteistä metsäomaisuutta niin, että se tuottaisi arvokkainta mahdollista puuta kustannustehokkaasti, sitoisi enemmän hiiltä ilmakehästä ja palvelisi niin kaupunkilaisia kuin vierailijoitakin ulkoilualuiena?
Metsänhoitoyhdistykset suhtautuvat nihkeästi uusiin menetelmiin. On vaikea myöntää, että vuosikymmeniä harjoitettu paperiteollisuuden etua ajanut metsätotalitarismi on ollut väärin.
Yksityisten ja yhteisten metsien omistajina meillä on joulukuusta katsellessamme oikeus ajatella toisin, myös metsästä.
Kategoria(t): Itä-Uusimaa, Loviisa, metsät
Loviisan seudun vihreät julkaisi Loviisan ja Lapinjärven kunnallisissa luottamustoimissa toimivien henkilöiden sidonnaisuudet yhdsityksen sivuilla.
Haastamme seudun muut poliittiset ryhmät tomimaan samoin ja esitämme, että kaikkien luottamushenkilöiden sidonnaisuudet kootaan kaupungin sivuille. On hyvä, että äänestäjät ja toiset luottamushenkilöt tietävät minkälaiset sidokset vaikuttavat toimijoiden kannanmuodostukseen päätöksenteossa.
Uusimaa lehti on tänään kysynyt Porvoon valtuustoryhmien halukkuutta seurata esimerkkiä. Nettiversio ei kerro vastauksia, paperilehteä en ole vielä nähnyt.
Alla viimeviikkoinen tiedotteemme aiheesta:
TIEDOTE
27.10.2010
VIHREIDEN LUOTTAMUSHENKILÖIDEN SIDONNAISUUDET JULKISIKSI
Vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeinen vaalirahoitusskandaali on tehnyt tarpeelliseksi julkistaa myös kuntapäättäjien sidonnaisuudet yrityksissä ja yhteisöissä. Asia nostettiin esille vaali- ja puoluerahoitusta uudistaneen Tarastin työryhmän raportissa.
Kuntalain uudistaminen etenee hitaasti, ja voi kestää vuosia ennen kuin uudet säädökset tulevat voimaan. Vihreä oikeusministeri Tuija Brax on ehdottanut, että luottamushenkilöiden sidonnaisuudet voitaisiin julkaista kuntien verkkosivuilla.
Loviisan seudun Vihreät päätti ottaa asiassa aloitteen seudullisesti ja seurata Helsingin vihreiden esimerkkiä julkistaa luottamushenkilöiden sidonnaisuudet. Tiedot Loviisan ja Lapinjärven vihreiden kytköksistä löytyvät yhdistyksen sivuilta osoitteessa www.loviisanvihreat.fi.
– Politiikan uskottavuuden kannalta muidenkin puolueiden olisi hyvä ilmoittaa luottamushenkilöidensä sidonnaisuudet jo nyt. Valtuutettujen lisäksi varsinkin lautakuntien jäsenillä on paljon valtaa, ja silloin on reilua olla liikkeellä avoimin kortein, sanoo Loviisan seudun Vihreiden puheenjohtaja Tea Malms.
Loviisan kaupunginhallituksen jäsen ja vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja Janne Länsipuro huomauttaa, että jääviyden määritelmä voi joskus olla veteen piirretty viiva.
– On luonnollista, että luottamustoimessa kiinnostuksen kohde voi liittyä omaan työhön tai harrastukseen. Tällöin on hyvä, että niin toiset luottamushenkilöt kuin äänestäjätkin tuntevat kunkin toimijan viitekehykset ja voivat arvioida esitysten ja kantojen motiiveja, Länsipuro toteaa.
Kuntaliitto on syksyn aikana ohjeistanut kuntia erilaisista tavoista, joilla kaupunki tai kunta voi julkistaa päättäjiensä sidonnaisuudet.
Loviisan vihreät ovat käyttäneet samaa kaavaa kuin millä kansanedustajat ovat ilmoittaneet kytköksensä. Malli voisi sopia käytettäväksi myös Loviisan kaupungin sivuilla jos kaikki puolueet ovat valmiita julkistamaan luottamushenkilöidensä sidonnaisuudet. Siinä ilmoitetaan toimet ja tehtävät, hallintotehtävät, luottamustoimet ja taloudellinen asema, eli merkittävät sijoitukset ja omistukset.
Lisätietoja:
Tea Malms, 044-526 0872
Janne Länsipuro, 040-740 8445
Kategoria(t): demokratia, Itä-Uusimaa, Loviisa, vihreät
Mahtava ilta Loviisassa!
Loviisan kaupunginvaltuusto kokoontui tänään päättämään myykö se saksalaiselle energiajätille, E.ON:lle 112 hehtaarin ydinvoimalatontin. Ja kaikkien yllätykseksi yleensä ydinvoimamyönteinen valtuusto kaatoi kaupan!
Kaupunginjohtaja Olavi kaleva, joka oli ensin kähminyt kauppaa E.ON:n kanssa yksin kuukausia ja pistänyt sitten hallituksen allekirjoittamaan salassapitolupauksen, sai valtuustolta selvän näpäytyksen.
Mutta voiman valtuustolle antoi parissa viikossa pystyyn ponkaistu kansalaisliike. Kiitos siitä Sonja Ilvetsalo-Koskiselle, Marita Peltokorvelle, sekä Loviisa liikkeen veteraanille Thomas Rosenbergille.
Aivan pieni merkitys ei ollut silläkään, että tänä keväänä perustetun Porvoon Maan ystävien voimin väänsimme kasaan hyvän Tshernopäivädemon pari viikkoa sitten ja, että tuolloin paikalla oli mm. Harri Lammi Greenpeacestä kertomassa Olkiluodon EPR voimalatyömaan lukuisista ongelmista. Myös tämän päiväinen 300 päinen mielenosoitus, varmasti suurin Loviisassa hyvin pitkään aikaan, oli vaikuttava.
Kaupunginjohtaja Kaleva pohti päätöksen jälkeen: ”Nyt kun valtuusto on suhtautunut kielteisesti sopimukseen, voidaan loogisuuden nimessä kysyä, merkitseekö tämä sitten myöskin Loviisan kaupungin kannanoton muutosta yleensä ydinvoimaa kohtaan.”
Täytyy toivoa, että merkitsee, mutta vääntöön kuudetta reaktoria vastaan, Loviisassa tai Eurajoella, on syytä varautua.
Kategoria(t): Itä-Uusimaa, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
Tshernobyl päivän kannarini sai vastakaikua Keskustan suunnalta. Puolueen verkkolehti Apila kertoi eilen, että
”Keskustan puheenjohtaja ja pääministeri Matti Vanhanen yhtyy Vihreiden esittämään ydinvoima-kritiikkiin, jonka mukaan Suomesta on tulossa ”ydinvoimaparatiisi”. ….
– Suomessa on lähes ainoana maana tehty päätös ydinjätteen loppusijoituksesta. Tämä seikka ei saa johtaa siihen, että meille tulee hankkeita vain siksi, että täältä saa helposti luvan.
Pääministeri Vanhanen sanoo, että hänen suhtautumiseensa voimalalupien tulevat vaikuttamaan maan oma sähköntarve ja uusiutuvien tuotantomuotojen näkökulma.
– Minusta sähköyhtiöiden ei kannata odottaa, että jokaisella hakijalle myönnetään automaattisesti lupa ja että sitten sitä sähköä voi ryhtyä myymään bisnesmielessä maailmalle, hän sanoo.”
Jos Keskustan ja RKP:n kanssa päästäisiin yhteisymmärrykseen siitä, että ydinvoiman lisärakentaminen ei ole hallitusohjelman ilmaisun maukaisesti ”yhteiskunnan kokonaisedun mukaista”, ei lupapäätöstä heruisi vaikka kokkarit sitä kuinka haluaisivat. Tällaisen tilanteen eteen kannattaa työskennellä, koska molemmissa puolueissa on kuitenkin paljon ydinvoiman vastustajia ja etenkin keskustalla intressejä edistää bioenergiaa.
Kuitenkin vaalien alla molemmat puolueet näyttivät hyväksyneen lisärakentamisen ”välttämättömänä pahana”. Onkin keskeistä osoittaa heille, että energiansäästö ja uusiutuvat tekevät uudet ydinvoimahankkeet tarpeettomiksi.
Tshernobyl päivän tempauksemme Loviisassa sai hyvin paikallisjulkisuutta, mm. Loviisan sanomissa ja Uusimaassa. 400 000 vuoden aikajana kiinnosti torikansaa ja Vesa Noroviidan, saman joka teki mulle jo legendaarisia vaalivideoita, rakentama mammutti keräsi suoraa hyväksyntää. Hassua oli, että Loviisa oli meidän (tai mammutin?) takia ihan täynnä poliiseja. Myös voimala-alueella oli kuulemma ollut runsaasti sekä poliiseja, että rajavartioita, myös venein ja helikopterein.
Kategoria(t): energiapolitiikka, Itä-Uusimaa, uraani, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
YDINVOIMAN RISKIT ESILLÄ LOVIISAN TORILLA TSHERNOBYLPÄIVÄNÄ
-Länsiharjun koululla keskustellaan uusien ydinvoimalahankkeiden vaikutuksita
Torstaina 26.04. tulee kuluneeksi 21 vuotta suuronnetomuudesta Tshernobylin ydinvoimalaitoksessa. Muistuttaakseen ydinvoiman riskeistä Porvoon Maan ystävät järjestävät yhdessä muiden kansalaisjärjestöjen, mm. Loviisaliikkeen ja Greenpeace’n kanssa ydinvoimakriittisiä tapahtumia Loviisassa.
Klo 10 Loviisan torille kootaan 400 000 vuotta pitkä aikajana, jolla havainnollistetaan ydinvoimapäätösten vaikutusten kauaskantoisuutta. Ydinjätteen pitkäikäisyys ja monet muut ydinvoimateollisuuteen liittyvät luvut ovat ihmisille usein vaikeasti hahmotettavia, etenkin ydinvoimamyönteisen tiedotuksen tulvassa.
Länsiharjun koulun auditoriossa klo 18 järjestettävässä keskustelutilaisuudessa puhutaan ydinvoiman riskeistä, sekä E-ON:n pyrkimyksestä tuottaa Suomessa ydinsähköä Euroopan energiamarkkinoille.
Järjestäjien tavoitteena on palauttaa ydinvoimakriittinen näkökulma Itä-uusmaalaiseen keskusteluun muistuttamalla, että ydinvoiman turvallisuusongelmat ovat ratkaisematta. Radioaktiivisen jätteen loppusijoituksen ja uraaninlouhinnan vaaroista on lähes mahdotonta saada puolueetonta tietoa. Ydinvoiman työllistävyyttä ja osaa ilmastonmuutoksen torjunnassa taas liioitellaan. Teollisuuden halu taata halvan energian saanti ei saa ohittaa ihmisten ja ympäristön terveyttä ja turvallisuutta päätöksen teossa, järjestäjät korostavat.
– Voittoa tavoittelevien ydinvoimayhtiöiden vastuu lakkaa ydinjätehaudan sinetöintiin, jätteiden radioaktiivisuus säilyy kuitenkin satoja tuhansia vuosia. Korkea-aktiivista jätettä syntyy Suomen ydinvoimaloissa 70 tonnia vuodessa. Kuitenkin jo yksi maitopurkillinen sitä riittäisi saastuttamaan Suomen kaikki pohjavedet juomakelvottomaksi. Missään muualla maailmassa ei ydinjätteen loppusijoitukseen ole suostuttu siihen liittyvien ratkaisemattomien vaarojen takia. Kuka pystyy kantamaan poliittisen vastuun tällaisista riskeistä, kysyy Sade Hiidenkari Porvoon Maan ystävistä.
– Saksalaisen E-ON:n pyrkimys rakentaa ydinvoimala Loviisaan on varoitus, siitä, että Suomi voidaan pian nähdä Euroopassa täyden palvelun ydinvoimapuistona, uraanilouhoksineen, voimaloineen ja jätehautoineen, sanoo Greenpeacen ohjelmajohtaja Harri Lammi.
– Energiansäästön ja uusiutuvan energiantuotannon työllistämispotentiaali on moninkertainen ydinvoiman tuomiin työpaikkoihin joilla kuudetta ja seitsemättä ydinvoimalaa Loviisalaisille nyt myydään, muistuttaa tapahtumaan osallistuva Vihreiden varapuheenjohtaja Janne Länsipuro.
Lisätietoja:
Sade Hiidenkari 050 441 77 00
Janne Länsipuro 040 740 84 45
Harri Lammi 050 383 18 22
Kategoria(t): energiapolitiikka, Ilmastonmuutos, Itä-Uusimaa, tiedotteet, uraani, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
Alla Kaisan ja minun kannanotto Sallan laittoman uraanin etsinnän tiimoilta.
TEHDÄÄNKÖ SUOMESTA KAIVOSTEOLLISUUDEN VILLIÄ LÄNTTÄ –
Itä-Uudenmaan Vihreät pöyristyneitä laittomista uraanikairauksista
Itä-Uudenmaan vihreitä Eduskuntavaaliehdokkaita Janne Länsipuroa ja Kaisa Lekaa pöyristyttää uraaninetsijöiden röyhkeys Lapissa. Oulangan kansallispuiston lähistöllä tehdyt laittomat uraanikairaukset ovat osoitus kaivosyhtiöiden vähättelevästä suhtautumisesta lakiin ja kansalaisten oikeuksiin, Leka ja Länsipuro sanovat.
Kauppa- ja teollisuusministeriö sanoo, että se sai vasta viikko sitten tietää asiasta. Ministeriön alainen Geologian tutkimuskeskus on kuitenkin analysoinut kairaustulokset.
– On selvitettävä onko KTM katsonut läpi sormien ja antanut kaivosyhtiöiden livetä jo itsessään lepsun kaivoslain määräyksistä joiden mukaan kairauksia ei missään tapauksessa saa suorittaa ilman kaivosvaltauksen myöntämistä, Vihreiden varapuheenjohtaja Janne Länsipuro ja Porvoon kaupungin hallituksen jäsen Kaisa Leka sanovat.
Leka ja Länsipuro korostavat kaivoslain uudistamisen kiireellisyyttä.
– Kaivoslakia on muutettava niin, että kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen osallisuus päätöksentekoon varmistuu. Kaivoslaista on tehtävä riittävän tiukka, että Suomesta ei tule kaivosyhtiöiden temmellyskenttää, jossa kaivoksia voi perustaa minne hyvänsä ja lain pykäliä oikaista silloin kun se omaa etua parhaiten palvelee, he sanovat.
Nyt esille tullut tapaus herättää huolta myös Itä-uudellamaalla, jossa ehdittiin jo huokaista helpotuksesta Areva/Cogeman valtaushakemusten kaaduttua.
Leka ja Länsipuro kehottavat Itä-Uusmaalaisia pysymään valppaina, jotta kaivosyhtiöiden mahdolliset yritykset tehdä laittomia tutkimuksia maakunnassa eivät jäisi kansalaisilta huomaamatta.
Lisätietoja:
Janne Länsipuro 040 7408445
Kaisa Leka 0505934225
Kategoria(t): Itä-Uusimaa, tiedotteet, uraani, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
Lumiukot ovat laskiaistiistaina kokoontuneet mielenosoituksiin ympäri Suomea, Muoniosta tänne Porvooseen, vaatimaan EU:lta ripeitä tekoja ilmastonmuutoksen torjumiseksi.
Ja näyttää siltä, että kun lumiukot lähtevät liikkeelle heitä myös kuunnellaan! Väliaikatiedot Brysselissä käytävistä ympäristöministerien neuvotteluista kertovat, että Suomi on kuin onkin valmis sitoutumaan siihen, että EU alentaa kasvihuonepäästöjä yksipuolisesti 20% vuoteen 2020 mennessä ja 30% jos muut teollisuusmaat ovat mukana.
Pääministeri Vanhanenhan valmisteli suomalaisia päinvastaiseen pelottelemalla, että ilmastonmuutoken torjuminen maksaa työpaikkoja. Käsittämätön väite kun päinvastoin uusiutuvan energian odotetaan, mm MTK:ssa, työllistävän lähivuosina kymmeniä tuhansia suomalaisia.
Muutama päivä sitten, lauantaina, Loviisan seudun vihreät tarjosivat kaupunkilaisille elokuvakokemuksen kun USA:n ”entisen seuraavan presidentin” Al Gore:n elokuva Epämiellyttävä totuus näytettiin Loviisan hienossa 40-luvulla rakennetussa Kino Marilynissä.
Näytöksen jälkeen pidetyssä keskustelutilaisuudessa molemmat keskustelukumppanit hämmästyttivät kuulijoita lausunnoillaan.
SDP:n Eeva Kauppisen ydinvoimamyönteiset kannanotot eivät niinkään yllättäneet, vaan se, ettei hän kokenut tarvetta perustella niitä sen enempää, edes pyydettäessä, muuten kuin että ”teollisuus tarvitsee perusvoimaa” ja ”sähkön kulutus tulee kasvamaan.”
RKP:n Thomas Rosenberg, aiemmin Loviisan vihreissäkin vaikuttanut ydinvoiman vastustaja ja tuulivoima-aktivisti, yllätti vielä enemmän toteamalla, ettei hän ole aivan varma ”näiden ilmasto -’teorioiden’ paikkaansapitävyydestä.” Varsinkin Goren leffan jälkeen tämä ei oikein uponnut yleisöön. Rosenberg ei itse nähnyt elokuvaa, koska joutui henkilökohtaisen syyn takia olemaan toisaalla.
Elokuvassahan mm. todetaan, että tuhannen artikkelin otos tieteellisistä julkaisuista ei löytänyt yhtään joka olisi kiistänyt ihmisen toimien vaikutuksen ilmastonmuutoksen kiihdyttämiseen. Sen sijaan USAlaisista ei-tieteellisistä julkaisuista otetussa otoksessa puolet artikkeleista suhtautui ilmasto- ”teorioihin” skeptisesti.
Kategoria(t): Ilmastonmuutos, Itä-Uusimaa, kampanja, vihreät, Ympäristöpolitiikka
Itä-Uudenmaan liitto on valinnut kotikyläni Isnäsin vuoden kyläksi. Tapausta juhlistettiin sunnuntaina kakkukahveilla nuorisoseurantalolla Solbackassa. Paikalla oli yli sata ihmistä.
Lasten hienojen musiikki- ja tanssiesitysten jälkeen pidettiin joukko puheita.
Kunnanjohtaja Ralf Sjödahl sanoi puheessaan, että joskin Pernajan kunnan kohtalosta ei kukaan tiedä mitään, on varmaa, että Isnäsin kylä pysyy.
Näin on. Vaikka tiettyjen kunnallisten palveluiden, kuten koulujen säilyminen onkin ensiarvoisen tärkeää on kylä jotain aivan muuta kuin maatieteellinen tai hallinnollinen määritelmä. Kylän tekevät ihmiset ja heidän keskinäiset kanssakäymisensä.
Pidin tilaisuudessa lyhyen puheenvuoron, jossa kannustin kaikkia Isnäsiläisiä kiinnostumaan toisistaan ja toistensa projekteista vieläkin enemmän, menemään mukaan yhdistyksiin ja käyttämään kyläläisten palveluita.
Kuntauudistuksen yhteydessä tai viimeistään pian sen jälkeen olisi tärkeää kehittää todellista lähidemokratiaa. On paljon asioita joista voitaisiin hyvin päättää kylä- tai kaupunginosatasolla.
Kyläneuvostoilla tulisi olla omaa päätäntä- ja budjettivaltaa esimerkiksi virkistysalueiden hoidossa, kulttuuritoimessa ja lastenpäivähoidossa. Niille tulisi varata mahdollisuus osallistua kaavoitukseen ja liikenteen suunnitteluun.
Olemassa olevat kyläyhdistykset ja kylätoimikunnat voisivat ruveta vaatimaan roolinsa vahvistamista lähidemokratiavajeen estämiseksi kuntaliitosten myötä.
Kategoria(t): demokratia, human interest, Itä-Uusimaa, Pernaja
URAANIHAKEMUSTEN HYLKÄÄMINEN VOITTO KANSALAISVAIKUTTAMISELLE
– KAIVOSLAKI MUUTETTAVA NYT!
Vihreät onnittelevat uraanikaivoshankkeita vastustaneita kansalaisliikkeitä Itä- ja Länsi-Uudellamaalla onnistuneesta kamppailusta ranskalaisen ydinvoimajätti Areva/Cogeman uraanikaivossuunnitelmia vastaan.
Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös olla myöntämättä uraanikaivosvaltauksia uudellamaalla ranskalaiselle ydinvoimajätti Areva/Cogemalle on voitto kansalaisvaikuttamiselle. Valtausalueiden kunnat ja asukkaat vastustivat valtauksia voimakkaasti vedoten ympäristö ja terveysseikkoihin ja antoivat runsaasti lausuntoja hakemuksista vaikka kaivoslaki rajasikin asianosaisuudesta muut kuin kunnat ja maanomistajat.
Sen sijaan päätös myöntää valtaus Namura Finland Oy:lle Kuusamossa ja aiemmat valtaukset Pohjois-Karjalassa ovat valitettavia. Uraaninlouhinta jättää jälkeensä valtavia määriä säteilevää ja ympäristölle myrkyllistä jätettä.
– On hienoa, että Kauppa- ja teollisuusministeriössä ymmärrettiin Uudenmaan päätösten osalta, että vanhentunutta kaivoslakia ei tarvitse lukea kuin piru Raamattua ja, että päätökset eivät saa olla ristiriidassa uudemman lainsäädännön, esimerkiksi Natura-alueita koskevien asetusten kanssa, Vihreiden varapuheenjohtaja ja Itä-uudenmaan valtauksia vastustaneessa liikkeessä toiminut Janne Länsipuro sanoo.
– Silti kaikki uraanivaltaushakemukset, myös Kuusamoa ja Pohjois-Karjalaa koskevat, olisi tullut lykätä kunnes kaivoslaki on uudistettu vastaamaan Perustuslain, ympäristölainsäädännön ja kansalaisten osallistumisen takaavan Århusin sopimuksen henkeä. Kaivoslain uudistaminen on kiireellistä, jotta ulkomaisille kaivosyhtiölle ei enää anneta kuvaa Suomesta maana jossa kaivoksia voidaan perustaa kansalaisia kunnolla kuulematta, Länsipuro sanoo.
– On kohtuutonta, että Pohjois-Karjalan ja Kuusamon asukkaat joutuvat valittamaan päätöksistä suoraan Korkeimpaan hallinto-oikeuteen ilman väliportaita, hän lisää.
– Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös alleviivaa uraaninlouhinnan vaarallisuutta ympäristölle. Onkin syytä kysyä miksi samanaikaisesti haikaillaan lisäydinvoimaa ja halutaan siten siirtää uraaninlouhinnan haitat muiden takapihoille, Kuusamon tai Australiaan, Länsipuro kysyy.
Lisätietoja:
Janne Länsipuro
040 740 84 45
Kategoria(t): energiapolitiikka, ihmisoikeudet, Itä-Uusimaa, Pernaja, tiedotteet, uraani, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
Olin tänä iltana parissa kokouksessa hoitamassa Pernajan kunnallisia asioita. On mukavaa kokea oikeasti vaikuttavansa asioihin.
Tein kesäkuussa valtuustoaloitteen joukkoliikennestrategiatyöryhmän perustamisesta pohtimaan miten kunnan surkeaa joukkoliikennetilannetta saataisiin parannettua. Aloite hyväksyttiin ja työryhmä on kokoontunut muutamia kertoja.
Olemme kartoittaneet kuinka moni pernajalainen käy töissä kunnan ulkopuolella ja miten eri puolelta Pernajaa pääsee busseilla Porvoon ja pääkaupunkiseudun suuntaan. Olemme tulleet siihen tulokseen, että paras tapa edistää asiaa olisi kehittää reittitakseihin perustuvaa syöttöliikennettä Koskenkylään, 7-tien varteen josta Kotka-Helsinki väliä kulkevilla busseilla pääsee molempiin suuntiin ympäri vuorokauden.
Tänään ryhmä muokkasi tekemäni pohjan perusteella kyselyä joka lähetetään kotitalouksiin. Kyselyllä selvitetään ihmisten halua käyttää joukkoliikennettä työssäkäyntiin, jos se tehtäisiin aikataulullisesti helpommaksi.
Parissa viime kokouksessa on käynyt myös joukkoliikennesuunnittelija Erkki Vähätörmä Itä-Uudenmaan liitosta. Tänään hän kertoi uudesta työmatkalippukokeilusta, joka käynnistyy Porvoossa ja johon Pernajakin voisi liittyä.
Houkuttimena lipussa on se, että kunta subventoisi lipunostajille runkomatkan lisäksi myös liityntälippuja eli pääkaupunkiseudun kausilipun ja oman reittitaksimme.
Kunnan kannalta lippu olisi nerokas, koska se vähentäisi verotuksessa tehtäviä työmatkavähennyksiä myös niiltä jotka kulkevat töihin omalla autolla, sillä vähennys lasketaan halvimman kulkuneuvon mukaan.
Töihin autoilevalle pernajalaiselle se tarkoittaisi kuukausittain 18 euron menetystä ja bussille kulkevalle 38 euron voittoa.
Toinen kokous, jossa kävin toi myös iloisen yllätyksen: kukaan ympäristö- ja rakennuslautakunnassa ei lähtenyt puoltamaan maisemallisesti ja luonnonarvoiltaan merkittävälle niemelle tehtyä poikkeuslupahakemusta. Rakennustarkastajakin oli selvästi yllättynyt. Hän oli kerännyt vahvan arsenaalin materiaalia kielteisen päätösesityksensä tueksi, mutta kaikki olivatkin yksimielisiä asiassa.
Kategoria(t): Itä-Uusimaa, liikenne, Pernaja, Ympäristöpolitiikka
Samasta aiheesta kirjoitin täällä aiemminkin. Tämän päiväinen tiedotteeni alla. Uraaniton.org pitää ylkeiskokouksen valtauspäätöstä seuraavana keskiviikkona klo 19 Porvoon matkailuoppilaitoksen POMO-talon auditoriossa.
Vihreiden varapuheenjohtaja Janne Länsipuro:
KESKUSTAN TAKINKÄÄNTÖTEMPPU ENTEILEE URAANILUPIEN PIKAISTA MYÖNTÄMISTÄ
Uraanivaltausalueiden äänestäjien on hyvä tiedostaa, että nyt myös ääni
keskustalle on ääni uraanille.
Jo aiemmin on ollut selvää, että ydinvoimapuolueet kokoomus ja demarit
suhtautuvat myönteisesti uraaninlouhintaan Suomessa.
Keskustan takin nurjapuoli alkoi tulla näkyviin viimeistään joulun alla kun
tavatessaan Itä-Uudenmaan uraanivaltausalueiden kuntapäättäjiä, Kauppa- ja
teollisuusministeri Mauri Pekkarinen sanoi: ” Jos ydinvoiman lisärakentaminen
hyväksytään, niin älköön kukaan sanoko, että raaka-ainetta siihen ei saa
hankkia kotimaasta. Hutkaisen aina sellaista, joka kehtaakin niin sanoa.”
Uuden vuoden jälkeen ensin Pekkarinen ja nyt myös Suomen Keskusta puolueena
ovat tulleet ulos ydinsähkökaapista.
– He viestivät selkein sanoin itäuusmaalaisille ja muiden valtausalueiden
asukkaille, että keskustajohtoinen hallitus ja Pekkarisen luotsaama KTM
toivottavat uraaninlouhijat tervetulleiksi, toteaa Vihreiden varapuheenjohtaja
Janne Länsipuro Pernajasta, yhdestä Itä-Uudenmaan uraanivaltauskunnista.
Kaikki valtaushakemukset ovat ulkomaisten yhtiöiden jättämiä ja louhittu
uraani kuljetettaisiin muualle jalostettavaksi ja käytettäväksi. Pekkarisen
vihjaus kotimaisesta ydinvoimasta on valheellinen.
– Suomalaisia ja erityisesti maaseudun asukkaita työllistävää
energiapolitiikkaa on hajautettu bioenergiaan pohjaava tuotanto, Länsipuro
sanoo.
Lisätietoja:
Janne Länsipuro, gsm 040 740 84 45
Kategoria(t): Itä-Uusimaa, tiedotteet, uraani, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
En ole tippaakaan yllättänyt Mauri Pekkarisen takinkääntötempusta ydinvoiman lisärakentamisen suhteen.
Ajoitus on kuitenkin mielenkiintoinen: täällä Itä-uudellamaalla odotellaan hermostuneissa tunnelmissa Pekkarisen ministeriön päätöksiä Ranskalaisen Areva/Cogeman uraanikaivosvaltaushakemuksistä.
Joulun alla Pekkarinen sanoi, että hänellä nousevat karvat pystyyn kun samat ihmiset vastustavat uraaninlouhintaa ja kannattavat ydinvoiman lisärakentamista.
Täytyy sanoa, että minulla on vähän sama vika: juuri Suomen päätökset ydinvoimaan satsaamisesta uhkaavat kiihdyttää globaalia ydinvoimabuumia ja sitä myöten uraanipolttoaineen globaalia kysyntää.
Pekkarinen on ilmeisesti luonut omat johtopäätöksensä: ennen Itä-uudenmaan valtauspäätösten julkistamista hänen on varmistettava, ettei häntä voi syyttää kaksinaismoralismista. Siispä Pekkarisen on kannatettava ydinvoiman lisärakentamista.
Kategoria(t): Ilmastonmuutos, Itä-Uusimaa, uraani, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
RKP:n puhis Stefan Wallin sanoi ennen vuodenvaihdetta, ettei ympäristöasioilla tulisi politikoida. Tuore ympäristöministeri peräänkuulutti asiallista ja tulevaisuuteen suuntautunutta otetta ympäristöpoliittiseen keskusteluun.
Kuulostaa toki hyvältä, etenkin kun muistamme miten epäasiallisesti hänen edeltäjällään Jan-Erik Enestamilla oli tapana äksyillä ympäristöasioista huolta kantaville kansalaisille.
Wallinin kommentteihin nähden RKP:n tänään julkaistu ympäristöpoliittinenohjelma (PDF) on kyllä valitettavan köykäinen esitys. Joskin tiivistäminen on politiikassa hyvä taito, herättää vain vajaa neljäsivuinen ”ohjelma” epäilyksiä jo ennen sisällön tarkastelua. Ympäristöministeripuolueelta, joka haluaa keskustella asiallisesti ympäristöasiosta rohkenisi odottaa politiikkaohjelmassa kohtalaista konkretiaa ja tavoittellisuutta.
Vertailun vuoksi meidän ymppäohjelma on noin 30 sivuinen, Ilmasto- ja energiapoliittinen ohjelma on 80 sivuinen. Lisäksi ympäristöpolitiikkaa sivuavat läheltä erinomainen liikennepoliittinen ohjelmamme sekä kaupunkipoliittinen ohjelma. Toki meitä voidaan pitää hieman monisanaisina, mutta nuo ohjelmat ovat kyllä ihan älyttömän hyviä ja tiivistä asiaa.
Minäkin rakastan saaristoa ja Itämerta, asun saaristokunnassa ja olen viettänyt kaikki lapsuuteni kesät purjehtien. Tottakai RKP:llä on vahva asema saaristossa, mutta saaristoasioiden korostuminen ohjelmassa ohi muiden asioiden on vähän hassua varsinkin kun Itämeren kannalta keskeisin asia, maatalouden ravinnepäästöjen saaminen kuriin ohitetaan varsin suurpiirteisesti. On ristiriitaista, että ohjelmassa halutaan suojella vesistöjä tiedottamalla asukkaille ja mökiläisille paremmista jätevesien käsittelykäytännöistä, mutta kuitenkin samassa ohjelmassa halutaan kunnille antaa enemmän valtaa myöntää lupia mökkien muuttamiseksi ympärivuotisiksi asunnoiksi.
Tästä olen itsekin saanut vääntää Pernajan ympäristö- ja rakennuslautakunnan RKP:läisten kanssa, heidän halutessa myöntää poikkeuslupia vastoin lainvoimaisen rannikko- ja saaristo-osayleiskaavan määräyksiä.
RKP:n ohjelman ilmasto-osuus on huomattava edistysaskel reilun vuoden takaiseen tilanteeseen jolloin silloinen ympäristöministeri ensin esitti, että ilmastonmuutoksen torjumisella ei ole kiire ja asiasta televisiossa kysyttäessä suuttui (ja myöhemmin selitteli). Se, että puolue haluaa Suomesta uusiutuvan energian mallimaan on valtava harppaus Enestamin aikaiseen ympäristöpolitiikkaan nähden.
Tavoitteet ovat kuitenkin valitettavan ympäripyöreitä. RKP ei aseta mitään numeerisia tavoitteita energiansäästölle, uusiutuvien prosentuaaliselle osuudelle eikä päästövähennyksille. Ei vaikka EU on ottanut viralliseksi tavoitteekseen 60-80% vähennyksen 2050 mennessä.
RKP:n ohjelmassa vaaditaan seuraavalta hallitukselta politiikkaohjelmaa bioenergiatuotannon edistämiseksi.
Konkreettisempi vaatimus olisivat esimerkiksi Saksan mallin mukaiset syöttötariffit, eli taattu hinta verkkoon syötetylle biovoimalle.
Toki RKP:nkin ohjelmaan mahtuu konkretiaa: ”inhemsk fisk bör utnyttjas i storköken
i större grad.”
Kategoria(t): Ilmastonmuutos, Itä-Uusimaa, Itämeri, luomu, ruokapolitiikka, uraani, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
Energiakysymykset ovat jälleen näkyvästi politiikan keskiössä. Tosin ne ovat tietty aina olleet modernissa valtapolitiikassa olennaisia innoittajia sotiin ja diplomaattisiin manöövereihin.
Nykyisen energiakeskustelun erottaa aiemmista se, ettei kukaan voi kuvitella sitä ilmastonmuutoksesta irroitettuna. Yleiseen tietoisuuteen ovat nousseet enrgiavalintojemme vaikutukset paitsi sotaan ja rauhaan tähän, vielä sotaakin suurempaan uhkaan.
Painiskellessamme tämän massiivisen globaalin ongelman ratkaisemiseksi, ei pidä unohtaa toista keskeistä aluetta jolla energiapolitiikka vaikuttaa: ihmisoikeuksia.
Ihmisoikeudet ovat usein kytköksissä energian tuotannon ympäristökysymyksiin. Makrotasolla ilmastonmuutos uhkaa ihmisten toimeentuloa ja asuinalueita.
Paikallistasolla kaasu- ja öljykentät tuhoavat Jamalin niemimaan Nenetsien porotalouden ja kulttuurin, uraanilouhokset kylvävät syöpää Australian alkuperäiskansojen keskuuteen, kenties kohta myös täällä Itä-Uudellamaalla.
Yksi pitkäaikainen taistelutanner on Yhdysvaltain lounaisosien Navajo Nation. Siellä Navajo (Dineh) perheet ovat käyneet pitkään oikeustvääntöä mm. Black Mesan hiilikaivoshankkeita vastaan ja saaneet maistaa uraanikaivosten työllistämisvaikutuksia.
Uusin taistelu jonka Dineh kohtaa on osin oman Navajo valtionsa omistamaa energiayhtiötä DPA:ta vastaan. DPA, joka tuottaa sähköä Phoenixin ja Los Angelesin ilmastointilaitteisiin, haluaa rakentaa Desert Rock:iin uuden valtavan hiilivoimalan, jollaisen kuvittelisi olevan muinaisuuden reliikki kuin hirmuliskot.
Dineh isoäidit, yhteisön perinteiset johtajat, nuorten vapaaehtoisten tukemina, pysäyttivät tiesulullaan työt jotka oli aloitettu voimalan suunnitellulla paikalle ilman ympäristölupaa. Indigenous action median sivuilta lötyy lyhyt video tiesululta.
Dineh aktivistit (blogi vaatii kirjautumisen) näkevät isoäitien taistelussa Navajo valtion byrokraatteja vastaan myös matriarkaarisen ja patriarkkaalisen yhteiskuntajärjestyksen vastakkainasettelun:
”The patriarchal arm of the Navajo government is challenging, attempting to, and doing all that it can to eradicate the matriarchal roots of the Navajo culture. The grandmas are only doing what we all know is right: standing up. They are not afraid and because of them, we are not afraid.
The challenge for you is to help us in protecting our land and culture. Our Navajo Nation President has sold us out for pennies but we are not walking around with dollar signs stamped on our heads. No amount of coal and pollution can put a price on our livelihood. ”
Lammaslaitumiaan suojelevat isoäidit muistuttavat meitä siitä, että energianälkämme tyydyttäminen ei saa merkitä nälkää ja toimeentulon menetystä toisille.
Siksikin ovat paikalliset, uusiutuvat energiamuodot, kuten aurinko, tuuli, maalämpö ja puu, aina paras ratkaisu.
Dineh-isoäitien, aboriginaaliperheiden Nenetsiporonhoitajien, sekä Itä-Uusmaalaisten, Länsi-Uusmaalaisten ja Pohjois-Karjalalaisten viljelijöiden ihmisoikeuksia suojelemme parhaiten sanomalla asteittain hyvästit hiili-, öljy- ja uraanitaloudelle.
Globaalin ratkaisun ilmastonmuutoksen haasteeseen on pohjauduttava energian säästöön ja uusiutuviin energialähteisiin.
Yleisissä piireissä huhutaan, että Kauppa- ja teollisuusministeriö tulee antamaan päätöksensä ranskalaisen ydinvoimajätin Cogema/Arevan (saman joka rakentaa Suomen viidettä ydinreaktoria Olkiluotoon) uraaninlouhintaan Itä-Uudellamaalla tähtääviin kaivosvaltaushakemuksiin lähiaikoina, todennäköisesti heti vuoden vaihteen jälkeen. Tämän kaltaisille päätöksille on tyypillistä, että ne annetaan jonain lomakautena, jolloin valitusprosessien mobilisointi on vaikeampaa.
Valitettavasti on realistista olettaa, että KTM tulee myöntämään valtauksen Cogema/Arevalle Itä-Uudeltamaalta. Niin se teki myös Pohjois-Karjalassa, Enon ja Kontiolahden kunnissa.
Vuodelta 1965 peräisin oleva, auttamattomasti vanhentunut kaivoslaki tuntee tiettyjä valtauksen esteitä, joita ovat mm. linnoitusalue tai lentokenttä. Valtaus ei saa olla 50m lähempänä taloa eikä varsinaisella luonnonsuojelualueella.
Pohjavesialueita, valtakunnallisesti merkittäviä maisemakokonaisuuksia ja sen sellaisia, saati sitten tavallista maatalousmaata, ei tällä listalla rankata. Itä-Uudenmaan valtausalueista suuri osa on I-luokan pohjavesialueita joilta mm. 40 000 Porvoolaista saa juomavetensä.
Uraaninlouhinta ei ole mitään hiekkalaatikkonäpertelyä. Greenpeace:n viime viikolla julkaisema raportti kertoo karua kieltä Cogema/Arevan toiminnasta ympäri maailmaa ja uraanilouhinnan vaikutuksista ympäristöön ja terveyteen.
Europarlamentin vihreän ryhmän vieraillessa syyskuussa Askolan Lakeakalliolla, jossa sijaitsi 1960 luvulla pienimuotoinen uraaninkoerikastamo, mitattiin paikanpäällä säteilyarvoja jotka ylittivät normaalit taustasäteilyarvot moninkymmnenkertaisesti.
Yhden ydinvoimalan vuodessa käyttämä polttoaine jättää louhoksen ympäristöön lähes 150 000 tonnia säteilevää ja kemiallisesti myrkyllistä jätettä. Tavaraa joka on vaarallista seuraavaan jääkauteen saakka. Ranskalaisyhtiönkö siitä oletetaan huolehtivan?
Ode kysyi muutama viikko sitten viikon mietteissään: onko kaivoslakimme liian epäitsekäs. Hän kirjoittaa: ”Jos saudiarabialainen yhtiö löytää Suomesta valtaisan kultaesiintymän, se saa sen pitää, mutta jos suomalaisen yhtiö löytää Saudi-Arabiasta öljyä, se ei saa pitää sitä.”
KTM:n alainen Geologian tutkimuskeskus markkinoi Suomea ulkomaisille kaivosyrityksille myönteisenä investointi- ja toimintaympäristönä. Sivujen päivityksen yhteydessä näyttää sieltä kuitenkin poistuneen viittaus edistykselliseen kaivoslainsäädäntöön.
Vanhentuneen kaivoslain mukaan, valtauspäätöksistä valitetaan suoraan korkeimpaan hallinto-oikeuteen ilman välipotaita. Se ei ole ainoastaan kallista vaan jo jonkinlaista lainopillista kompetenssia vaativaa. Valitusaikaa mahdollisista valtauksista on noin kuukausi.
Itä-Uudenmaan uraanikaivoshankkeita vastustava kansalaisliike uraaniton.org auttoi satoja valtausalueen maanomistajia viime kesänä laatimaan KTM:ön lausuntotulvan valtaushakemuksista ja valmistautuu nyt auttamaan myös valitusprosessissa mikäli ministeriön päätös on myönteinen. Kansalaisliikkeen yleiskokous järjestetään Porvoossa, mahdollisuuksien mukaan POMO-talon auditoriossa, kaksi päivää päätösten tulon jälkeen.
Arevan toimitusjohtaja Tim Gintzel sanoi GTK:n järjestämässä seminaarissa viime talvena, että yritys ei tule sinne minne sitä ei haluta.
Mielestämme tämä on jo lausuntojen, adressien ja mielenosoitusten muodossa Cogema/Arevalle osoitettu, mutta koska viesti ei näytä menneen perille, täytynee painostusta lisätä.
Cogema/Arevaa edustaa suomessa Pöyry konserni jonka toimitilat sijaitsevat Vantaankoskella.
Kategoria(t): ihmisoikeudet, Itä-Uusimaa, uraani, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
Vierailin lauantaina Orimattilassa Etelä-Hämeen Vihreiden vaalitilaisuudessa. Orimattila kuului vielä muutamat vaalit sitten Uudenmaan vaalipiiriin, joten olin vähän niinkuin omallakin maaperällä.
Orimattila vaikutti yllättävän vireältä pikkukaupungilta. Ainakin Älä osta mitään-päivän jälkeisenä joulumyynnin kick start lauantaina.
Paikallisvihreiden oli onnistunut sisäänheittää ostoskadulta kahvilaan ihan kelpo määrä kansalaisia ja keskusteluakin syntyi.
Paikalla oli Hämeenlinnalainen kansanedustaja Kirsi Ojansuu, joka puhui siitä miten koulut ja opiskelijat eivät tunnu erityisemmin kiinnostavan nykyhallitusta. Hän sanoi muun muassa, että varallisuusveron poistolla tuhlattiin juuri sen verran rahaa, mitä opintorahan nostoon sillä 15%:lla olisi tarvittu.
Minua oli pyydetty puhumaan jotenkin omakohtaisesti viljelyyn liityvää asiaa. En kuitenkaan jaksa suoranaisesti innostua mistään viljelijän arki -tyyppisestä esityksestä. Päätin kertoa mitä muuta hyötyä lähiruoan suosimisesta kunnan tai valtion hankinnoissa on kuin se, että paikalliset viljelijät saavat tuotteensa myytyä.
Itämeri on maailman saastuneinen meri. Sen pohjassa on laajoja vedenalaisia aavikoita, hapettomia alueita, jotka ovat suoraa seurausta viime vuosikymmenten maatalouspolitiikasta.
Maataloudesta, toki myös liikenteesta ja yhdyskuntien viemäreistä, peräisin olevat ravinteet rehevöittävät meren kasvillisuutta. Kuollessaan levät vajoavat pohjaan ja peittävät alleen valtavia alueita tukahduttaen kaiken elämän. Niiden maatuminen kuluttaa lisää happea.
Hapettomia pohja-aavikoita meitä ihmisiä konkreettisemmin koskettava oire Itämeren ravinnelastista ovat joka kesäiset sinileväkukinnat.
Itämerta reheväöittävistä ravinteista, typestä ja fosforista, yli puolet on peräisin maataloudesta. Suomen maatalous tuottaa eniten typpipäästöjä per asukas. Entäpä jos Puolan, jonka kokonaispäästöt jo nyt ovat suurimmat, 38 miljoonaa asukasta kuormittaisivat Itämerta yhtä ”tehokkaasti” kuin me?
Tehomaatalouden ravinneongelman juuret ovat maatalouden erikoistumisessa, kotieläintalouden ja kasvinviljelyn eriytymisessä. Kun viljatiloilla ei ole lantaa, käytetään runsaasti helppoliukoisia typpilannoitteita. Vesistöjen pahin ravinnekuormitus ei kuitenkaan synny viljatiloilla.
Suurin osa Suomenkin viljasta viedään kotieläintalouteen erikoistuneille alueille, meillä länsirannikolle, eläinten rehuksi. Ravinteet levitetään lannan mukana kotieläintilojen aivan liian pienille peltoaloille.
Ravinteita kierrättävä, lähiruokaa ja maiseman kaltaisia julkishyödykkeitä tuottava maatalous on Eurooppalaisen maaseudun tulevaisuus. Ruotsalaisproffa Artur Granstedtin vetämä BERAS (Baltic Ecological Recycling Agriculture and Society) tutkimushanke on osoittanut kiistatta, että tilakohtainen tai yhteistyötilojen välinen ravinteiden kierrätys, siis eläinmäärän suhteuttaminen viljelypinta-alaan niin, että tuotanto on rehu- ja lantaomavaraista, on tehokkain tapa saada Itämeren ravinnekuormitus kuriin.
Tällaiset ravinteita kierrättävät tilat, jotka ovat tuotantorakenteeltaan monipuolisempia ovat nimenomaan lähiruoan tuottajia eivätkä palasia kolossaalisissa elintarvikekombinaateissa. Yhteiskunta rahoittaa maataloutta tukien kautta. Yhteiskunnalla on siksi myös oikeus esittää maataloudelle vaatimuksia.
Pelkkien tukiehtojen muodossa esitettyjen vaatimusten sijaan, tulee yhteiskunnan toki ohjata maataloutta oikeille urille mm. keskittämällä kuntien ja valtionlaitosten ruokaostot lähiluomuruokaan.
Maatalouden uudelleenjärjestely niin, että tehdasmainen eläintuotanto ja yksipuolinen viljanviljely lakkaavat on radikaali vaatimus, mutta se on varmin tae Itämeren pelastumisesta. Se on myös tehokas tapa tukea ja kehittää paikallista ruokakulttuuria, tiloilla ja pienissä yksiköissä tapahtuvaa elintarvikkeiden jatkojalostusta.
BERAS tutkimuksessa verrattiin myös erilaisten ruokakorien ilmastovaikutuksia: tavanomaisesti tuotetun ruokakorin ”paino” oli 900 kg CO2 vuodessa kun taas vähemmän eläinkunnan tuotteita sisältävä lähiruokakori ”painoi” 500 kg CO2 vuodessa.
Ymppäministerimme Jan-Erik Enestam puhui sydäntä sykähdyttävästi Helsingissä pidetyn Itämeri ja EU:n merialuestrategia konfferenssin avajaisissa:
Enestamin mukaan tarvitaan ” a holistic view and a good understanding of the linkages between marine ecosystems and human activities that have an impact on those ecosystems. To achieve a truly holistic view, however, we need better coordination and enhanced dialogue between the different actors that have an impact on the marine environment. ”
Maatalouden osalta on vaikea kuvitella kovin paljon holistisempaa näkemystä, kuin ravinteiden kiertoon perustuva lähiruoka- ja energiamaaseutu.
Taitaa vaan olla niin, että tuo Enestamin tarkoittama dialogi on sen laatuinen, että sikatehtailijoiden ja turkisfarmarien sana voi painaa suhteettoman paljon. Ainakin heidän nauttimiinsa veronmaksajien tukiin nähden.
Kategoria(t): Itä-Uusimaa, Itämeri, luomu, ruokapolitiikka, Ympäristöpolitiikka
Itä-Uudenmaan maakuntavaltuusto asettui äänin 23-4 ajamaan lisäydinvoimaa Itä-uudellemaalle. Valtuuston maanantaina hyväksymän maakuntaliiton 2007-2009 välisen toiminta- ja taloussuunnitelman mukaan yksi Itä-Uudenmaanliiton toiminnan painopisteistä on edunvalvonta suhteessa uuden ydinvoimalan rakentamisprosessiin.
Itä-Uudenmaan vihreät kummeksuvat maakuntaliiton innokkuutta valvoa etuaan prosessissa joka ei ole edes käynnissä. Kuudennesta ydinreaktorista puhuminen on täysin ennenaikaista politikointia varsinkin nyt kun Arevan Olkiluoto 3 projektin takkuilu ja epäselvyydet ovat yleisessä tiedossa. Itäuusmaalaiset eivät halua ranskalaista Arevaa maakuntaan louhimaan uraania, mutta maakuntaliitto toivottaisi sen tervetulleeksi rakentamaan reaktoria.
– Maakuntaliiton tehtävä ei ole linjata Suomen energiapolitiikkaa vaan toteuttaa sitä, sanoo Vihreitä Itä-Uudenmaanliiton hallituksessa edustava Outi Ugas.
-Kuudennesta reaktorista ei ole tehty hakemusta saati sitten päätöstä, sen sijaan uusiutuvien edistämisestä on. Miksi maakuntaliitto ei ydinvoimahaihattelun sijaan satsaa työllistävämpiin vaihtoehtoihin: bioenergiaan ja tuulivoimaan, Ugas ihmettelee.
– Loviisassa eletään siinä harhaluulossa, että ydinvoimalaprojekti toisi työpaikkoja. Olkiluoto 3 työmaalla ei kuitenkaan monikaan suomalainen ole työllistynyt, miksi tilanne olisi toinen Hästholmenilla, kysyy Loviisan seudun vihreiden varapuheenjohtaja Janne Länsipuro.
– Ruotsin ydinvoimaloissa on viime kuukausina havaittu useita ongelmia ja vaaratilanteita, mutta mikä on maakuntaliittomme viesti? Älkää ajatelko ydinonnettomuutta Loviisassa, Länsipuro tuhahtaa.
Lisätietoja:Outi Ugas 040 4114541Janne Länsipuro 040 740 84 45
Kategoria(t): Itä-Uusimaa, ydinvoima, Ympäristöpolitiikka
